Suomella on hyvät mahdollisuudet päästä tähän EU:n ”Fit for 55” -päästötavoitteeseen. Sen sijaan oman kunnianhimoisen hiilineutraalisuustavoitteemme saavuttaminen edellyttää teknologisen kehityksen kiihtymistä ja mielellään hiilinielujen kasvattamista, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Ville Kaitila.
Glasgow’n globaali COP26-ilmastokokous otti ilmastonsuojelussa askeleen eteenpäin. Avainasemassa on fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopuminen. Myös Euroopan unioni päätti viime kesänä kiristää omaa välitavoitettaan kasvihuonekaasupäästöjen kehityksessä.
EU pyrkii alentamaan kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Suomen suunta on tässä suhteessa ollut oikea vuodesta 2003 lähtien, mutta matkaa maaliin on vielä paljon.
Kasvihuonekaasupäästömme ovat alentuneet vuoden 1990 noin 71 miljoonasta tonnista (Mt CO2 ekv.) 53 Mt:iin vuonna 2019. EU:n uusi tavoite edellyttää Suomen päästöjen alenemista noin 32 Mt:iin vuoteen 2030 mennessä. (Ks. kuvio.)
Kolme neljäsosaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energiasektorilla, erityisesti energiateollisuudessa ja kotimaisessa liikenteessä, joiden osuus kaikista päästöistä on 52 prosenttia. Ne ovat siten erityisen tärkeitä aloja myös päästöjen vähentämisessä. Erityisesti sähkön- ja lämmöntuotanto on jo voimakkaassa murroksessa ja päästöjen aleneminen on ollut siellä nopeaa.
Käyttämällä tämän kolumnin lopussa esitettyjä oletuksia muun muassa päästöintensiivisyyden ja energiantuotannon rakenteen kehityksestä päädytään arvioon, että Suomen on hyvinkin mahdollista saavuttaa Fit for 55 -tavoitteensa.
Päästöjen määrä voi vähentyä tonneissa mitattuna yhtäältä energia-, vesi- ja jätehuollossa sekä toisaalta muilla toimialoilla yhteensä suunnilleen saman verran vuoteen 2030 mennessä. Vähenemistahti olisi kuitenkin huomattavasti nopeampi edellisessä (9,6 prosenttia vuodessa) kuin jälkimmäisessä ryhmässä (3,1 prosenttia). Kehitys johtuu fossiilisten polttoaineiden käytön selvästä vähenemisestä sähkön- ja lämmöntuotannossa 2020-luvun aikana (ks. oletukset).
Tämä päästökehitys ei kuitenkaan vielä riitä saavuttamaan Suomessa asetettua omaa päästötavoitetta, eli 60 prosentin vähennystä vuonna 2030 vuoden 1990 tasosta, tai hiilineutraalisuustavoitetta, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöt saavat olla korkeintaan yhtä suuret kuin maan luonnolliset hiilinielut vuonna 2035.
Vuonna 2019 Suomen hiilinielut olivat lähes –15 Mt. Ne olivat negatiiviset, mikä tarkoittaa sitä, että ne sitoivat hiiltä ilmakehästä. Jos nielut eivät tästä muutu, mutta päästöt ovat vuonna 2030 kuvion mukaisesti noin 32 Mt, täytyy päästöjen vähetä vuosina 2030–2035 vielä noin 18 Mt, jotta hiilineutraalisuustavoite (päästöt plus nielut) saavutetaan. Tämä on kunnianhimoinen tavoite saavuttaa vain viidessä vuodessa, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö on tällöin painettu sähkön- ja lämmöntuotannossa jo suhteellisen vähäiseksi.
Siten hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen edellyttää teknologisen kehityksen kiihtymistä ja/tai nielujen vahvistamista. Tässä laskelmassa suurimmat päästöjen lähteet toimialaluokituksen mukaisesti vuonna 2030 ovat energiahuolto sekä vesi- ja jätehuolto, maa-, metsä- ja kalatalous, kuljetus ja varastointi sekä kotitaloudet. Myös eräillä perusteollisuuden toimialoilla saattaa vielä olla merkittäviä päästöjä. Näillä aloilla on siten suurin paine vähentää päästöjä.
Päästöjen merkittävä vähentäminen sähkön- ja lämmöntuotannossa ei voi enää 2030-luvulla perustua maakaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen, koska öljyn, kivihiilen ja turpeen käyttö on jo pitkälti tai kokonaan ajettu alas.
On todennäköistä, että päästöintensiivisyyden paranemiseen johtava teknologinen kehitys kiihtyy jatkossa, koska sen kehittämiseen investoidaan nyt aiempaa enemmän. Tämän ansiosta on siten myös todennäköistä, että jo 2020-luvun lopulla kehitys on monilla toimialoilla nopeampaa kuin oheisessa laskelmassa on historiallisen kehityksen perusteella oletettu.
Päästökaupan todennäköinen tuleva laajentaminen ja päästöhinnan odotettua nopeampi ja huomattava nousu jo aivan viime aikoina toimivat yrityksille selkeinä kannustimina alentaa tuotannosta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Tämä kehitys auttaa hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa.
Lisäksi on tärkeää, että päästöt alkavat selvästi alentua myös maataloudessa sekä ammattimaisessa maa-, vesi- ja ilmaliikenteessä, jotka ovat suuria nykyisen päästökaupan ulkopuolisia päästölähteitä. Näillä aloilla päästöt eivät ole vielä lähteneet mainittavaan laskuun. Muun muassa elintarviketeollisuuden pyrkimykset, ei vain omien, vaan koko tuotantoketjun päästöjen alentamiseksi ovat toivoa herättäviä.
Yleisesti ottaen päästöjen vähenemisen painopiste kannattaa suunnata niille toimialoille, joilla vähennykset saavutetaan pienimmin kustannuksin. Lisäksi nielujen vahvistaminen vähentäisi dekarbonisaatiosta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia.
* * *
Laskelmassa käytetyt oletukset vuoteen 2030 asti:
Lähteet:
Etla (2021): Suhdanne Syksy 2021, 20.9.2021, www.suhdanne.fi.
Kaitila, V. (2021): ”Skenaariolaskelmia kotitalouksien liikennepäästöjen kehityksestä”, Etla Muistio nro 99.
AFRY (2020): ”Selvitys turpeen energiakäytön kehityksestä Suomessa”, Raportti työ- ja elinkeinoministeriölle 8/2020.
Arkadiankatu 23 B
00100 HELSINKI
Vaihde ja vastaanotto avoinna arkisin klo 8.30–15:30.
+358 (09) 609 900