Yksin osana elinkaarta
Tutkimusryhmä: Makrotalous ja julkistalous Tutkimus alkoi: 2017 Tutkimus päättyi: 2018 Tutkimusta sponsoroi: Valtioneuvoston kanslia (TEAS-rahoitus)
Yksin osana elinkaarta

Yksin osana elinkaarta

Hanke tarjoaa kattavaa tietoa yksin asuvien eri osaryhmien tilanteista eri puolilla Suomea. Selvitämme yksinelämisen esiintyvyyttä maantieteellisesti ja yhdyskuntarakenteessa, yksilöiden elinkaaren eri vaiheissa sekä eri elämän käännekohtien ja kriisien yhteydessä. Identifioimme niitä yksinelävien ryhmiä, joiden kohdalla esiintyy merkittäviä puutteita hyvinvoinnissa joko yhden tai useamman eri indikaattorin osalta. Identifioimme myös niitä ryhmiä, joiden tosiasillisia perhesuhteita yhteiskuntapoliittinen tuki ei tällä hetkellä pysty huomioimaan. Erittelemme eri sektoreiden keinojen mahdollisuutta tunnistaa yksinelävien tarpeita ja edistää tasapuolista yhteiskuntapoliittista kohtelua suhteessa muihin ryhmiin.

Esimerkiksi asuntopolitiikassa tämä voi tarkoittaa kohtuullisen vuokra- ja hintatason asuntojen saatavuuden varmistamista sekä yhteisöllisten asumismuotojen edistämistä. Tukipolitiikassa tämä voi liittyä todellisten perhetilanteiden tunnistamiseen ja tukemiseen tai yksin asuvien logististen erityistarpeiden tunnistamiseen palveluissa.Kartoitamme myös kansalaisjärjestölähtöisesti yksinelävien psykososiaalista hyvinvointia ja palvelutarpeita ottamalla huomioon sosiaaliset verkostot ja eri auttamisen muodot sekä selvittämällä yksinelävien omia kokemuksia ja toiveita erilaisia tukimuotoja kohtaan.

Osahanke A: Yksinelävien asuminen ja eläminen yhteiskunnassa

Ensimmäinen osahanke kartoittaa yksinelävien tilannetta eri näkökulmista. Nostamme esiin niitä ryhmiä, joilla näyttää olevan muita enemmän merkittäviä puutteita elämänlaadussa tai hyvinvoinnissa, ja joihin politiikkatoimia olisi syytä kohdistaa.

A1. Yksin asumisen muodot ja tilannekatsaus: sijoittuminen alueellisesti ja yhdyskuntarakenteessa

A2. Yksinasuminen elinkaaressa

A3. Yksinelävien sosiaaliset suhteet ja palvelutarpeet

Etla on mukana osahankkeessa A.

Osahanke B: Kansainvälinen vertailu

Osahankkeen tavoitteena on kerätä tietoa yksinelävien asemasta ja erityisesti heihin kohdistetuista politiikkatoimista vertailuun neljästä maasta: Hollanti, Tanska, Ruotsi, Norja. Maat edustavat väestön koon ja rakenteen sekä yhteiskuntamuodoltaan paljon Suomea, mutta eroavat esimerkiksi suhteessa asuntopolitiikkaan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen. Vertailun tarkoituksena on tuottaa tietoa ja kehittämisideoita yksinasuvien tilanteen helpottamiseksi Suomessa.

Osahanke C: Talous- ja yhteiskuntapoliittiset parannusehdotukset

Osahankkeen tavoitteena on esittää A- ja B-osahankkeiden paikantamien haasteiden ratkaisuehdotuksia. Tässä tuomme myös mukaan sidosryhmät niin ratkaisukeskeisen fokusryhmätarkastelun kuin avoimen arvioinnin keinoin. Nostamme tarkasteluun asumisen verotukseen sekä eläketurvaan liittyviä kysymyksiä, koska ne osaltaan vaikuttavat yksinelävien taloudelliseen tilanteeseen sekä pohdimme, missä määrin ja minkä palvelutahon kautta (julkiset, yksityiset, järjestöt, vapaaehtoistyö) palvelu- ja sosiaaliturvajärjestelmän ongelmakohtiin olisi mahdollista vastata.

C1. Asuminen ja sen verotus

Yksinelävien asumisvalinnat poikkeavat monilta osin muiden kotitalouksien valinnoista. Erilaisiin asumismuotoihin liittyvät verot ja tuet voivat epäsuorasti vaikuttaa yksinelävien taloudelliseen asemaan suhteessa muihin kotitalouksiin. Tässä tarkennamme kuvaa siitä, minkälaiset asuntopoliittiset toimenpiteet hyödyttäisivät erityisesti yksin asuvia. Erittelemme yksin elävien pääryhmien todennäköisyyttä asua omistusasunnossa, aravavuokra- tai korkotukivuokra-asunnossa, muussa vuokra-asunnossa, tai asumisoikeusasunnossa.

Tarkastelemme omistus- ja vuokra-asumisen verotuskohtelun eroja ja tämän yhteyttä yksinasuvien (taloudelliseen) asemaan. Nykyinen verotusjärjestelmä suosii omistusasumista vuokra-asumiseen nähden. Tärkein syy on se, että vuokra-asunnon omistaja maksaa vuokrasta pääomatuloveroa. Omistusasunnossa itse asuva ei maksa vastaavaa veroa. Valtio siis perii asunnosta enemmän verotuloja, jos se on vuokra-asuntona, kuin jos se on omistusasuntona. On syytä olettaa, että vuokra-asuntojen omistajien maksamat pääomatuloverot kohdistuvat korkeamman vuokran muodossa vuokralaiselle.

Koska yksinasuvat asuvat muita kotitalouksia useammin vuokralla, vuokra- ja omistusasumisen epäneutraali verokohtelu saattaa syrjiä yksinasuvia muihin kotitalouksiin verrattuna. Toisaalta on myös mahdollista, että yksinasuvat asuvat muita useammin sosiaalisen asuntotuotannon piiriin kuuluvissa asunnoissa ja hyötyvät näin niihin liittyvästä hintasääntelystä.

C2. Eläkevakuutuksen tarkastelu

Työ- ja perhe-eläkejärjestelmään kuuluva leskeneläke on monelle ikääntyneelle, yksinelävälle ihmiselle tärkeä tulonsiirto. Leskeneläkkeet ovat silti yksinelävien kannalta ongelmallinen tulonsiirtojärjestelmä. Leskeneläkettä voi saada vain henkilö, joka on elänyt rekisteröidyssä parisuhteessa edunjättäjän kanssa tiettyyn ikävuoteen mennessä. Siksi leskeneläkejärjestelmä ei tue ihmisiä, jotka elävät koko elämänsä yksin. Eläkemaksut eivät kuitenkaan huomioi sitä, onko työntekijä rekisteröidyssä parisuhteessa vai ei. Leskeneläkkeen ansiosta rekisteröidyssä parisuhteessa elävät henkilöt saavat keskimäärin enemmän eläkkeitä suhteessa maksamiinsa eläkemaksuihin kuin muut. Näin ollen leskeneläkejärjestelmää voi elinkaarinäkökulmasta katsottuna pitää tulonsiirtona yksineläviltä pariskunnille. Tarkastelemme tässä osahankkeessa joitakin perhe-eläkejärjestelmän (kuten leskeneläkkeen) uudistusvaihtoehtoja. Tavoitteena on löytää malli, joka ei olisi samalla tavalla tulonsiirto yksineläviltä pariskunnille kuin nykyinen järjestelmä, mutta turvaisi silti leskien toimeentulon vähintään yhtä hyvin kuin nykyinen järjestelmä. Hyödynnämme tarkastelussa Määttäsen (2014) laskentamallia, joka mahdollistaa erilaisten eläkevakuutusten tarkastelemisen yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta.

C3. Yksin asuminen, palvelut ja sosiaaliturvajärjestelmä

Pohdimme yksinelävien asemaa koskevien taustaselvitysten (kohta A) perusteella esiin nouseviin palvelukapeikkoihin vastaamista julkisten palvelujen sekä kolmannen sektorin tai vapaaehtoistyön kautta. Alue- ja paikkatietoanalyysin avulla tuotamme tietoa alueellisista eroista, kuntien välisistä eroista sekä erilaisten aluetyyppien (kaupunki, maaseutu, jne) välisistä eroista. Hankkeessa nostetaan tarkasteluun muutamia esimerkkitapauksia (“Elli Eläkeläinen, Mikko Muuttaja”), jotka konkretisoivat keskeisiä havaintoja.

Esitämme keinoja, millä tavoin lapsen huoltajuuteen liittyvät etuudet tai kustannukset (esimerkiksi lapsilisät, päivähoitomaksut) olisi mahdollista kohdistaa tasapuolisesti vanhemmille perhetyypistä riippumatta. Selvitämme, myös, missä määrin vertailumaista kerättyjä ratkaisuja tai politiikkakeinoja (kohta B) olisi mahdollista toteuttaa Suomessa.

Etla vastaa osahankkeesta C.

Yksin osana elinkaarta -hanke toteutetaan yhteistyönä julkisen sektorin (Suomen ympäristökeskus – SYKE), kansalaisjärjestön (Väestöliitto ry -VL), sekä yksityisen sektorin (Oxford Research Oy – OR, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos – ETLA) ja asiantuntijoiden (Heikki Hiilamo – HH, Helsingin yliopisto) kanssa. Työryhmällä on korkea aiheen asiantuntijuus ja pääosa selvitystyössä tarvittavista aineistoista valmiina. Työ tehdään yhteistyössä sidosryhmien kanssa: tilaajaministeriöt (ohjausryhmä), tutkijaverkostot (Yksinäisyysverkosto), sekä kansalaisjärjestöt, kuten Elatusvelvollisten liitto ry, Yksinasuvat ry, joita kuullaan erilaisten osallistavien menetelmien kautta. Tutkimusta tukee myös kansainvälinen partneriverkosto (OR) pohjoismaisin ja eurooppalaisin vastaavuusesimerkein.