Tässä tutkimuksessa analysoidaan sigma-konvergenssia (keskihajonta jaettuna keskiarvolla) Euroopan unionissa käyttämällä sekä henkeä että tehtyä työtuntia kohti laskettua ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta. Yhdistämme konvergenssikehityksen Gini-kertoimella laskettuun tuloerokehitykseen. Lyhyitä taukoja lukuun ottamatta EU-maiden henkeä kohti lasketut bruttokansantuotteet ovat vuoden 1960 jälkeen konvergoituneet. Suuri taantuma oli huomattava häiriö tälle kehitykselle, ja EU15-alueen konvergenssi on kärsinyt pahasti. Pahiten ovat kärsineet Espanja, Kreikka, Kypros, Italia ja Portugali. Sen sijaan entiset siirtymätalousmaat ovat enimmäkseen edelleen kuroneet eroja umpeen. Pitkällä aikavälillä konvergenssi on ollut EU:ssa ripeämpää, kun bkt:n kasvu on ollut nopeampaa. Havaitsemme myös, että mitä korkeampi henkeä kohti laskettu bkt maassa on, sitä pienempiä maan sisäiset tuloerot keskimäärin ovat. Konvergenssikehitys on ollut riippumaton Gini-kertoimien muutoksista vuosina 2000–2011. Poikkeuksena on kuuden kiinnikurovan maan ryhmä, jossa nähdään positiivinen yhteys konvergenssin ja tuloerojen kasvun välillä. Tulosten mukaan sigma-konvergenssia on myös kansallisissa Gini-kertoimissa, jotka ovat lähentyneet toisiaan.
Arkadiankatu 23 B
00100 HELSINKI
Vaihde ja vastaanotto avoinna arkisin klo 8.30–15:30.
+358 (09) 609 900