Kiitän mahdollisuudesta antaa kirjallinen lausunto valiokuntanne työn tueksi. Tarkastelen lausunnossani suoria yritystukia ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennystä sekä yritystukien vaikuttavuutta tuottavuuden ja talouskasvun näkökulmasta.
Julkinen tuki t&k-toiminnalle on perusteltua, koska yritykset eivät rahoita hankkeita, joiden yksityinen tuotto jää alle kustannusten, vaikka niiden yhteiskunnallinen hyöty olisi suurempi. Tuki on erityisen perusteltua, kun uusi tieto on laajalti hyödynnettävissä ja vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan. Lisäksi nuoret ja innovatiiviset yritykset kohtaavat usein rahoitusrajoitteita, jotka voivat estää lupaavien mutta riskipitoisten hankkeiden toteutumisen. Perusteltuina voidaan pitää myös tukia, joita kohdennetaan onnistuneesti esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan tai muiden merkittävien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.
Sen sijaan säilyttävät tuet, jotka eivät kohdistu innovaatiotoimintaan, sekä tuet tehottomille yrityksille voivat hidastaa rakennemuutosta ja heikentää resurssien tehokasta kohdentumista. Suomessa suurin osa suorista tuista oli vielä vuonna 2022 säilyttäviä, mutta vuonna 2024 uudistavien tukien osuus oli noussut jo yli puoleen.
Vuonna 2023 voimaan tullut t&k-toiminnan yhdistelmävähennys tarjoaa yrityksille mahdollisuuden verohuojennukseen kahdella tavalla: yleinen lisävähennys mahdollistaa 50 %:n vähennyksen t&k-menoista (enintään 500 000 €), ja vuoden 2024 alusta lähtien on ollut lisäksi mahdollista saada 45 %:n inkrementaalinen lisävähennys edellisvuoteen nähden kasvaneista t&k-menoista (myös enintään 500 000 €).
Vuonna 2023 t&k-yhdistelmävähennystä myönnettiin 768 yritykselle yhteensä 141 miljoonan euron edestä, mikä merkitsi noin 28 miljoonan euron budjettivaikutusta. Hyödyt painottuivat suurimpiin yrityksiin: liikevaihdoltaan yli 10 (2) miljoonan euron yritykset saivat lähes 70 % (90 %) vähennyksen kokonaisarvosta. Täysimääräinen 500 000 euron vähennys myönnettiin 134 yritykselle.
Ensimmäisenä käyttövuonna suuret yritykset näyttävät hyötyneen yhdistelmävähennyksestä selvästi enemmän, mikä voi osittain selittyä niiden paremmilla resursseilla perehtyä tukiehtoihin ja hallita hakuprosessin juridisia yksityiskohtia. Anekdoottinen evidenssi viittaa siihen, että erityisesti pk-yritykset kokevat prosessin monimutkaiseksi ja riskialttiiksi. Epäselvät kriteerit, tiukka tulkintalinja sekä mahdolliset hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset voivat heikentää niiden halukkuutta hyödyntää vähennystä jatkossa. Tämä on haaste instrumentin alkuperäiselle tavoitteelle, erityisesti pk-yritysten t&k-panostusten lisäämiselle.
Tutkimus osoittaa, että t&k-tuet voivat lisätä yritysten omia panostuksia sekä innovaatiotuotoksia: tukieuro kasvattaa keskimäärin yksityisiä t&k-menoja, ja vaikutus esimerkiksi haettuihin patentteihin on myönteinen (Zúñiga-Vicente ym., 2014; Dimos & Pugh, 2016; Howell, 2017; Dechezleprêtre ym., 2023). Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella myös t&k-verohuojennuksilla on myönteinen vaikutus yritysten innovaatiopanostuksiin, erityisesti pk-yrityksissä (Agrawal ym., 2020; Dechezleprêtre ym., 2023). Verohuojennusten arvioidaan keskimäärin lisäävän yritysten t&k-investointeja, ja niiden vaikutus näkyy myös innovaatiotuotoksissa, kuten patenteissa (Zúñiga-Vicente ym., 2014). OECD:n (2020) yritystason analyysi viiden maan aineistolla osoittaa, että verokannustimien vaikutus on erityisen suuri pienimmissä yrityksissä: yhden euron t&k-verotuki lisäsi alle 50 henkilöä työllistävien yritysten t&k-panostuksia keskimäärin 1,4 eurolla. Vastaava vaikutus oli keskisuurissa yrityksissä yksi euro ja suuryrityksissä vain 0,4 euroa.
Säilyttäviä tukia on perusteltu erityisesti kilpailukyvyn turvaamisella kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille. Tutkimusnäyttö näiden tukien vaikuttavuudesta on kuitenkin heikkoa. Esimerkiksi energiaveronpalautuksen (Laukkanen, ym., 2019) ja päästökaupan kompensaatiotuen (Wang, 2024; Koski & Wang, 2025) ei ole havaittu parantaneen yritysten kilpailukykyä. Sen sijaan t&k-tuet ovat edistäneet energiaintensiivisten yritysten innovaatiotuotoksia patenteilla mitattuna. Tämä viittaa siihen, että uudistavat tuet – eivät säilyttävät – tukevat tehokkaammin kilpailukykyä ja pitkän aikavälin talouskasvua.
Viimeaikainen taloustieteellinen tutkimus korostaa, että t&k-tukien kokonaistaloudelliset vaikutukset riippuvat olennaisesti siitä, miten ne kohdentuvat. Acemoglu ym. (2018) ja Einiö ym. (2022, 2025) osoittavat, että tukien tehokkuus on suurin, kun ne suuntautuvat korkean innovaatiokapasiteetin yrityksille. Tämä tukee resurssien siirtymistä tuottavampaan käyttöön, vauhdittaa matalan tuottavuuden yritysten poistumaa markkinoilta ja kasvattaa kokonaishyvinvointia. Samalla se kiihdyttää uuden tiedon syntyä, sillä innovaatiot rakentuvat usein aiemmin tuotetun tiedon varaan.
Tukipolitiikan onnistuminen edellyttää, että osaava työvoima suuntautuu t&k-tehtäviin. Pienenä avotaloutena Suomen innovaatiopolitiikan vaikuttavuus riippuu myös kansainvälisistä linjauksista. Ulkomaiden onnistunut innovaatiopolitiikka voi vahvistaa globaalia tietopohjaa ja hyödyttää suomalaisia yrityksiäkin, mutta samalla ne voivat menettää markkinaosuutta, jos ulkomaiset kilpailijat saavuttavat teknologista etumatkaa (Bloom ym., 2013). Ajan myötä Suomi voi hyötyä, jos ulkomailla harjoitettu teollisuuspolitiikka hidastaa uudistumista pitämällä vähemmän tuottavia yrityksiä markkinoilla.
Tuottavuuskasvua tukeva innovaatiopolitiikka edellyttää, että tuet kohdentuvat oikein ja tukevat uuden tiedon syntyä ja leviämistä. Korkean innovaatiokapasiteetin yrityksille suunnatut tuet sekä t&k-yhteistyövelvoitteet edistävät tiedon läikkymistä (Acemoglu ym., 2018; Einiö ym., 2022, 2025; Szűcs, 2018). Alueelliset osaamiskeskittymät, joissa t&k-tuottavuus on korkea, tarjoavat tehokkaan alustan tiedon leviämiselle (Tingvall & Videnord, 2018). Business Finlandin veturi- ja ekosysteemiohjelmat ovat esimerkkejä tällaisesta lähestymistavasta. Suomessa tukia on kuitenkin myös kohdistettu tuottavuudeltaan heikommille yrityksille, mikä on hidastanut rakennemuutosta (Koski & Pajarinen, 2015; Fornaro ym., 2020).
Vaikka Suomessa on jo otettu askeleita yritystukien uudelleensuuntaamiseksi ja uudistavien tukien osuutta on lisätty, tukipolitiikan tehostaminen edellyttää syvempää tietopohjaa ja vaikuttavuusarviointia. Keskeistä on tunnistaa ne toimet, jotka parhaiten edistävät uuden tiedon syntyä ja leviämistä sekä tuottavuuskasvua.
Erityisesti t&k-verohuojennuksen osalta on tärkeää tutkia, miten nykyinen malli vaikuttaa yritysten investointipäätöksiin ja innovaatiotuotokseen eri kokoluokissa. Lisäksi tulisi selvittää, missä määrin verokannustimien ja suorien tukien käyttö limittäytyy ja millainen yhteisvaikutus näillä tukimuodoilla on eri kokoisten yritysten kohdalla.
Keskeistä on myös ymmärtää, kuinka hyvin tukimuodot tavoittavat nuoret ja pienet, mutta kasvupotentiaaliset yritykset, ja miten tukien kohdentuminen vaikuttaa kilpailuun ja markkinadynamiikkaan, mukaan lukien uusien yritysten syntyminen ja tehottomien yritysten poistuminen. Lisäksi tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, miten kansainväliset innovaatiopoliittiset ratkaisut vaikuttavat pienen avotalouden kilpailukykyyn ja kansallisen innovaatiopolitiikan vaikuttavuuteen.
Näiden kysymysten tarkastelu on ratkaisevaa, jotta voidaan rakentaa innovaatiopolitiikkaa, joka vauhdittaa tuottavuuden kasvua, uudistaa talouden rakenteita ja vahvistaa osaamisen keskittymistä korkean lisäarvon toimintoihin.
Acemoglu, D., Akcigit, U., Alp, H., Bloom, N. & Kerr, W. (2018). Innovation, Reallocation, Growth, American Economic Review, 108(11), 3450–3491.
Agrawal, A., Rosell, C. & Simcoe, T. (2020). Tax credits and small firm R&D spending, American Economic Journal: Economic Policy, 12(2), 1–21.
Akcigit, U., Hanley, D. & Serrano-Velarde, N. (2020). Back to Basics: Basic Research Spillovers, Innovation Policy, Growth, The Review of Economic Studies, 88(1), 1–43.
Bloom, N., Schankerman, M. & Van Reenen, J. (2013). Identifying technology spillovers and product market rivalry. Econometrica, 81(4), 1347–1393.
Dechezleprêtre, A., Einiö, E., Martin, R., Nguyen, K. T. & Van Reenen, J. (2023). Do Tax Incentives Increase Firm Innovation? An RD Design for R&D, Patents, Spillovers, American Economic Journal: Economic Policy, 15(4), 486–521.
Dimos, C. & Pugh, G. (2016). The effectiveness of R&D subsidies: A meta-regression analysis of the evaluation literature, Research Policy, 45(4), 797–815.
Einiö, E., Koski, H., Kuusi, T. & Lehmus, M. (2022). Innovation, reallocation, growth in the 21st century, Prime Minister’s Office, Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities.
Einiö, E., Kerr, B., Koski, H., Kuusi, T. & Lehmus, M. (2025). Innovation and reallocation in an open economy, Julkaisematon käsikirjoitus.
Fornaro, P., Koski, H., Pajarinen, M. & Ylhäinen, I. (2020). Evaluation of Tekes R&D funding to the European Commission, Impact Study, Business Finland Report 3/2020.
Howell, S. T. (2017). Financing Innovation: Evidence from R&D Grants, American Economic Review, 107(4), 1136–1164.
Koski, H. & Pajarinen, M. (2015). Subsidies, the Shadow of Death and Labor Productivity, Journal of Industry, Competition and Trade, 15(2), 189–204.
Koski, H. & Wang, M. (2025). Do Public Subsidy Schemes Foster Innovation and Competitiveness in Energy-Intensive Industries?, Etla Working Papers no. 125.
Laukkanen, M., Ollikka, K. & Tamminen, S. (2019). The impact of energy tax refunds on manufacturing firm performance: Evidence from Finland’s 2011 energy tax reform, Publications of The Government’s analysis, assessment and research activities 2019:32.
OECD (2020). The effects of R&D tax incentives and their role in the innovation policy mix: Findings from the OECD microBeRD project, 2016–19. OECD Science, Technology and Industry Policy Papers No. 92.
Szücs, F. (2018). Research subsidies, industry–university cooperation and innovation, Research Policy, 47(7), 1256–1266.
Tingvall, P. G. & Videnord, J. (2018). Regional differences in effects of publicly sponsored R&D grants on SME performance, Small Business Economics, 54(4), 951–969.
Zúñiga-Vicente, J. Á., Alonso-Borrego, C., Forcadell, F. J. & Galán, J. I. (2014). Assessing the Effect of Public Subsidies on Firm R&D Investment: A Survey, Journal of Economic Surveys, 28(1), 36–67.
Wang, M. (2024). Does compensating firms for indirect carbon costs work? Evidence from Finnish manufacturing, Journal of Finnish Economic Analysis, 1(2024).
