Pohjoismaat menestyvät erinomaisesti kansainvälissä kilpailukyky- ja hyvinvointivertailuissa. Ne eivät kuitenkaan ole aivan niin poikkeuksellisia kuin usein ajatellaan. Maiden väliset erot ovat myös kasvamaan päin. Suomi on putoamassa meihin parhaiten verrattavissa olevien Ruotsin ja Tanskan kelkasta. Taloudellisen pohjan rapautuminen asettaa julkisten palveluiden ja turvaverkkojen rahoituksen vaakalaudalle, ei säästöpolitiikka tai uusliberalismi, summaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä juuri valmistuneen Pohjoismaista mallia koskevan tutkimuksen viestejä Suomen kannalta.
Pohjoismaiden ministerineuvoston Kestävä pohjoismainen hyvinvointi -ohjelman puitteissa tehtyä yhteispohjoismaista tutkimusta esiteltiin ETLAn järjestämässä seminaarissa Helsingissä keskiviikkona.
Pohjoismainen malli on jatkossakin vetovoimainen tapa lähestyä taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, joita kansainvälinen kilpailu, tekninen kehitys ja väestön vanheneminen aiheuttavat kaikille maille. Mittavat hyvinvointilupaukset yhdessä maiden pienen koon kanssa tekevät Pohjoismaista eräiltä osin poikkeuksellisen haavoittuvia, mutta Pohjoismailla on monia vahvuuksia: väestön osaamistaso, innovaatiopanostukset, riskinottoa tukevat turvaverkot, sekä kansalaisten luottamus toisiinsa ja instituutioihin. Näiden ansiosta ihmiset suhtautuvat avoimesti väistämättömiin muutoksiin ja ovat valmiita uudistamaan talouden ja yhteiskunnan toimintatapoja. Politiikan eri osa-alueilla tehtävien realististen uudistusten avulla Pohjoismailla on hyvät edellytykset olla maailman kärkikastia myös tulevina vuosina.
Suomi on kuitenkin suurissa vaikeuksissa. Suomen ja Islannin keskimääräinen elintaso on alkanut jäädä selvästi jälkeen Ruotsista ja Tanskasta (omassa luokassaan porskuttavasta Norjasta puhumattakaan). Suomen työllisyysaste on ollut viimeiset 20 vuotta selvästi heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Lisäksi Suomi on erikoistunut tuotantoon, jonka hintakehitys on ollut heikkoa. Hyvä tuottavuuden kehitys ja suurehko työtuntien määrä ovat kompensoineet näitä vaikutuksia tulonmuodostukseen ja veropohjaan. Vuoden 2008 jälkeen tuottavuus on kuitenkin notkahtanut pahoin samalla kun työllisyysaste on alentunut edelleen. Julkisten menojen kasvu on jatkunut vaikka kokonaistuotanto ja sen mukana veropohja ovat madelleet paikoillaan. Suomen julkiset menot olivat vuonna 2013 Euroopan suurimmat suhteessa kansantuotteeseen. Väestön nopea ikääntyminen heikentää työvoiman tarjontaa. Yhdessä julkisen talouden nykyisen rakenteellisen alijäämän kanssa se merkitsee, että Suomessa on suuri julkisen talouden kestävyysvaje.
Suomi tarvitsee kiireesti uudistuksia, jotka lisäävät työvoiman tarjontaa. Näistä tärkein on kunnianhimoinen eläkeuudistus. Työmarkkinoiden joustavuutta on lisättävä, jotta työvoima liikkuisi uusiin tehtäviin ja työttömyys minimoituisi. Menopaineiden hillitsemiseksi julkisia palveluita on tehostettava rakenteita korjaamalla. Tässä on avainasemassa sellainen sote-uudistus, joka merkitsee aitoa muutosta luutuneisiin rakenteisiin. Hyvinvoinnin kannalta pitkän päälle tärkein tavoite kuitenkin on, että tuottavuuskuilu kansainvälisen eturintaman maihin saadaan kurottua umpeen. Kilpailu- ja innovaatiopolitiikan avulla on luotava parempia edellytyksiä uuden syntymiselle, kun vanha tuotanto ja vanhat työpaikat tuhoutuvat kilpailun paineessa.
Pohjoismaiden menestysresepti on korkea työllisyysaste ja tuottavuuden kasvua vahvistava rakennemuutos. Nämä mahdollistavat korkean elintason, hyvien julkisten palveluiden ja turvaverkkojen rahoituksen sekä pienet tuloerot. Suomi ei ole huolehtinut näistä perusasioista viime vuosina riittävän hyvin. Tämä laiminlyönti uhkaa Suomen hyvinvointimallia – ei liian vähäinen tulojen uudelleenjako tai tehdyt säästöt. Suomi jakaa tuloja uudelleen verojen ja tulonsiirtojen kautta enemmän kuin mikään muu Pohjoismaa ja Suomi on elvyttänyt voimakkaammin kuin juuri mikään muu EU-maa vuodesta 2009 lähtien. Suomen ongelmia ei korjata elvytyksellä tai julkista sektoria laajentamalla, vaan kansantalouden kantokykyä vahvistavilla rakenneuudistuksilla, toteaa Vesa Vihriälä.
Kirja Valkonen, Tarmo – Vihriälä, Vesa (eds.): The Nordic model – challenged but capable of reform (ETLA B262/TemaNord 2014:531) on sähköisessä muodossa vapaasti saatavilla Pohjoismaiden ministerineuvoston verkkosivuilta. Lisätietoja antavat Tarmo Valkonen ja Vesa Vihriälä.
Katso seminaarin esitykset:
Vesa Vihriälä
Mika Maliranta
Rita Asplund
Tarmo Valkonen
Arkadiankatu 23 B
00100 HELSINKI
Vaihde ja vastaanotto avoinna arkisin klo 8.30–15:30.
+358 (09) 609 900