This thesis examines the determinants of upper secondary education attainment in Finland. The analyses build on register data for four cohorts of Finns leaving compulsory education in 2000–2003. The education outcomes are observed each year until 2012, and thus, the balanced observation period for all cohorts is nine years after the end of compulsory education. This gives the individuals abundant time to complete a degree, and those without a degree have often permanently dropped out from post-compulsory education.
Essay 1 provides descriptive evidence for the determinants of the failure to complete any upper secondary education. The findings highlight the important role of prior achievement and parental background in predicting post-compulsory education attainment. The Essay also documents considerable variation in the association between the probability of graduating and regional availability of high school and vocational tracks. Furthermore, the results show that the initial upper secondary education choice after finishing compulsory education is very important for the overall completion probability.
Essays 2 and 3 study how the centralized Finnish admission system impacts upper secondary enrolment and completion rates for applicants on the margin of receiving offers. I employ the regression discontinuity design created by the admission thresholds to estimate how admission to any upper secondary education position or to the first ranked application request affects the process of completing a post-compulsory degree.
Each year, approximately 4 percent of the individuals leaving compulsory education and applying to upper secondary schools receive no offer in the application process. Essay 2 shows that rejection decreases the probability of completing a post-compulsory degree by approximately 7 to 9 percentage points. This equals to 10 to 15 percent of the potential graduation rate of the rejected applicants. Rejection also postpones graduation from upper secondary education substantially.
Essay 3 explores how the discrepancy between an individual’s aspirations and the study track in which he or she is admitted affects the process of completing an upper secondary degree. The results show that admission to an individual’s first ranked education track increases the probability of graduating by approximately 4 percentage points.
Tämä väitöskirja muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä tutkimuksesta, joissa tarkastellaan toisen asteen tutkinnon suorittamiseen vaikuttavia tekijöitä. Analyysissä keskitytään siihen, miten erilaiset rajoitteet koulutuksen saatavuudessa vaikuttavat peruskoulun jälkeisen koulutuksen kysyntään ja suorittamiseen. Tutkimusaineisto perustuu pääosin Tilastokeskuksen rekisteriaineistoista ja se koostuu neljästä kohortista peruskoulun pättäviä opiskelijoita vuosilta 2000–2003. Aineistossa seurataan useiden vuosien ajan, aina vuoteen 2012 asti, näiden nuorten koulutukseen hakeutumista ja opinnoissa etenemistä.
Essee 1 tuottaa kuvailevaa tietoa toisen asteen tutkinnon suorittamiseen vaikuttavista tekijöistä. Tulokset vahvistavat aikaisemman kirjallisuuden näkemystä siitä, että yksilöiden aikaisemmalla koulumenestyksellä sekä vanhempien taustaominaisuuksilla on tärkeä rooli peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittamiselle. Tutkimus löytää myös huomattavia eroja koulutuksen alueellisten tarjontarajoitteiden ja tutkinnon suorittamisen välisissä yhteyksissä riippuen siitä, minkä koulutusalan tarjonnassa rajoitteita esiintyy. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että välittömästi peruskoulun päättymisen jälkeen tehdyillä koulutuspäätöksillä on suuri merkitys yksilöiden valmistumiselle.
Toisen asteen koulutuspaikat allokoidaan Suomessa keskitetyn yhteisvalinnan kautta. Väitöskirjan kaksi viimeistä esseetä hyödyntävät sisäänpääsyrajojen muodostamia epäjatkuvuuksia sisäänpääsytodennäköisyydessä. Regressioepäjatkuvuus lähestymistavan avulla tarkastellaan sitä, miten toisen asteen valinnassa menestyminen vaikuttaa opintojen etenemiseen.
Noin neljä prosenttia niistä peruskoulusta valmistuvista yksilöistä, jotka osallistuvat toisen asteen yhteishakuun, jäävät kokonaan ilman koulutuspaikkaa. Essee 2 osoittaa, että koulutuksen ulkopuolelle jääminen heikentää yksilön todennäköisyyttä suorittaa peruskoulun jälkeinen tutkinto lähes 10 prosenttiyksikköä. Tämä vastaa noin 15 prosenttia ilman paikkaa jäävien suorittamistodennäköisyydestä. Koulutuksen ulkopuolellle jääminen aiheuttaa tämän lisäksi huomattavaa viivettä toisen asteen suorittamisen ajoittumiseen.
Essee 3 näyttää, että myös sillä, tuleeko yksilö valituksi korkeimpaan vai alemmaksi sijoitettuun hakutoiveeseen on merkitystä koulutusprosessin onnistumiselle. Ensimmäiseen toiveeseen pääsy parantaa tutkinnon suorittamisentodennäköisyyttä noin neljällä prosenttiyksiköllä.
