Suomessa tehdään julkisia hankintoja kymmenillä miljardeilla euroilla joka vuosi. Hankintoja tehdään laajalla skaalalla, aina oppimateriaaleista panssarivaunuihin. Onnistuneella hankintaprosessilla on iso merkitys paitsi julkisten menojen säästämisen kannalta, myös julkisen palvelutuotannon laadun kannalta. Kansantalouden kannalta keskeistä on, että nappiin menneet julkiset hankinnat ohjaavat niukat resurssit sinne, missä tuotanto on tehokkainta, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Jaakko Markkanen.
Julkisia hankintoja on Suomessa vaivannut kilpailun puute.[i] Kilpailutuksiin osallistuu vain vähän yrityksiä, jolloin kilpailutuksen hyödyt jäävät todennäköisesti toivottua laimeammiksi.
Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy ilmoitti lokakuun alussa 270 miljoonan euron arvoisesta raitiovaunuhankinnasta sveitsiläiseltä Stadlerilta.[ii] Hankintaprosessi piti sisällään noin 1600 teknistä vaatimusta, ja tarjousneuvotteluihin valittiin kolme tarjoajaa. Näistä lopulta vain kaksi jätti tarjouksen, ja vain Stadlerin tarjous täytti hankinnalle asetetut tekniset vaatimukset. Hintavertailua toisen tarjouksen jättäneeseen Skoda Transtechiin ei tästä syystä Kaupunkiliikenteen mukaan edes tehty.[iii]
Sittemmin hankintaprosessista on selvinnyt paljon huolestuttavia seikkoja, kuten syytökset Skoda Transtechin epäasiallisista vaikuttamisyrityksistä [iv][v]. Sekavaksi menneen hankintaprosessin seurauksena kysymysmerkiksi jää siis, valittiinko kilpailutuksessa lopulta paras tai edes halvin toimittaja. Nyt Stadlerin yllättäväksi valttikortiksi osoittautui kilpailijan tunarointi hankintaprosessissa.
Sveitsiläisen toimittajan valinta on saanut paljon kritiikkiä myös siitä syystä, että Skoda Transtechin junat olisi valmistettu oletettavasti Suomessa. Kotimaisen tuotannon suosiminen ei kuitenkaan olisi taloudellisesti järkevää, eikä edes laillista Euroopan sisämarkkinoilla. Sillä, olisiko Skoda valmistanut vaunut Kajaanissa vai ei, ei tulisi olla mitään merkitystä hankintapäätökseen. Suomen kaltaisen pienen maan etu ei ole, jos kaikki maat suosisivat kotimaista tuotantoaan.
Valitettavasti poliittiset intohimot valmistusmaan ympärillä syövät huomiota tärkeämmiltä kysymyksiltä hankintaprosessin kulusta.
Vaikka kaikki hankintapäätöksen julkistamisen jälkeen esiin noussut dramatiikka jätettäisiin huomioimatta, raitiovaunuhankintaa voidaan pitää oppikirjaesimerkkinä epäonnistuneesta julkisesta hankintaprosessista. Potentiaalisia tarjoajia osallistui kilpailutukseen verrattain vähän, ja lopullisia tarjoajia oli käytännössä vain yksi. Erityisen ongelmalliseksi hankinnan tekee sen poikkeuksellisen suuri koko, lähes 300 miljoonaa euroa.
Modernit raitiovaunut ovat teknisesti vaikuttavia koneita, ja Kaupunkiliikenteellä on huonoja kokemuksia aikaisemmista hankinnoista, joiden johdosta Helsingin rataverkkoon saatiin huonosti sopineita vaunuja.[vi] Vaikka raitiovaunut eivät olisi verrattavissa taisteluhävittäjiin, toisaalta jopa Puolustusvoimien hävittäjähankintoihin saatiin viisi tarjousta eri monitoimihävittäjien valmistajilta.[vii] Miten on siis mahdollista, että monitoimihävittäjien markkinalla on enemmän kilpailua kuin pääkaupunkiseudun raitiovaunumarkkinalla?
Kaupunkiliikenteen hankintaprosessissa on erityisesti oudoksuttanut päätös jättää Skoda Transtechin tarjous huomioimatta ”ehdottomien teknisten vaatimusten” täyttämättä jäämisen vuoksi. Toimintaperiaatteena tässä ei itsessään ole mitään väärää, sillä kaikissa julkisissa hankinnoissa ei ole tarpeen katsoa vain hintaa, vaan myös laatua. On varsin yleistä, ja järkevääkin, että tarjoukset, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia, jätetään huomioimatta. Liian kireät laatuvaatimukset voivat kuitenkin vähentää kilpailua ja kasvattaa yritysten markkinavoimaa.
Nyt huomioimatta jäänyt Skoda Transtech on voittanut aikaisemmat hankinnat raitio- ja pikaraitiovaunujen [viii], jotka on toteutettu vuoden 2011 hankintasopimuksessa ja sen optioissa. Aikaisemmat tekniset standardit täyttäneet raitiovaunut eivät siis enää – vajaan kymmenen vuoden jälkeen – täytä koventuneita teknisiä vaatimuksia, vaikka Kaupunkiliikenne liikennöi aikaisemmin hankkimiaan vaunuja oletettavasti vielä vuosikymmenien ajan. Nämä samat vaunut eivät täytä standardeja enää edes siinä määrin, että Skoda Transtechin tarjouksen hintaa olisi edes vertailtu Stadlerin tarjoukseen.
On täysin mahdollista, että Skodan valmistamat Arctic-vaunut ovat tänä päivänä tekniikaltaan ja ylläpidoltaan riittämättömiä pääkaupunkiseudun raitioliikenteeseen. Voi myös olla, että Arctic-vaunut ovat osoittautuneet jollain muulla tapaa huonoiksi hankinnoiksi. Tämä selitys on kuitenkin varsin kummallinen kontekstissa, jossa niitä on hankittu useaan kertaan lisää hyödyntämällä osto-optioita.
Kaupunkiliikenteen mukaan tilattujen Arctic vaunujen osalta on ilmennyt toimitusvaikeuksia, mutta julkisuudessa olevien tietojen perusteella on vaikeaa punnita, kuinka mittavasta ongelmasta on ollut kyse. On tosin epäselvää, pitäisikö (tai edes saisiko) tämä seikka vaikuttaa nyt tehtyyn hankintapäätökseen.
Eräs mahdollinen selitys on, että teknisiä vaatimuksia on nostettu pohtimatta sen enempää niiden potentiaalisia kustannuksia tai vaikutuksia kilpailulle. Teknisten vaatimusten ja määräysten kiristämisen seuraukset ovatkin usein piileviä: niistä tehdään harvoin tarkempia laskelmia kustannuksista ja hyödyistä.
Voi myös olla, että Skodan hylkäämisen todellinen syy on sen oma epäasiallinen toiminta hankintaprosessin aikana. Tällöin Kaupunkiliikenne on ollut viheliäisessä tilanteessa, jossa Skodan tarjousta ei käytännössä ole ollut mahdollista hyväksyä, mutta sitä on tarvittu kirittämään kisassa mukana ollutta Stadleria.
Otin ennen tämän kolumnin kirjoittamista yhteyttä sekä Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenteeseen että Skoda Transtechiin kysyäkseni teknisistä vaatimuksista, joita jälkimmäisen tarjous ei täyttänyt. Kumpikin osapuoli kieltäytyi kommentoimasta asiaa tarkemmin. Arvelin jo tuolloin tapauksen päätyvän markkinaoikeuteen, mikä myöhemmin osoittautui oikeaksi arvioksi.
Markkinaoikeudessa riitely on varsin tavallinen etappi isoissa hankinnoissa. Valittaminen on lähes aina häviäjille kannattavaa, etenkin kun on tarpeeksi isot rahat kyseessä. Näin sekavassa tapauksessa käsittely tuomioistuimessa on varmastikin myös kaikkien osapuolten etu.
[i] Jääskeläinen, Jan, and Janne Tukiainen. ”Anatomy of public procurement.” VATT Institute for Economic Research Working Papers 118 (2019).
[ii] Pääkaupunkiseudun raitioliikenne laajenee – Helsingin ja Vantaan uudet raitiovaunut toimittaa Stadler. https://kaupunkiliikenne.fi/uutisartikkelit/paakaupunkiseudun-raitioliikenne-laajenee-helsingin-ja-vantaan-uudet-raitiovaunut-toimittaa-stadler/
[iii] Helsingin uudet raitiovaunut puhuttavat: Suomessa valmistettavia vaunuja ei saanut suosia. https://yle.fi/a/74-20187106
[v] Raitiovaunujen hankintapäätös etenee markkinaoikeuteen – hylkäämisen perusteina kymmenen pakollista vaatimusta: https://kaupunkiliikenne.fi/uutisartikkelit/raitiovaunujen-hankintapaatos-etenee-markkinaoikeuteen-hylkaamisen-perusteina-kymmenen-pakollista-vaatimusta/
[vi] HKL hankkiutuu eroon vanhoista matalalattiaraitiovaunuista – Bombardier maksaa korvauksia 33 miljoonaa euroa. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000005336282.html
[vii] Lockheed Martin F-35A Lightning II on Suomen seuraava monitoimihävittäjä: https://puolustusvoimat.fi/-/1951206/lockheed-martin-f-35a-lightning-ii-on-suomen-seuraava-monitoimihavittaja
[viii] Kruunusillat-yhteyden pikaraitiotievaunut on tilattu. https://www.sttinfo.fi/tiedote/69900145/kruunusillat-yhteyden-pikaraitiotievaunut-on-tilattu
