Kauas voitot karkaavat?

Hallitus on saanut valmiiksi jälleen uuden ehdotuksen terveydenhuollon valinnanvapauden järjestämiseksi. Valinnanvapauden tavoitteena on rakentaa Suomen terveydenhuollosta parempi luomalla kilpailua.

Mikäli tavoitteet saavutetaan, kansainvälisillä terveydenhuoltoyhtiöillä tulee todennäköisesti olemaan huomattava osuus markkinoista, joilla ne tuottavat myös julkisesti maksettuja terveydenhuoltopalveluja. Julkisen terveydenhuollon ammattilaiset seuraavat tätä kehitystä hämmentyneinä. Yli puolet sote-henkilöstöstä on sitä mieltä, että yksityinen ja kolmas sektori voivat hyvin täydentää julkisen sektorin palveluita, mutta lähes kolmasosa on eri mieltä, ilmeni Etlan yli 2 500 sote-ammattilaista tavoittaneesta tutkimuksesta.

Miksi sitten yksityinen sektori on meille niin tärkeä, että hukkaamme sote-uudistukseen vuosia luodaksemme järjestelmän jossa julkinen ja yksityinen sektori toimivat rinnan – vaikka kustannuksia luovat terveydenhuollon suurkuluttajat tulevat näillä näkymin jäämään pitkälti kilpailutuksen ulkopuolelle?

Yksityinen sektori tekee asioita toisin: ei välttämättä paremmin tai huonommin, mutta ainakin varmuudella toisin. Valinnanvapauden myötä julkiset ja yksityiset toimijat muodostavat rikkaan kirjon terveyden tuottamiseksi. Tukkilaiskämpän ruokaluukun sijaan meille ollaan kattamassa voileipäpöytää.

Taloustieteen lainalaisuudet opettavat, että kun samoja asioita tehdään monin eri tavoin, alkavat joukosta erottua hyvät käytänteet. Pääsemme siis poimimaan rusinoita pullasta.

Sote-uudistuksen hienoja oivalluksia on, että voimme tehdä valintamme myös kaatamatta valtiontaloutta: maksajat eli maakunnat ja ministeriöt on velvoitettu huolehtimaan puolestamme, että hinnat eivät pääse karkaamaan käsistä ja että kilpailu on vastuullista.

Onko Suomella sitten varaa kustannuksia mahdollisesti nostaviin ratkaisuihin? Taloustieteilijöiden valtavirran kommentit ovat yhteneväiset ja yllättävät. Monopolit sekä huonosti tehty työ kuluttavat yhteisiä varoja, kun taas hyvinkin kallis mutta asianmukaisesti hinnoiteltu ratkaisu on mielekäs, kunhan olemme valmiit luopumaan jostain muusta. Kysymys on arvostuksesta: meidän on tehtävä valintoja asioiden välillä, koska emme voi saada kaikkea.

Mutta taivaalla nähdään myös tummia pilviä. Suurimmat yksityiset terveydenhuollon toimijat ovat kansainvälisessä omistuksessa, joten on esitetty huoli siitä, että voitot viedään ulos Suomesta. Miten asian laita oikein on?

Vastaus on selkeä kyllä: kauas voitot karkaavat. Niinpä julkisen sektorin sote-henkilöstöstä 40 % kertoi haluavansa työskennellä ehdottomasti ja toiset 40 % erittäin mielellään kotimaisessa omistuksessa olevassa organisaatiossa.

Mutta tässäkin laulussa on eri sävyjä. Jos tarkastelemme terveyspalvelujen tuottamista nimenomaan eurojen kautta, paras mittari on arvonlisä eli missä rahallinen arvo syntyy ja kuka sen nappaa. Suomessa tuotettu arvonlisä on se, mistä leipämme saamme.

Terveydenhuollon arvoketjuja koskevassa tutkimuksessaan Etla tarkasteli kolmea julkista ja kolmea yksityistä terveydenhuollon toimijaa. Keskimäärin näiden toimijoiden tekemien lääketieteellisten toimenpiteiden arvonlisästä Suomeen jäi yli 80 %. Lukua voi verrata tutkija Jyrki Ali-Yrkön tutkimusraporttiin, jossa käännöspalvelun arvonlisästä Suomeen jäi 68 %, Nokian N95 puhelimen arvonlisästä 50 % ja brändätyn tekstiilituotteen kohdalla enää 18 %.

Terveydenhuolto on toistaiseksi vahvasti paikallista: käytännössä terveydenhuoltohenkilöstö asuu lähialueella, sairaalat toimivat keskittämisen jälkeenkin paikallisessa ympäristössä ja ulkopuoliset palvelut ostetaan enimmäkseen konsernin sisäisiltä tai paikallisilta toimijoilta. Työintensiivisyys ja monet alueelliset kerrannaisvaikutukset tekevät sekä julkisesta että yksityisestä sairaalasta halutun rakennuksen kunnan keskustaan.

Nokia, Nordea ja Supercell ovat monikansallisia yhtiöitä osin suomalaisten johtajien käsissä. Olemme heistä ylpeitä.  Kun suomalainen osallistuu monikansallisen terveysyrityksen johtamiseen, olisiko meillä syytä olla ylpeä hänestäkin?

Yhteenvetona voidaan todeta, että yksityisetkin toimijat ovat innovatiivisia, ja ne ovat kehittäneet uusia toimintatapoja.  Voitot ovat tästä tärkeä indikaattori, siksi voittoa tuottava terveyspalveluyhtiö on erityisen mielenkiintoinen oppimisen kohde. Sote-uudistuksen myötä meille palvelujen käyttäjille avautuu uusi ja yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen arvokas tehtävä: kertoa valintojemme kautta päättäjille, mitä me arvostamme.

Ehkä pitäisikin puhua valinnan velvollisuudesta.