Tavaroiden ja pääoman globalisaatio on jo pitkällä, mutta palveluiden ja ihmisten maailmanlaajuinen keskinäinen riippuvuus on ollut vähäisempää, arvioi Aki Kangasharju tuoreessa kirjassa. Hänen mukaansa teknologian kehitys mahdollistaa nyt palveluiden globalisaation ilman ihmisten muuttoa ja se voi mullistaa Suomen tuotantorakenteen. Vaikutus voi olla jopa suurempi kuin arvoketjujen pilkkoutumisen vaikutus kehittyneissä maissa, koska palvelujen osuus euroalueen työllisyydestä ja bkt:stä on suurempi.
1990-luvulla kiihtynyt globalisaatio, Kiinan nousu ja kylmän sodan päättyminen hajauttivat tuotannon arvoketjut maailmanlaajuisesti. Samalla geotaloudelliset jännitteet, kuten protektionismi ja mahdolliset kauppasodat ovat herättäneet huolta arvoketjujen toimintavarmuudesta ja johtaneet trendiin siirtää tuotantoa lähemmäs kumppanimaita.
Global Trade Alert -verkkosivuston mukaan uusia kauppaa vaikeuttavia politiikkatoimia tehtiin vuosina 2021–2023 kymmenen kertaa enemmän kuin vuosina 2010-2015. Eniten kauppaa vaikeuttavia toimia tekivät Yhdysvallat ja Kiina toisilleen, mutta Eurooppakin on saanut niistä osansa. Yleisimpänä tullien ja toimien kohteena ovat olleet metallituotteet.
Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju käy tuoreessa Kasvua kansainvälisestä kaupasta (2025) -kirjassa läpi globalisaation ja viennin merkitystä Suomen kansantaloudelle. Jos vienti pysähtyisi äkillisesti, vaikutukset olisivat Suomessa vakavat: työllisten määrä vähenisi yli puolella miljoonalla ja työllisyys tippuisi 23 prosenttia. Lisäksi vientiin erikoistuneet yritykset ja niiden alihankkijat kärsisivät tai menisivät konkurssiin, tuonti vaikeutuisi ja julkinen sektori ajautuisi syvään alijäämään. Suomen bruttokansantuotetta viennin loppuminen leikkaisi vielä työllisyyttäkin enemmän.
Viennin vaikutus kotimaan talouteen riippuu myös siitä, mitä suurempi osuus toimialan arvoketjuista on kotimaista. Vuonna 2022 suurin kotimaisen arvonlisän osuus oli lääkkeillä (yhtä vientieuroa kohden 85 senttiä jäi Suomeen). Vastaavasti pienin kotimaisen arvonlisän osuus (11 senttiä vientieuroa kohden) oli öljyjalosteissa.
Vientiä voi Kangasharjun mukaan kasvattaa vain maailmanmarkkinoiden kysynnän kasvun kautta tai markkinaosuuksien voittamisen kautta.
─ Globaalin tason kysyntään emme voi vaikuttaa, mutta viennin kilpailukykyyn voimme. Suomen kilpailukykyä voidaan vahvistaa joko nopealla tavalla laskemalla palkkoja ja muita tuotantokustannuksia suhteessa kilpailijamaihin, tai hitaammalla tavalla parantamalla yritysten yleistä toimintaympäristöä ja kannustamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Aki Kangasharju kiinnittää kirjassa erityistä huomiota automaation ja globalisaation tuomiin mahdollisuuksiin palvelualoilla. Palveluiden globalisaatio on hänen mukaansa tuomassa jopa puhdasta siirtymääkin suuremmat muutokset Suomen tuotantorakenteeseen.
─ Teknologinen kehitys on aina ollut osa globalisaatiota ja arvoketjujen pilkkoutumista. Aiemmin kehitykseen vaikutti konttirahdin ja informaation välityksen halpeneminen, joiden myötä tavaroiden ja pääoman maailmanlaajuinen keskinäinen riippuvuus on jo pitkällä. Sen sijaan palveluiden ja ihmisten globalisaatio on toistaiseksi ollut paljon vähäisempää. Maahanmuuttoon liittyy aina paljon poliittisia intohimoja, mutta teknologian kehitys onkin nyt mahdollistamassa palveluiden globalisaation ilman maahanmuuttoa, Kangasharju toteaa.
Kangasharjun mukaan palveluiden maailmanlaajuisen keskinäisen riippuvuuden lisääntyessä kehityskulun vaikutus on todennäköisesti samankaltainen kuin arvoketjujen pilkkoutumisen vaikutus kehittyneissä maissa.
─ Vaikutus voi olla jopa suurempi, koska palvelujen osuus euroalueen työllisyydestä ja bkt:stä on suurempi, hän lisää.
Kangasharju muistuttaa kuitenkin myös siitä, ettei arvoketjujen tulevaisuutta ja globalisaatiota uhkaava protektionistinen kehitys ole ollut toistaiseksi niin vakavaa kuin luvuista voisi päätellä. Maailman tavarakaupan määrän suhde teollisuustuotantoon kasvoi globalisaation kultakaudella, mutta pysähtyi 2010-luvulla. Pysähtyminen ei kuitenkaan hänen mukaansa viittaa globalisaation kuolemaan vaan selittyy suureksi osaksi Kiinalla.
─ Kiina on aktiivisilla politiikkatoimillaan 2010-luvulla lisännyt kotimaisen tuotannon osuutta arvoketjuissaan. Kun Kiinan luvut poistetaan maailmankaupan ja maailman teollisuustuotannon luvuista, jatkaa globalisaatio syvenemistään, joskin aiempaa hitaammin. Globalisaatio on siis vielä hengissä, mutta kasvun aika on toistaiseksi ohi, sanoo Etlan Aki Kangasharju.
