Puoliväliriihessä tehtiin tarpeellisia toimenpiteitä Suomen talouden herättämiseksi horroksesta. Suomi tarvitsee Etlankin peräänkuuluttamia lyhyen aikavälin toimia, joilla verotuksen rakennetta saataisiin muutettua kasvua tukevaan suuntaan. Niillä täydennetään rakenteellisia toimia, joilla kasvun edellytyksiä turvataan pidemmällä aikavälillä, kirjoittavat Etla-kolumnissaan Tero Kuusi ja Aki Kangasharju.
Taloutta käynnistetään nyt jopa vähän riskillä. Dynaamiset vaikutukset eivät välttämättä riitä kattamaan julkisen talouden alijäämää, joskin velan suhde talouden kokoon pienenee helpommin, kun talous kasvaa.
Talouden kasvulla on myös muitakin hyötyjä kuin verotulot: työllisyys paranee, tuottavuus kasvaa ja hyvinvointi lisääntyy.
Finanssipolitiikkamme perusongelma on ollut se, että kireä verotus on vähentänyt taloudellista toimintaa ja talouden kantokykyä tilanteessa, jossa julkisen talouden koko ylittää valmiiksi kansantalouden kantokyvyn. Siksi sopeuttaminen ja verotuksen painopisteen samanaikainen muuttaminen on tarpeen. Suurienkin julkisen talouden sopeutusten keskellä verotuksen rakenteen ohjaaminen kasvua tukevaan suuntaan on nähty kannattavaksi[1].
Verotuksen keventämisen osuessa noususuhdanteeseen vaikutukset olisivat todennäköisesti kaikkein myönteisimpiä (Keränen ja Kuusi, 2016). Veronalennukset tukevat kasvua jo itsessään, mutta uhkaavan kauppasodan väistyminen varmistaisi ennusteissa jo olleen nousukauden lähiaikojen talousnäkymiin.
Suomi tarvitsee kipeästi veronalennuksilla jahdattavaa tuottavaa työtä ja yrittelijäisyyttä, vaikka suhdannetilanne pysyisikin vaisuna.
Kirittävää riittää sekä työajoissa että ahkeruudessa. Eurostatin[2] tilastossa vuodelle 2023 kokoaikaisten työntekijöiden työviikon pituus on Suomessa keskimäärin vertailumaiden lyhin. Rogerson (2024) puolestaan vertailee laajasti keskimääräisiä yli 15-vuotiaiden tekemiä työtunteja OECD-maissa vuosina 2015-2019. Tässäkään vertailussa Suomi ei erottaudu edukseen (kts. Kuva 1), joskin pientä edistystä on saattanut tapahtua vertailuvuosien jälkeen.
Rogersonin (2024) analyysi viittaa myös siihen, että kansainvälisten tilastojen valossa työmäärällä tuntuisi olevan systemaattisesti tekemistä verotuksen kanssa. Se tuskin selittyy vain työaikoihin – eittämättä – sisältyvillä tilastovirheillä.
Kuva 1 osoittaa, että OECD-maissa työaikojen ja verotuksen välillä on selvä negatiivinen korrelaatio. Korkeampi julkisten tulojen BKT-osuus tuppaa ennustamaan myös matalaa työtuntien määrää. Suomen havainnot vähäisestä työajasta ovat hyvin linjassa tämän havainnon kanssa. Toki kausaliteetin suunta on epäselvä. Verotus on valinta, samoin työaika. Molemmat vaikuttavat myös toisiinsa.
Korkea verotus vähentää työintoa, korkea työn määrä taas vähentää verotustarvetta.
Kuva 1. Yli 15-vuotiaiden työtunnit vuodessa eri OECD-maissa ja julkisten tulojen BKT-suhde, prosenttia. Lähde: Rogerson (2024) Figure 1. Keskiarvoja vuosille 2015-2019
Kysymys on nyt siitä, kuinka kivuta Rogersonin käyrällä ylöspäin.
Työtuntien laskeminen oli aikaisemmin helppo valinta politiikan suunnaksi – silloin, kun tuottavuus vielä kasvoi ripeästi. Kun tuottavuuskehitys on heikkoa, suunnan pitäisi olla päinvastainen.
Uudistuspaketti auttaa Suomea työtuntien lisääntymisen ohella tuottavuuden kasvun ja ahkeruuden lisääntymisen kautta. Yhteisöveron lasku, puhtaan siirtymän investointien tuki sekä Finngridin ja Gasgridin rahoituksen turvaaminen kannustavat investointeihin, joissa on uutta teknologiaa.
Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäys, t&k-uudistus, korkeiden rajaverojen lasku ja osaajien maahanmuuttoon kannustava lähdeverokannustimen korotus kannustavat osaajia ahkeruuteen. T&k-politiikka voi erityisesti nostaa osaajien palkkatasoa ja synnyttää tuottavuuden kannalta hyödyllistä työvoiman siirtymistä tehokkaimpiin yrityksiin.
Kuten Murto (2024) toteaa, olemme toisenlaisessa maailmassa kuin se, jossa myymme kohtuuhintaisen suomalaisen insinöörin työtä. Tuloerojen pitäisi antaa kasvaa, jos ne ovat talouden kasvudynamiikan ja kannustimien kannalta olennaisia.
Talouden Suomi–Ruotsi-maaottelu osoittaa, että Suomi kärsii erityisesti korkean tuottavuuden markkinapalvelujen huonosta tuottavuuskehityksestä. Alalla korostuvat aineettomat investoinnit ja teknologian luomat ulkoisvaikutukset samalla, kun korkeat rajaveroasteet ovat osuneet keskeisesti juuri sen korkean tuottavuuden työntekijöihin. (Kuusi ym, 2025)
Hallituksen uudistuspaketissa on herätysjuhlan kumua. Nyt on yrittäjien ja osaajien näytön paikka.
Ali-Yrkkö, J., Kangasharju, A., Kujanpää, E., Koski, H., Kuusi, T., Puonti, P, Ropponen, O., Rouvinen, P. (2024). Pelastuspaketti. Etlan muistioita hallitukselle.
Keränen, H., Kuusi, T. (2016). The EU’s Fiscal Targets and Their Economic Impact in Finland. ETLA Working Papers 33.
Kuusi, T., Kotamäki, M., Kirkko-Jaakkola, M (2025). Talous takalukossa – Suomen korkeiden rajaverojen ongelma. Etla Raportti No 158.
Murto, R. (2024). Miksi Suomi pysähtyi? Suuntaviittoja uuteen talouskasvuun. Otava
Rogerson, R. (2024). Why Labor Supply Matters for Macroeconomics. Journal of Economic Perspectives 38(2)
[1] https://www.etla.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/verotuksen-painopiste-tukemaan-kasvua/
[2] Average number of actual weekly hours of work in main job, full-time, 2023 [lfsa_ewhan2__custom_14902168]
