Tutkimuksessa tarkastellaan toimihenkilöiden välisiä eroja työ- ja palkkaurissa sekä niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, missä uravaiheessa merkittävimmät erot syntyvät ja mikä merkitys erilaisilla siirtymillä on palkkakehityksen kannalta. Teoriaosuudessa liitetään työvoiman liikkuvuus perinteiseen inhimillisen pääoman teoriaan sekä yritysten sisäisiä työmarkkinoita käsittelevään kirjallisuuteen. Kuvainnollisessa analyysissä arvioidaan erilaisten urakehitystä määrittävien siirtymien yleisyyttä ja tärkeyttä urapolkujen määräytymiselle. Ekonometrinen osuus koostuu ylennyksen ja työnantajan vaihdon estimoimisesta lineaarisilla todennäköisyysmalleilla sekä yritysten sisäisten ja yritysten välisten siirtymien vertailusta. Tutkimuksen viimeisessä osiossa analysoidaan siirtymien palkkavaikutuksia. Käytettävä aineisto on Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) palkkatilasto vuosilta 19812006. Tutkimustulosten mukaan merkittävät yksilöiden työuria erottavat ratkaisut tehdään koulutusvalintojen muodossa. Korkeammin koulutetut paitsi sijoittuvat heti uran alussa vaativampiin tehtäviin kuin vähemmän koulutetut, mutta he myös ylenevät muita nopeammin. Myös koulutusalalla on merkitystä : teknisen koulutuksen hankkineet etenevät kaupallisen tutkinnon suorittaneita todennäköisemmin vaativampiin tehtäviin. Tutkimuksessa myös havaitaan, että työuran alku on ratkaiseva myöhemmän urakehityksen kannalta. Todennäköisyys ylentyä on suurin alle 30-vuotiailla toimihenkilöillä, joiden työsuhde on kestänyt alle neljä vuotta. Myös sukupuolella on merkitystä : miehet ylenevät naisia todennäköisemmin ja saavat myös suuremman palkankorotuksen ylennyksen yhteydessä. Yritysten sisäisten siirtymien lisäksi myös yritysvaihtoihin liittyy merkittäviä palkkahyötyjä. Yritystä vaihtavat todennäköisimmin korkeasti koulutetut ja parhaiten palkatut, vaativissa tehtävissä olevat toimihenkilöt. Myös työnantajan vaihto ajoittuu tyypillisesti uran alkupuolelle.
