Afganistanin kriisi on nostanut maahanmuuton jälleen kaikkien huulille. Puhuminen elintasosurffareista ja haittamuutosta johtaa keskustelun pahasti harhaan. Pakolaisia on vähän ja vähän koulutettujen muuttajien työllisyys on suomalaistaustaisia korkeampi, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju.
Korkeasti koulutetut muuttajat nopeuttavat tutkitusti talouskasvua lisäämällä osaamista, yrittäjyyttä, innovaatioita ja talouden rakennemuutosta (Burchardi ym. 2020). He säästävät yhteiskunnan varoja tuomalla muualla hankitun koulutuksen mukanaan (Blau ja Mackie 2016). He eivät syrjäytä työmarkkinoilla suomalaistaustaisia, koska korkeasti koulutetut eivät kilpaile vähemmän koulutettujen kanssa samoista työpaikoista (Beerli ym. 2021), ja suomalaistaustaisista korkeasti koulutetuista on muutoinkin pulaa työmarkkinoilla.
Vaikka pakolaistaustaisten työllisyys on suomalaistaustaisia vähäisempää, he eivät surffaile lainkaan vaan pakenevat henkensä edestä. Heitä on Suomessa myös hyvin vähän, YK:n määritelmän mukaan vain 0,4 prosenttia väestöstä. Euroalueella pakolaisia on 0,7 prosenttia ja Ruotsissa lähes 2,5 prosenttia väestöstä.
Toinen maahanmuuttajien työllisyyttä, ja siksi talousvaikutuksia lyhyellä aikavälillä alentava tekijä, on se, että maahanmuuttajanaiset synnyttävät enemmän lapsia. Ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste on jopa 17 prosenttiyksikköä matalampi kuin suomalaistaustaisilla naisilla (Nieminen ym. 2015, Kurronen 2021). On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi maahanmuuttajien suurempaa lasten määrää vastustettaisiin vähenevän työikäisen väestön maassa muista kuin rasistisista syistä.
Vähän koulutettujen muuttajien työllisyys on puolestaan hyvä, joten sosiaaliturvaa he tarvitsevat vähemmän kuin vastaavat suomalaistaustaiset. EU:ssa syntyneiden vähemmän koulutettujen työllisyysaste Suomessa oli koronakriisin alla 18 prosenttia korkeampi kuin vähemmän koulutettujen Suomessa syntyneiden (kuvio 1). Myös EU:n ulkopuolella syntyneiden vähemmän koulutettujen miesten työllisyys on Suomeen tultua suomalaistaustaisia korkeampi. Maahanmuuttajanaisten lukuja alentaa lastenhoito.
Kuvio 1. Ulkomailla syntyneiden (EU:ssa tai EU:n ulkopuolella) työllisyysasteet Suomessa asuessaan vähennettynä Suomessa syntyneiden työllisyysasteista koulutustason mukaan.
Ennakkoluuloiset ajattelevat helposti, että muuttajien työllisyys on jo niin hyvä, että he syrjäyttävät vähemmän koulutettuja suomalaisia. Heidän työllisyysasteensa onkin Suomessa heikko koulutettuihin verrattuna.
Ajatus on kuitenkin väärä. Jos vähemmän koulutettujen muutto olisi liiallista, meillä ei olisi samaan aikaan näin paljon avoimia työpaikkoja. Oireellista on se, että samalla kun koko maassa avoimeksi jääneitä työpaikkoja on kuukauden lopussa koko ajan enemmän, osaamista vaativissa tietointensiivisissä palveluissa trendi on ennemminkin aleneva (kuvio 2).
Ovatko maahanmuuttajien sijaan sittenkin varsinaisia surffareita suomalaistaustaiset itse?
Kuvio 2. Avoimet työpaikat koko maassa ja tietointensiivisissä palveluissa suhteessa työllisiin.
Maahanmuuttopolitiikkaa ei saa jättää uudistamatta siksi, että Suomessa on kohtaanto-ongelma. Sen lisäksi, että työn vastaanottamisen kannustimia on lisättävä kaikille, ja aikuiskoulutusta merkittävästi tehostettava etenkin vähemmän koulutetuille, on myös maahanmuuttopolitiikkaan saatava uusi vaihde.
Sotkuiset lupaprosessit on saatava kuntoon. Myös muuttajien osaaminen on päivitettävä nopeammin suomalaiseen yhteiskuntaan sopivaksi, sillä nykyisten prosessien puutteista kielii korkeasti koulutettujen muuttajien heikko työllisyysaste. Muista EU-maista Suomeen tulleiden korkeasti koulutettujen työllisyysasteet ovat melko lähellä suomalaisten korkeakoulutettujen tasoa, mutta EU:n ulkopuolelta tulleilla on Suomessa erityisen vaikeaa (kuvio 1).
Ylipäätään Suomi pitäisi saada houkuttelevammaksi muuttokohteeksi. Suomi houkuttelee osaajia lähinnä tuloveron neljäksi vuodeksi korvaavalla 32 prosentin lähdeverolla yli puoleksi vuodeksi Suomeen tuleville niin sanotuille avainhenkilöille, jotka tienaavat vähintään 5 800 euroa kuukaudessa ja työskentelevät erityisasiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä.
Toimi on selvästikin hyvä, mutta ei riittävä. Tuore tutkimus osoittaa, kuinka Tanskassa ja Yhdysvalloissa tämän tyyppiset houkutteluohjelmat ovat lisänneet merkittävästi koulutettujen osaajien ja innovaattoreiden määrää (Kleven ym. 2020, Akcigit ym. 2016, Moretti ja Wilson 2017; Akcigit ym. 2018). Lisää motivaatiota politiikan laajentamiseen tulee tutkimuksesta, jonka mukaan osaajien maahantulon vaikeus kannustaa kansainvälisiä yrityksiä siirtämään jo olemassa olevia osaamisintensiivisiä tehtäviään osaajille mieluisampiin maihin (Glennon 2020).
Myös yliopistoille pitäisi lisätä kannusteita houkutella opiskelijoita ulkomailta Suomeen. Kaksi kolmesta Suomeen tulleesta tutkinto-opiskelijasta asuu Suomessa vielä kolme vuotta valmistumisensa jälkeen (Mathies ja Karhunen 2020). Opiskelijamäärän lisääminen ja heidän tutkintonsa jälkeisen työllistymisen tukeminen nostaisivat Suomeen integroituneiden maahanmuuttajien työpanosta tehokkaasti.
Uudistuksilla ei pitäisi olla merkittäviä poliittisia vastavoimia. Koulutettujen muuttoliike ja työperäinen maahanmuutto yleisemminkin olisi hyödyllistä kaikille.
Lähteet
Akcigit, Baslandze ja Stancheva (2016). Taxation and the International Mobility of Inventors. American Economic Review 10, 2930-2981.
Akcigit, Grigsby, Nicholas ja Stantcheva (2021). Taxation and Innovation in the 20th Century. The Quarterly Journal of Economics, June.
Blau ja Mackie (2016). The Economic and Fiscal Consequences of Immigration. The National Academies Press.
Beerli, Ruffner, Siegenthaler ja Peri (2021). The Abolition of Immigration Restrictions and the Performance of Firms and Workers: Evidence from Switzerland. American Economic Review,3, 976-1012.
Burchardi, Chaney, Hassan, Tarquinio ja Terry (2020). Immigration, Innovation and Growth. Cepr Working paper 14719.
Glennon (2020). How Do Restrictions of High-Skilled Immigration Affect Offshoring? Evidence from the H-1B Program. Nber Working paper 27538.
Kleven, Landais, Munoz ja Stantcheva (2020). Taxtion and Migration: Evidence and Policy Implications. Journal of Economic Perspectives, 2, 119-142.
Kurronen (2021). Maahanmuuttajanaisten loukku. Eva-Arvio, nro 30.
Mathies ja Karhunen (2020). Suomeen valmistumisen jälkeen jääneet tutkinto-opiskelijat tilastojen valossa. Teoksessa Työ- ja elinkeinoministeriö. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta.
Moretti ja Wilson (2017). The Effects of State Taxes on the Geographical Location of Top Earners: Evidence from Start Scientiets. American Economic Review, 7, 1858-1903.
Nieminen, Sutela ja Hannula (2015). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Tilastokeskus, Väestö.
Arkadiankatu 23 B
00100 HELSINKI
Vaihde ja vastaanotto avoinna arkisin klo 8.30–15:30.
+358 (09) 609 900