Suomen 1990-luvun lamalla on ollut pitkäkestoinen ja kielteinen vaikutus kansanterveyteen. Tuoreen Etla Muistion mukaan työpaikan menetys laman aikana on lisännyt kuolleisuuden riskiä Suomessa, ja vaikutukset ovat näkyvissä vielä lähes 30 vuotta laman jälkeenkin. Tutkimuksen tuloksissa korostui erityisesti riski itsemurhakuolleisuuteen sekä alkoholiperäisiin kuolinsyihin. Tulokset alleviivaavat tarvetta tukitoimille ja ennaltaehkäisevälle työlle työpaikkansa menettäneiden terveyden edistämiseksi ja kuolleisuusriskin vähentämiseksi.
Suomi kärsi 1990-luvun alussa merkittävästä talouden taantumasta, jonka aikana BKT supistui 14 prosenttia ja työttömyys nousi yli 20 prosenttiin. Vaikka talous elpyi vuosikymmenen loppupuolella, laman vaikutukset kansanterveydelle ovat olleet pitkäkestoisia.
Tuoreessa Etla-Muistiossa ”Suomen 1990-luvun laman vaikutukset kuolleisuuteen näkyvät vielä 2020-luvulla” (Etla Muistio 156) tarkastellaan Suomen 1990-luvun laman aikaisen työpaikan menetyksen pitkäaikaisia vaikutuksia kuolleisuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin 25–55 -vuotiaiden henkilöiden kuolleisuutta ja kuolinsyitä 1990-luvun laman alusta vuoteen 2020 asti. Nyt julkaistu Muistio perustuu aiemmin julkaistuun vertaisarvioituun tutkimukseen ”Causally-informative analyses of the effect of job displacement on all-cause and specific-cause mortality from the 1990s Finnish recession until 2020: A population registry study of private sector employees”, joka on tehty yhteistyössä Etlan ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.
Tulokset osoittavat, että laman aikana työpaikkansa menettäneillä on 10–20 % korkeampi kuolleisuusriski verrattuna niihin, jotka säilyttivät työpaikkansa. Laman negatiivinen vaikutus kansanterveyteen on pitkäkestoinen, sillä merkittävää kuolleisuuden riskiä havaitaan työpaikkansa menettäneiden henkilöiden kohdalla vielä lähes 30 vuotta laman jälkeen.
Terveydellisiä vaikutuksia selittää osittain myös se, missä vaiheessa lamaa henkilö on menettänyt työpaikkansa.
– Laman alkukynnyksellä työpaikkansa menettäneillä on ollut todennäköisesti enemmän haasteita löytää uutta työtä kuin heillä, jotka menettivät työpaikkansa myöhemmin, koska vuosi 1994 oli laman ensimmäinen elpymisvuosi. Työpaikan menettämisen stigma on ollut myös lievempi tässä tapauksessa, toteaa Etlan tutkimuspäällikkö Terhi Maczulskij.
Tutkimuksessa havaittiin, että työpaikan menetys lisäsi riskiä kuolla iskeemiseen sydänsairauteen, tartuntatauteihin ja syöpään pidemmällä aikavälillä. Merkittävimmät kuolinsyyt olivat kuitenkin alkoholiperäiset kuolemat, itsemurhat, tapaturmat ja väkivaltakuolemat.
Vaikka vaikutukset lieventyivät ajan myötä, vielä 30 vuoden jälkeen työpaikkansa menettäneillä havaitaan 20–70 prosenttia korkeammat kuolleisuusriskit edellä mainituissa kuolinsyissä työpaikkansa säilyttäneisiin verrattuna.
Tulokset korostavat tarvetta tukitoimille ja ennaltaehkäisevälle työlle työpaikkansa menettäneiden kuolleisuusriskin vähentämiseksi.
– Työnsä menettäneiden henkilöiden tukemiseen tähtäävät interventio- ja ennaltaehkäisytoimet erityisesti alkoholinkäytön osalta voivat olla hyödyllisiä politiikkatoimia terveyden edistämiseksi ja kuolleisuusriskin vähentämiseksi, Etlan Maczulskij toteaa.
Zellers, S., Azzi, E., Latvala, A., Kaprio, J., & Maczulskij, T. (2025). Causally-informative analyses of the effect of job displacement on all-cause and specific-cause mortality from the 1990s Finnish recession until 2020: A population registry study of private sector employees. Social Science & Medicine, 370, 117867.
Lisätietoja:
Tutkimuspäällikkö Terhi Maczulskij, ETLA, 050 323 0180, terhi.maczulskij@etla.fi
Tutkijatohtori Stephanie Zellers, Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, Helsingin yliopisto, +358408559591, stephanie.zellers@helsinki.fi
