Esittelemme tässä raportissa nykyisten EU-sääntöjen ongelmia sekä tarjoamme rakentavia vaihtoehtoja sääntöjen uudistamiseksi. Niiden kokonaisvaltainen uudelleenarviointi on tarpeen, sillä sääntöjen kehitystyö on sekä poliittisista että teknisistä syistä ajautunut umpikujaan.
Jäsenmaiden finanssipolitiikan vapauden ja vastuun yhteensovittamiseksi on löydettävä tasapaino, jossa säännöt ovat riittävän yksinkertaisia, jotta niiden noudattamista voidaan helposti seurata, ja niiden valvonta on riittävän tehokasta, jotta yhteisvastuuseen päädyttäisiin riittävän harvoin.
Ehdotamme, että uusissa säännöissä nostettaisiin pitkän aikavälin velkakestävyystavoite selkeämmin esiin ja toteutettaisiin sen valvonta tehokkaammilla lyhyen aikavälin mittareilla, erityisesti menosäännöllä. Toteutustapa sisältyy pitkälti jo nykyisiin sääntöihin. Samalla menosääntöä tulisi muokata entistä vastasylkisemmäksi ja korvata rakenteellinen alijäämä finanssipolitiikan operatiivisena mittarina.
Vastuu talouspoliittisista päätöksistä ja niiden seurauksista tulisi palauttaa täysimääräisesti jäsenmaille ja kansallisten valvojien asemaa vahvistaa. Yhteisvastuuseen kriisien aikana pitäisi liittää tiukka ehdollisuus siitä, että nousukausilla finanssipolitiikan on oltava uudistetun sääntökehikon mukaista.
In this paper, we describe key problems of the current EU’s fiscal framework and offer constructive alternatives to reforming it. A comprehensive reassessment of the rules is necessary, as the development of the rules has reached an impasse for both political and technical reasons.
In our view, Europe needs fiscal rules to ensure sustainability of public finances. In order to reconcile the freedom and responsibility of member states’ fiscal policies, a balance must be struck in which the rules are simple enough to actually be useful in fiscal policy guidance. This requires that compliance with them can be easily monitored and that the rules are effective enough to allow solidarity to be achieved rarely enough.
Our conclusion is that the new rules should emphasize the long-term debt sustainability target more clearly, while at the same time making its monitoring more effective through better short-term indicators, in particular the expenditure benchmark. We provide a proposal for practical implementation option, which is largely consistent with the current rules. At the same time, the expenditure benchmark should be reformed in order to further its countercyclical impact on fiscal policy, and it should replace the structural balance as the operational indicator of fiscal policy stance.
Responsibility for economic policy decisions and their consequences should be fully restored to the Member States and the role of national supervisors should be strengthened. Solidarity in times of crisis should be accompanied by strict conditionality that, in good times, the fiscal policy must be in line with the reformed EU framework.
