Väestöpoliittisen ohjelman valmistelutyöryhmän keväinen muistio tarjosi suuren määrän suosituksia syntyvyyden kasvattamiseksi. Suositusten vaikuttavuutta ei kuitenkaan edes yritetty kuvata määrällisin mittarein, eikä kustannuksista mainita sanaakaan. Tuki päätöksenteolle jää näin vähäiseksi. Muistion perusongelmat ei kuitenkaan ole lähtöisin työryhmästä, vaan hallituksen löysästä toimeksiannosta ja haluttomuudesta hyväksyä väestökehityksen iso kuva, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Tarmo Valkonen.
Hallitus lupasi ohjelmassaan laatia väestöpoliittisen selonteon, jossa etsitään syntyvyyttä kasvattavia toimenpiteitä. Mitään tavoitetta syntyvyydelle ei kuitenkaan asetettu, eikä rajoitetta sille, mitä toimenpiteet saisivat maksaa.
Selonteon valmistelu konkretisoitui kesällä 2024 väestöpoliittisen ohjelman valmistelutyöryhmän nimittämiseen. Sen oli tarkoitus saada aikaan suosituksia puoliväliriiheen mennessä.
Työryhmän työn tueksi teetettiin selvitys syntyvyyteen vaikuttavista tekijöistä ja keinoista lasten saamisen tukemiseen. Selvityksessä oli hyvä ajantasainen katsaus siitä, mitä tutkimuskirjallisuus sanoo syntyvyyteen vaikuttamisesta ja 20 politiikkasuositusta, joista vain osa perustuu tutkimusnäyttöön (Rotkirch 2025).
Väestöpoliittisen ohjelman valmisteluryhmä sai valmiiksi muistionsa viime keväänä (VOV 2025). Siinä esitettiin 44 suositusta. Lapsiperheiden etuuksien ja palveluiden parantamisen lisäksi suositukset koskivat koulutusta ja työllisyyttä, arjen hallintaa ja mielenterveyttä, hedelmällisyystietoa ja -palveluja, sekä poliittista päätöksentekoa tukevia toimia. Osa raportin suosituksista koskee lisäselvityksiä ja jo tehtyjen päätösten vaikutusten seurantaa.
Päähuomio muistion sisällöstä on, ettei suositusten vaikuttavuudesta ja kustannuksista anneta sellaista informaatiota, jonka perusteella niitä voitaisiin priorisoida, tai verrata muihin keinoihin. Saatiin siis sitä mitä hallitusohjelmassa tilattiin.
Raporttiin annettiin mahdollisuus antaa lausuntoja. Väestötieteen professori Marika Jalovaara kirjoitti seuraavaa: Vaikka tekisimme lapsilukutoiveiden toteutumiselle kaiken voitavamme, on täysin epärealistista odottaa, että syntyvyys kasvaisi nopeasti ja voimakkaasti niin, että sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ongelma korjaantuisi.
On tärkeää erottaa tämä, jo ennen selvityksiä tiedossa ollut suuri kuva yksittäisten perheiden kannalta tärkeistä hedelmällisyyden tukitoimista.
Hyvä lähtökohta pohdittaessa syntyvyyden laskun syitä on, että syntyvyyden lasku on kiihtynyt finanssikriisin jälkeen hyvin monenlaista kulttuuria ja yhteiskuntaa edustavassa maassa.
Pohjoismaissa on nähty (Tanskaa lukuun ottamatta) pitkän mittaushistorian matalimmat kokonaishedelmällisyysluvut. Muista korkean syntyvyyden maista esimerkiksi Ranskassa lukema oli pudonnut viime vuonna 1.62 lapseen synnytysikäistä naista kohden, eli noin viidenneksellä verrattuna vuoteen 2008.
Keskeinen havainto on, ettei syntyvyyden laskua voida selittää muutoksilla politiikan kannalta keskeisiksi tunnistetuissa asioissa, kuten perhepolitiikassa, koulutustasossa, tai työmarkkinoilla (Rotkirch 2025).
Lähde: Eri maiden tilastoviranomaiset
Pohjoismaista laajaa perhepolitiikkaa pidetään keskeisenä syynä sille, että maat ovat erottuneet korkean syntyvyytensä takia. Kokonaishedelmällisyysluvun jyrkän laskun jälkeenkin jää epäselväksi , kuinka syvälle olisi menty ilman näitä panostuksia, tai palataanko joskus muita länsimaita korkeammalle tasolle.
Gauthier ja Gietel-Basten (2025) tarjoavat tuoreen katsauksen kirjallisuuteen, joka tutkii perhepolitiikan vaikutuksia matalan syntyvyyden maissa. Tulosten mukaan perhepolitiikka vaikuttaa syntyvyyteen – etenkin perhevapaat ja päivähoito. Vaikutukset ovat kuitenkin syntyvyyden kasvattamisen näkökulmasta pieniä ja niitä saadaan esille yleensä vasta suurilla muutoksilla politiikkaan.
Tämä asettaa oman haasteensa maille, joissa perhepolitiikkaan käytetään jo nyt paljon resursseja. Ongelmana on myös, ettei iso osa tutkimuksista ole pystynyt erottamaan ajoitusvaikutuksia ja vaikutuksia lopulliseen lapsilukuun. Katsaus on hyödyllistä luettavaa kaikille syntyvyyteen vaikuttamisesta kiinnostuneille.
Väestöpoliittisen ohjelman valmisteluryhmä sai tehtäväkseen keskittyä syntyvyyden lisäämiseen. Sen tuotoksena syntynyt muistio ei odotetusti anna eväitä lapsiluvun merkittävään kasvattamiseen politiikan keinoin.
On kuitenkin odotettavissa, ettei tämä estä hallituksen lisääntyvää aktiivisuutta perhepolitiikassa ja toimien selittämistä tarpeella lisätä syntyvyyttä. Samalla saadaan huomiota siirrettyä pois maahanmuutosta ja koulutuspolitiikasta, joilla väestörakenteen muutoksesta syntyviä ongelmia voitaisiin oikeasti hoitaa.
Lähteitä:
Gauthier, A.H. ja Gietel-Basten, S. (2025). Family Policies in Low Fertility Countries: Evidence and Reflections. Population and Development Review, 51: 125–161. https://doi.org/10.1111/padr.12691
Rotkirch, Anna (2025). 20 ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi: Selvitys syntyvyyden laskusta Suomessa. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:22.
VOV (2025). Toimenpiteitä lapsitoiveiden tukemiseksi ja syntyvyyden kohentamiseksi. Väestöpoliittisen ohjelman valmistelutyöryhmän muistio. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:35.
