Euroalueen talouskriisi on merkittävältä osin seurausta Saksan ja muun euroalueen kilpailukykykehityksen eroista 2000-luvun alkuvuosina. Maltillisen palkkapolitiikan ansiosta Saksa on parantanut selvästi kilpailukykyään suhteessa muuhun euroalueeseen. Saksassa palkkapolitiikka on ollut jopa deflatorista siinä suhteessa, että reaalipalkkojen nousu on jäänyt työn tuottavuuden kasvua vähäisemmäksi. Muun euroalueen palkkakehitys on ollut inflatorista, sillä muun euroalueen reaalipalkkojen nousu on 2000-luvun alkuvuosina ylittänyt työn tuottavuuden kasvun. Panos-tuotoshintamallilla arvioiden kansantalouden palkkainflaatiosta on viime vuosina tullut selvästi vähemmän nousupainetta teollisuuden tuotannon yksikkökustannuksiin Saksassa kuin muualla euroalueella. Kilpailukykytasapainon palauttaminen edellyttää palkkainflaation selvää jarrutustarvetta muualla euroalueella tulevina vuosina.
The euro area economic crisis is largely a result of the competitiveness disparity between Germany and the rest of the euro area. The wage moderation in Germany has considerably improved its competitiveness in relation to the rest of the euro area. Wage policy has been deflationary in Germany in the 2000s in the sense that real wage growth has fallen below labour productivity growth. In the rest of the euro area wage policy has been inflationary since real wage growth has exceeded labour productivity growth. The input-output price model implies that due to the lower wage inflation the unit cost of production in industry has grown much less in Germany than in the rest of the euro area. Restoring competitiveness necessitates a clear wage inflation halt in the rest of the euro area in the coming years.
