Japanissa eläkeikä ei välttämättä tarkoita työnteon loppua. Monet jäävät muodollisesti eläkkeelle jo 60-vuotiaana, mutta jatkavat työssä määräaikaisilla ja matalapalkkaisilla sopimuksilla. Taustalla vaikuttavat väestön nopea ikääntyminen, eläkkeiden niukkuus ja köyhyyden riski. Myös Suomessa väestörakenne vanhenee, ja Japani tarjoaa ennakkokuvan haasteista, joihin joudumme vastaamaan tulevina vuosikymmeninä, kirjoittaa Etlan vanhempi tutkija Maria Wang kolumnissaan.
Virallinen eläkeikä on Japanissa 65 vuotta, sillä silloin on mahdollista alkaa saada julkista eläkettä. Kuitenkin yrityksillä on pitkään ollut oikeus asettaa oma “eläkeikä” työsopimuksiin ja työehtosääntöihin. Perinteisesti se on ollut 60 vuotta.
Vuodesta 2006 lähtien yritysten on lain[1] mukaan kuitenkin täytynyt tarjota työtä vähintään 65-vuotiaaksi saakka. Niiden piti joko nostaa määrittämäänsä eläkerajaa, poistaa raja kokonaan, tai tarjota uudelleentyöllistämisjärjestelmä, jossa eläkkeelle jääneet voidaan palkata uudelleen. Vuonna 2021 lisättiin myös velvoite pyrkiä varmistamaan työmahdollisuuksia 70-vuotiaaksi saakka.
Monet yritykset ovat valinneet uudelleentyöllistämisjärjestelmän. Siinä työntekijät jäävät muodollisesti eläkkeelle jo 60-vuotiaana, mutta heidät palkataan uudelleen määräaikaisilla, matalapalkkaisilla sopimuksilla. Tämä tulee työnantajille edullisemmaksi kuin aiempien työsuhteiden jatkaminen. Tuottavuus ei eläkeikäisillä enää välttämättä ole yhtä suurta kuin nuoremmilla, ja tätä käytetään yhtenä perusteluna järjestelmälle.
Myös jo virallisen eläkeiän ylittäneet eli yli 65-vuotiaat jatkavat usein Japanissa työntekoa. OECD:n datan[2] mukaan 26 prosenttia yli 65-vuotiaista japanilaisista oli edelleen työelämässä vuonna 2024, kun OECD:n keskiarvo samana vuonna oli alle 17 prosenttia. Suomessa tämä luku oli 15 prosenttia.
Yleisin syy työnteon jatkamiselle eläkeiän jälkeen on raha. Japanin hallituksen toteuttamassa kyselyssä vuodelta 2020 yli puolet iäkkäistä vastaajista kertoi tulojen tarpeen syyksi työnteolleen.[3] Muiksi syiksi mainittiin esimerkiksi terveyden ylläpito ja yhteiskunnallinen osallistuminen.
Japanin eläkeläisistä noin viidennes elää suhteellisessa köyhyydessä, kun esimerkiksi Suomessa vastaava luku on vain kuuden prosentin paikkeilla.[4] Erityisesti yksin asuvat iäkkäät naiset ovat vaarassa jäädä köyhyyteen, sillä osa-aikatyöt ja työuran katkokset pienentävät eläkekertymää. Japanissa on perinteisesti ollut tapana, että naiset jäävät kotiäideiksi hoitamaan lapsia, ja myös tämän jälkeen osa-aikatyöt ovat yleisiä.
Japanin eläkejärjestelmä rakentuu kolmelle portaalle. Kansallinen peruseläke tarjoaa kaikille perusturvan, mutta sen taso on vaatimaton, noin 400 euroa kuukaudessa täydellä työuralla. Palkansaajien eläke vastaa Suomen työeläkettä ja muodostaa suurimman osan eläketuloista, mutta sen korvausaste on laskussa. Kolmas porras koostuu yritysten lisäeläkkeistä ja yksilöllisistä säästöistä, mutta näiden kattavuus on rajallinen.
Haasteena on väestörakenne: Japani ikääntyy nopeammin kuin mikään muu maa, ja työikäisiä on yhä vähemmän suhteessa eläkeläisiin. Eläkkeiden maksajia ei siksi ole tarpeeksi, jotta eläkkeiden taso voitaisiin säilyttää yhtä suurena kuin aiemmin.
Eläkejärjestelmän rahoitusta on tasapainotettu muun muassa macroeconomic slide -mekanismilla, joka vähentää eläkkeiden indeksikorotuksia ottamalla huomioon eliniän odotteen sekä työssäkäyvien määrän suhteessa koko väestöön.[5] Tuloksena on, että eläkkeet eivät kasva suhteessa yhtä paljon kuin palkat, eivätkä usein riitä ylläpitämään aiempaa elintasoa.[6]
Eliniän odotteen käyttäminen eläkkeiden suuruuden määrittämiseen on käytössä monessa maassa. Myös Suomessa elinaikakerroin pienentää alkavia eläkkeitä, jos eliniän odote kasvaa. On kuitenkin harvinaisempaa, että myös eläkevakuutusmaksuja maksavan väestön suhteellinen osuus otetaan huomioon kuten Japanissa. Kuitenkin esimerkiksi Saksassa on ollut jo käytössä tällainen mekanismi, ”Nachhaltigkeitsfaktor” eli kestävyyskerroin.
Työikäinen väestö on vähentynyt myös Suomessa nopeasti suurten ikäluokkien vanhetessa. Kuvio 1 näyttää ns. vanhushuoltosuhteen eli yli 65-vuotiaiden määrän suhteessa työikäisiin Suomessa, Japanissa ja kehittyneissä maissa keskimäärin vuodesta 1990 alkaen. Japanin kasvu tässä suhdeluvussa on erityisen suuri, mutta myös Suomessa luku on kasvanut enemmän kuin kehittyneissä maissa keskimäärin. Kun sataa työssäkäyvää kohti oli vuonna 1995 sekä Japanissa että Suomessa 20 eläkeikäistä, vuonna 2025 luku on ollut Japanissa jo 50 ja Suomessa 40.
Kuvio 1: Vanhushuoltosuhde eli yli 65-vuotiaiden määrän suhde työikäiseen väestöön (lähde: United Nations World Population Prospects)
Mitä voimme oppia Japanin tilanteesta? On huomionarvoista, että Suomi ja Japani eroavat asenteissa maahanmuuttoon, joka Japanissa on suhteessa vähäistä. Suomessa työikäinen väestö on kasvanut vuodesta 2022 alkaen maahanmuuton ansiosta. Nykyisellä syntyvyydellä sen kuitenkin arvioidaan kääntyvän laskuun 2040-luvun lopussa.[7] Työuria yritetään saada pidennettyä kasvattamalla eläkeikää, ja elinaikakerroin pienentää eläkkeiden määriä. Eläkkeiden indeksikorotuksiin ei kuitenkaan ole vielä kajottu.
Tulevaisuudessa vanhushuoltosuhde tulee kasvamaan entisestään syntyvyyden vähentymisen seurauksena, ja tällöin on mahdollista, että Suomessakin joudutaan ottamaan käyttöön Japanin kaltaisia sopeutuskeinoja. Japanissa työurat jatkuvat pidempään, mutta eläkeiän jälkeen ne usein muuttuvat huonommin palkatuiksi määräaikaisiksi työsuhteiksi. Tällainen kehityskulku ei välttämättä ole toivottavaa, vaan yrityksiä tulisi ennemmin kannustaa jatkamaan normaaleja työsuhteita pidempään ja yleisesti välttämään ikään liittyvää syrjintää palkkauksessa.
[1] ”Laki ikääntyneiden työllistämisen turvaamisesta” löytyy japaniksi osoitteesta https://laws.e-gov.go.jp/law/346AC0000000068
[2] OECD Data Explorer, “Employment and unemployment by five‑year age group and sex – indicators”, http://data-explorer.oecd.org/s/23f
[3] https://www8.cao.go.jp/kourei/ishiki/r02/zentai/pdf_index.html
[4] Luvut ovat vuodelta 2021: https://www.oecd.org/en/data/indicators/poverty-rate.html#indicator-chart
[5] https://www.jcer.or.jp/english/macroeconomic-slide-mechanism-of-the-japanese-pension-system
[6] Mekanismi on ollut olemassa jo vuodesta 2004 alkaen, mutta pitkään jatkuneen deflaation takia sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2015. Viime vuosina sitä on sovellettu useammin, sillä inflaatio ja palkkakehitys ovat olleet nousussa.
[7] https://stat.fi/julkaisu/cln1i9lg94af80bw1rxn0njfg
