Tuoreen Etlan tutkimuksen mukaan ulkomaiseen materiaali- ja komponenttituontiin liittyvä epävarmuus on heikentänyt yritysten tuottavuutta yli kaksi prosenttia verrattuna yrityksiin, joiden riskit eivät kasvaneet. Vaikutus näkyy yleensä viiveellä ja notkahdus osuu kovimmin Länsi-Euroopan ulkopuolelta tuoviin yrityksiin. Suomen teollisuus on kytkeytynyt voimakkaasti globaaliin kauppaan ja ulkomaisen arvonlisän osuus viennistä on nyt jo liki 40 prosenttia. Uusi maailmantalouden aika vaatii niin yrityksiltä kuin kansantaloudeltakin sopeutumista hitaampaan tuottavuuskasvuun ja korkeampiin riskeihin. Uusia menestyjiä ovat ne, jotka löytävät uuden aikakauden tuomat kasvumahdollisuudet.
Suomen teollisuus on kytkeytynyt voimakkaasti globaaleihin arvoketjuihin. Materiaali- ja komponenttituontiin liittyvät geopoliittiset riskit ovat kuitenkin moninkertaistuneet vuoden 2021 jälkeen. Riskien kasvu näkyy laajasti lähes kaikilla tuontia harjoittavilla yrityksillä.
Ulkomaiseen tuontiin liittyvä kasvanut epävarmuus onkin heikentänyt yritysten tuottavuutta yli kaksi prosenttia verrattuna yrityksiin, joiden riskit eivät kasvaneet. Vaikutus näkyy yleensä viiveellä ja osuu kovimmin Länsi-Euroopan ulkopuolelta tuoviin yrityksiin. Tämä ilmenee tuoreesta Etla-tutkimuksesta Globaalit arvoketjut geotalouden puristuksessa – miten käy tuottavuuden? (Etla Raportti 180), jossa on selvitetty geopoliittisten jännitteiden vaikutusta suomalaisten teollisuusyritysten globaaleihin arvoketjuihin sekä, millaisia tuottavuusvaikutuksia lisääntyneillä geopoliittisilla riskeillä on ollut. Tutkimuksen on rahoittanut Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiö.
Suomen teollisuuden viennin sisältämä ulkomainen arvonlisäosuus on noussut yli 38 prosenttiin, kun vielä 1990-luvun puolivälissä osuus oli noin 25 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että jokainen viennin euro sisältää lähes 40 sentin arvosta ulkomaisia materiaaleja ja välituotteita. Jatkossa kotimaisen arvonlisän kasvattaminen viennin avulla vaatii siis entistä suurempaa bruttoviennin kasvua.
Uusi maailmantalouden aika merkitsee niin yrityksille kuin koko kansantaloudelle sopeutumista hitaamman tuottavuuskasvun ja korkeampien riskien aikakauteen. Yritykset, jotka kohtaavat tulleja tai muita kaupanesteitä, kärsivät riskien kasvaessa eniten, sanoo Etlan tutkimusjohtaja KTT Jyrki Ali-Yrkkö.
– Vaikka geopolitiikan aikakausi tuo tummia pilviä sekä kansantalouden että suomalaisten yritysten ylle, kaikilla aikakausilla on myös voittajia. Menestyjiä ovat ne, jotka löytävät uuden aikakauden tuomat kasvumahdollisuudet. Esimerkiksi kotimaassa tehtävien toimintojen arvonlisää voidaan kasvattaa luomalla vahvempia brändejä tai panostamalla innovaatiotoimintaan, jolloin bruttoviennin määrää ei välttämättä tarvitse kasvattaa samassa suhteessa, Ali-Yrkkö huomauttaa.
Julkisessa keskustelussa on korostettu tuotannon kotiuttamista, mutta Etlan tutkimuksen mukaan takaisinsiirtoja Suomeen on tapahtunut vain vähän. Toimintojen siirtäminen ulkomaille on samalla tullut harvinaisemmaksi ja siirto kohdistuu nykyään lähinnä tukitoimintoihin eikä niin usein valmistukseen.
Muutokset maailmantaloudessa näkyvät jo yritysten johdossa. Osa Suomen suurimmista yrityksistä on täydentänyt ylintä johtoaan henkilöillä, joiden tehtävänä on pitää yritys kartalla geopolitiikkaan liittyvistä asioista. Näin ovat tehneet jo muun muassa Nokia, Neste ja Fortum.
– Yrityksillä on luonnollisesti edelleen pyrkimys toimia tehokkaasti. Nyt koetut arvoketjujen häiriöt ja geopoliittisten jännitteiden kiristyminen antavat kuitenkin uuden painoarvon sille, että toiminnan jatkuvuus varmistetaan myös kriisitilanteissa. Kansainvälinen kauppa ei ole enää pelkkää hyödykkeiden vaihtoa, vaan siitä on tullut kiinteä osa kansallista turvallisuuspolitiikkaa, Etlan Ali-Yrkkö painottaa.
