Rakenteellinen rahoitusasema saattaa ohjata finanssipolitiikkaa myötäsyklisesti

EU:n uudessa finanssipoliittisessa säännöstössä varsin keskeisen aseman saanut rakenteellinen rahoitusasema saattaa ohjata finanssipolitiikkaa myötäsyklisesti, eli tehdä siitä elvyttävää noususuhdanteissa ja kiristävää laskusuhdanteissa, ilmenee ETLAn tutkijan Tero Kuusen tutkimuksesta. Englanninkielinen käännös tutkimuksesta on juuri ilmestynyt.

Rakenteellinen rahoitusasema on yksi keskeisistä mittareista, joiden avulla Euroopan unioni seuraa jäsenmaidensa finanssipolitiikkaa ja valvoo, että niiden julkisen talouden alijäämät ja velkaantuminen pysyvät Maastrichtin sopimuksessa määriteltyjen rajojen puitteissa. Se mittaa julkisen talouden rahoitusasemaa, kun suhdannevaihtelun ja kertaluonteisten meno- ja tuloerien vaikutus on poistettu.

Kuusen tutkimuksessa on selvitetty, miten mitattuun rakenteelliseen rahoitusasemaan perustuva finanssipolitiikka olisi käytännössä toiminut Suomessa vuosina 1984 – 2014. Tutkimuksessa tarkastellaan arvioita rakenteellisesta rahoitusasemasta Euroopan komission laskentamenetelmällä ja vertaillaan sitä vaihtoehtoisiin finanssipolitiikan mittareihin. Tutkimus on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2014 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Euroopan komission käyttämä tuotantokuilumenetelmän soveltamistapa vaatii tutkimustulosten mukaan vielä kehittämistä. Vaikka Euroopan komissio käyttää uusimpia tilastollisia menetelmiä talouden suhdannetilan arviointiin, tuotantokuilun reaaliaikainen mittaaminen osoittautuu vaikeaksi tehtäväksi. Tuotantokuilumenetelmän kyky suodattaa suhdannevaihteluja ja mitata suhdannevaiheen vaikutuksia rahoitusasemaan on rajallinen, mikä voi johtaa suhdanteesta riippumattoman rahoitusaseman ali- tai yliarviointiin.

Erityisesti talouden 1980-luvun ylikuumenemisvaiheessa ja toisaalta 1990-luvun alun syvässä talouskriisissä finanssipolitiikan ohjaaminen rakenteellisen rahoitusaseman avulla olisi saattanut johtaa havaittua myötäsyklisempään politiikkaan: elvytyksiin noususuhdanteissa ja kiristyksiin laskusuhdanteissa. Keskeisiä selityksiä tällaiseen käyttäytymiseen ovat rakenteellisen työttömyyden laskemiseen liittyvät tilastolliset ongelmat sekä yleisemmin menetelmän rajallinen kyky ennustaa suhdannekäänteitä reaaliaikaisesti. Toisaalta tutkimus osoittaa, että metodologisina vaihtoehtoina tarkastellut päätösperäiset arviointimenetelmät voivat edesauttaa finanssipolitiikan ohjaamista vastasyklisemmäksi.

Rakenteellisten muutosten tunnistaminen ja erottaminen suhdanneluonteisista tekijöistä on tärkeää, koska talouspolitiikan tulisi reagoida pysyviin muutoksiin eri tavalla kuin ohimeneviin sokkeihin. Suhdanneluonteista sokkia on usein järkevää tasata vastasyklisesti sopeuttamalla väliaikaisesti julkisia menoja ja velkaa. Rakenteellinen sokki taas vaikuttaa pitkäaikaisesti julkiseen talouteen, joten siihen tulisi reagoida rakenteellisilla muutoksilla. Epätietoisuus sokkien luonteesta voi johtaa finanssipolitiikan toteuttamisen kannalta hankaliin ja ristiriitaisiin politiikkasuosituksiin.

Lisätietoja:

Tutkija Tero Kuusi, p. 041 444 8144
Projektipäällikkö Sari Löytökorpi (valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta), valtioneuvoston kanslia, p. 0295 160 187

Hae Rakenteellisen rahoitusaseman mittaamisen vaihtoehtoja -selvitys pdf-tiedostona.
Hae Alternatives for Measuring Structural Budgetary Position -selvitys pdf-tiedostona.

Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta: vn.fi/teas