Suomi on siirtymässä syntyvyyden laskun myötä väestön vähenemisen uralle, käy ilmi Etlan julkaisemasta tuoreesta väestökatsauksesta. Vuonna 2024 kokonaishedelmällisyys Suomessa oli 1,25 eli kyse on mittaushistorian matalimmasta arvosta, kun väestön uusiutumiseen riittävä taso on 2,07. Viimeinen vuosi, jolloin uusiutumistaso Suomessa ylittyi, oli vuonna 1968. Samalla kun väestö vähenee, eliniät pitenevät. Eliniän pidentymisen pitkä ja tasainen trendi kasvattaa ns. ”vanhimpien vanhojen” määrää nopeammin kuin ennusteissa on osattu huomioida. Vuonna 2024 elinajanodote oli miehillä 79,6 ja naisilla 84,8 vuotta. Muuttoliike ratkaisee Suomen väestömäärän suunnan, mutta se on luonteeltaan heilahtelevaa.
Alla tiivistettynä emeritusprofessori Juha Alhon laatiman DemoGrafiikka – Väestökuvasto (Etla Working Papers 138) -julkaisun tuloksia. Ennusteiden ja mallinnusten laatimiseen pitkään perehtynyt Alho on katsonut nyt monelta kantilta Suomen väestöä ja väestönmuutosta 2000-luvulla, historian valossa. Hän on selvittänyt miten kuolleisuus, syntyvyys ja muuttoliike muovaavat Suomen väestörakennetta ja miksi vaikutukset kasautuvat, vaikka vuosimuutokset näyttävät pieniltä.
Nyt julkaistu katsaus koostuu poikkeuksellisesti noin kolmestakymmenestä kuvasta, joihin kaikkiin on liitetty lyhyet tulkintatekstit, ilman matemaattista esitystä. Teknisiä termejä on vältetty ja julkaisu on kirjoitettu tavanomaisesta tutkimuksesta poiketen, vapaammalla otteella. Julkaisu on osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa laajaa LIFECON-tutkimushanketta (Väestörakenteen muutosten elämänkaari- ja talousvaikutukset), jota toteuttavat Työterveyslaitos, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ja Helsingin yliopisto.
Keskeisiä havaintoja:
– Suomi on hyvää kyytiä menossa kohti vähenevän väestön tilannetta, jollei sitten muuttoliike kompensoi matalaa hedelmällisyyttä. Julkaisu korostaa kahta mekanismia, jotka tekevät väestömuutoksesta hitaasti liikkuvan mutta väistämättömän. Pieneltä näyttävä muutos on usein harhaa, sillä väestömuutos kertautuu. Yksilö kokee muutoksen muutosvirtojen (syntymät, kuolemat, muutot) kautta, vaikka varanto eli kokonaisväestö muuttuisi vain vähän.
– Vuoden 2025 alussa ulkomaalaistaustaisten osuus vakinaisesta väestöstä oli 11 prosenttia (623 949 henkilöä), ja heidän ikärakenteensa on keskimäärin nuorempi kuin suomalaistaustaisten, koska muuttajat painottuvat työikäisiin. Selvityksessä kävi ilmi kuitenkin, että kun vuosina 1990–2010 ulkomaalaistaustaisten hedelmällisyys pysyi uusiutumistason yläpuolella, on se nyt käytännössä samalla matalalla tasolla kuin suomalaistaustaistenkin. Tämä haastaa oletuksen, että maahanmuutto yksin ”korjaisi” syntyvyyden.
– Nyt julkaistu selvitys konkretisoi Suomen haasteen. Veropohja syntyy työvoimaan kuulumisesta ja palkkasummasta, kun taas menot painottuvat työvoiman ulkopuolella oleviin sekä nuoriin ja iäkkäisiin. Kun työvoiman ulkopuolella olevan väestön suhteellinen osuus kasvaa, ”vaje” katetaan poliittisesti helpoimmin velalla. Näinhän on Suomessa enenevästi tapahtunut vuoden 2010 jälkeen.
Lisätiedot: Emeritusprofessori Juha Alho, puh. 0400 271332, juha.mikko.alho@gmail.com
