Euroopan unioni pyrkii vahvistamaan yhteistä puolustusta uuden SAFE-rahoitusvälineen avulla, mutta sen taloudelliset hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri jäsenmaiden kesken. Tuoreen Etla-tutkimuksen mukaan EU:n puolustusteollisuuden tuotannon keskittämisen riskinä on, että pienempien puolustusalan yritysten tuotanto voi jopa supistua. Alan suuret toimijat pystyvät nopeasti kasvattamaan tuotantoaan, mikä vahvistaa niiden asemaa yhteishankinnoissa. Suomessa valtaosa puolustusalan yrityksistä on kuitenkin pieniä tai keskisuuria.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 sai monet EU-maat lisäämään puolustusmenojaan, mutta useimmat ovat silti yhä kaukana Naton puolustusmenotavoitteista. EU:n mahdollisuudet edistää jäsenmaiden varustautumista ovat rajalliset, sillä puolustuspolitiikka kuuluu jäsenmaissa kansalliselle tasolle.
EU-maiden oma puolustusteollisuus ei ole kyennyt vastaamaan kasvaneeseen kysyntään riittävän nopeasti. Puolustusala Euroopassa on pirstaleinen ja koostuu monista pienistä, pääasiassa kotimarkkinoihin tukeutuvista yrityksistä. Keskittymistä ei ole tapahtunut, koska jäsenmaat ovat halunneet säilyttää ja tukea omaa puolustusteollisuuttaan paitsi suvereniteetin, myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Kotimainen tuotanto on keskeinen keino turvata puolustusmateriaalin saatavuus myös poikkeusoloissa.
Tänään julkaistussa Etla Muistiossa Tehokkuus vai kansallinen etu: EU:n puolustuksen talousdilemma (Etla Muistio 161) Etlan ennustepäällikkö VTT Päivi Puonti tarkastelee EU:n puolustusteollista perustaa sekä uutta SAFE-rahoitusvälinettä, jonka avulla unioni pyrkii tiivistämään jäsenmaidensa välistä puolustusyhteistyötä. SAFE-instrumentti tarjoaa jäsenmaille ehdollista lainarahoitusta yhteishankintoihin, joiden tarkoituksena on keskittää tuotantoa ja vahvistaa eurooppalaista puolustusteollisuutta. Kyseessä on paitsi puolustuksen myös EU:n teollisuuspolitiikan työkalu.
Puontin mukaan EU:n puolustusteollisuuden tuotannon keskittäminen toisi kiistatta tehokkuutta ja kustannushyötyjä, mutta samalla se uhkaisi pienempiä yrityksiä, joita Suomenkin puolustusteollisuus enimmäkseen edustaa. Tuotannon keskittäminen yksittäisiin suuriin jäsenmaihin ja yrityksiin ei ole eduksi myöskään kansallisen huoltovarmuuden turvaamisen näkökulmasta.
– Keskitetyt puolustushankinnat voivat EU:ssa alentaa kustannuksia, lisätä tehokkuutta ja edistää koko unionin teollista kapasiteettia. Samaan aikaan riskinä on, että pienempien maiden puolustusalan yritysten tuotanto voi jopa supistua. Suomalaisyritysten mahdollisuudet hyötyä yhteishankinnoista ovat kiinni siitä, pystyvätkö ne tuottamaan kysyttyjä tuotteita nopeasti ja kilpailukykyisesti. Uhkana on, että kovassa kisassa suurten eurooppalaisten toimijoiden asema vahvistuu ja pienten vastaavasti heikkenee, Puonti arvioi.
Korkean teknologian aloilla – kuten tekoälyssä ja elektronisessa sodankäynnissä – yhteishankinnat ovat selkeämmin perusteltuja, katsoo Puonti.
– Yksittäisen jäsenmaan tasolla taloudelliset ja teknologiset resurssit muodostuvat korkean teknologian aloilla liian rajallisiksi. Lisäksi EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen puolustustarvikealalla voisi lisätä kilpailua ja parantaa myös suomalaisyritysten asemaa.
Suomi suhtautuu eurooppalaista puolustusteollisuutta vahvistavaan SAFE-rahoitusvälineeseen myönteisesti, mutta pyrkii käyttämään sitä myös kotimaisiin hankintoihin. Hallituksen kanta onkin ristiriidassa SAFE-välineen alkuperäisen tavoitteen kanssa, eli hankintojen keskittämisen näkökulmasta, Etlan Puonti huomauttaa.
Laajemmin ottaen ristiriidassa ovatkin EU:n tehokkuustavoitteet ja jäsenmaiden omat pyrkimykset kriisiajan huoltovarmuuteen. Myös SAFE-lainoituksen edullisuus on kyseenalainen, sillä vain harvat jäsenmaat hyötyvät välineen lainakustannuksista.
– SAFE-välineen tarjoama rahoitus on tällä hetkellä edullinen ratkaisu vain kolmelle jäsenmaalle eli Italialle, Ranskalle ja Espanjalle. Monille muille maille, kuten Suomelle, vastaavat hankkeet olisivat edullisempia toteuttaa kansallisella rahoituksella, Puonti toteaa.
SAFE-välineen käyttö voi Puontin mukaan olla kuitenkin Suomellekin houkutteleva vaihtoehto muista syistä, sillä SAFEn kautta otettua velkaa ei huomioida EU:n finanssipolitiikan sääntöjen rajoituksissa, vaikka se tilastoidaankin kansalliseksi velaksi.
