Suomen julkisen talouden tasapainottaminen veronkorotuksilla vaatii eri veromuotojen tarkkaa priorisointia, sillä verot aiheuttavat erisuuruisia hyvinvointitappioita yhteiskunnalle. Veroja kiristettäessä tulisikin välttää veromuotoja, joiden veropohjat ovat erittäin herkkiä käyttäytymiselle. Tuoreen Etla-tutkimuksen mukaan yhden euron keräämisen kustannukset nousevat verotuksen aiheuttamien käyttäytymisvaikutusten vuoksi yli yhden euron. Erityisen suureksi haitat tunnistetaan ansiotuloverotuksen ylimpien marginaaliverojen kohdalla. Ylimpien marginaaliverojen laskeminen on usein ollut itsensä rahoittava, mikä tarkoittaa, että niiden alentamisen seurauksena verotuotot kasvavat.
Suomen julkiseen talouteen kohdistuu merkittäviä ja pitkäkestoisia rahoituspaineita muun muassa väestön ikääntymisen, eläkemenojen sekä maanpuolustuksen menolisäysten kautta. Nämä paineet pakottavat pohtimaan menojen priorisointitarpeen lisäksi sitä, miten julkista taloutta tulisi rahoittaa.
Jos julkisen talouden sopeuttamisessa joudutaan veronkorotusten tielle, on keskeistä ymmärtää, mistä veroista aiheutuu suurimpia haittoja yhteiskunnalle. Kaikki verot eivät ole yhtä kalliita yhteiskunnalle, ja veropolitiikan painopisteillä voi olla merkittäviä seurauksia hyvinvointiin. Näin todetaan tänään julkaistussa Etla-Muistiossa ”Verotuksen kustannukset yhteiskunnalle – politiikkasuosituksia Suomelle” (Etla Muistio 172), joka perustuu laajempaan tutkimusraporttiin “Verotuksen kustannukset yhteiskunnalle: mitä Suomessa käytettyjen verojen haitallisuudesta tiedetään” (Etla Raportti 172). Verotuksen asiantuntijan, tutkimuspäällikkö VTT Olli Ropposen laatimassa raportissa on tarkasteltu Suomessa käytössä olevia keskeisiä veromuotoja sekä niiden tuomia hyötyjä suhteessa niiden aiheuttamiin haittoihin.
Keskeinen havainto on, että verotukseen reagoidaan muuttamalla käyttäytymistä, mikä vaikuttaa suoraan veropohjaan. Mitä voimakkaammin käyttäytyminen muuttuu, sitä suurempi on yhden kerätyn veroeuron todellinen kustannus yhteiskunnalle.
─ Veronkiristysten kohdalla tulisi lähtökohtaisesti välttää veromuotoja, joiden veropohjat ovat erittäin herkkiä käyttäytymiselle. Tutkimuksen selkein tulos on se, että tapauksissa, joissa ansiotulojen rajaveroasteet ylittävät 55 prosenttia, verotusta kannattaa sekä verotuottojen että hyvinvoinnin näkökulmasta keventää. Sen sijaan esimerkiksi arvonlisävero on keskimäärin vähemmän haitallinen, toteaa Etlan Olli Ropponen.
Ylimpien marginaaliveroasteiden (yli 55%) korottaminen tilanteessa, jossa verotuotot laskevat ja verotaakka kasvaa, on haitallista paitsi veronmaksajan, myös yhteiskunnan kannalta.
Eri veromuotojen välillä on suuria eroja hyvinvointivaikutuksissa. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois pääomatuloverotuksesta kohti arvonlisäveroa parantaisi verojärjestelmän tehokkuutta ja yhteiskunnan hyvinvointia.
─ Jos verotusta joudutaan tulevaisuudessa kiristämään, sitä ei kannata tehdä ainakaan korottamalla ylimpiä marginaaliveroasteita nykyisestä. Myös pääomatuloveron haitallisuus tulisi huomioida päätöksenteossa. Tulosten perusteella myöskään solidaarisuusveroa ei olisi pitänyt ottaa käyttöön vuonna 2013, sillä sen käyttöönotto laski verotuottoja, Etlan Ropponen sanoo.
Muiden verojen kohdalla sopivimman politiikkatoimen valinta palautuu Ropposen mukaan arvostamiskysymyksiin ja sen tulisi ottaa huomioon, että yksilön hyödyt poikkeavat yhteiskunnan hyödyistä.
Nyt julkaistun tutkimuksen on rahoittanut TT-säätiö.
Tutkimuksen sisältö tiivistetysti:
