Nimellisesti maksuperusteisessa eläkejärjestelmässä eläkeetuudet määräytyvät maksuille kertyneiden kokonaan tai osittain laskennallisten tuottojen perusteella. Tarkastelemme tällaisen järjestelmän sovellusta yksityisalojen työeläkejärjestelmään Suomessa. Tulevaa väestökehitystä ja eläkerahastojen tuottoa kuvataan stokastisilla simuloinneilla. Tutkimme erityisesti eläkkeiden rahoituksen kestävyyttä olettaen, että eläkemaksuprosentti pidetään vakiona. Eläke-etuuksiin vaikuttaa uutena tekijänä ns. indeksijarru. Se perustuu tunnuslukuun, jota Ruotsin tapaan kutsutaan tasesuhteeksi. Jos tasesuhde alittaa tietyn kynnysarvon, sekä palkkakerrointa että eläkeindeksiä alennetaan. Jos tasesuhde myöhemmin taas ylittää kynnysarvon, palkkakertoimen ja eläkeindeksin kasvua nopeutetaan, kunnes indeksit päätyvät samalle tasolle kuin mille ne olisivat nousseet ilman jarrutusta. Jos tasesuhde pysyy huonona, sekä palkkakerroin että eläkeindeksi voivat jäädä pysyvästi alemmalle tasolle kuin ilman jarrutusta. Indeksijarrun suora sovellus voi johtaa eläkejärjestelmän konkurssiin, tai rahastojen kasvuun rajatta. Nämä kehityspiirteet saattavat tulla esille vasta useiden vuosikymmenien jälkeen. Tasapainoisempi kehitys voidaan saavuttaa skaalaamalla jarrumekanismi sopivasti.
