Commercialization at Finnish Universities – Researchers’ Perspectives on the Motives and Challenges of Turning Science into Business

Tahvanainen Antti-JussiNikulainen Tuomo

Kehittyneissä maissa talouskasvun yksi edellytys on jo pitkään ollut jatkuva innovaatiotoiminta. Yliopistoja on pidetty sopivimpana toimijoina tuottamaan tähän tarvittavaa tietoa, koska radikaalien innovaatioiden synnyttäminen edellyttää usein perusilmiöiden tutkimukseen tarvittavaa vapautta ja resursseja. Yliopistoinnovaatioprosessien sekä yliopistojen ja yritysten välisen teknologiansiirron ymmärtämiseen on panostettu paljon, jotta yliopistotutkimuksen puitteita voitaisiin parantaa, ja tutkimuksesta syntyvien teknologioiden teollista ja muuta yhteiskunnallista käyttöönottoa voitaisiin edistää. Suurin osa tutkimuksista ja aiheeseen liittyvästä keskustelusta on käyty joko valtakunnallisella, alueellisella tai institutionaalisella tasolla. Tästä syystä keskusteluissa on yksi keskeinen toimija jäänyt yleensä huomiotta : tutkija. Tämä selvitys tarkastelee yksittäistä tutkijaa ja tämän roolia tutkimuksenkaupallistamisessa Suomessa.

Nojaten noin 2800 eri tieteenaloilla ja 11 suomalaisessa tutkimusyliopistossa toimivaa tutkijaa käsittävään kyselyaineistoon selvitys käsittelee lukuisia aiheeseen liittyviä erillisteemoja alkaen yritysyhteistyöstä ja immateriaalioikeuksien tunnettuudesta aina yliopistojen tarjoamien tukipalveluiden rooliin. Selvityksen keskeisimpänä teemana ovat kuitenkin yliopistotutkijoiden henkilökohtaiset motiivit osallistua tutkimustulostensa kaupallisen tai muun yhteiskunnallisen käyttöönoton edistämiseen. Miksi tutkijat osallistuvat yritysyhteistyöhön, ja mitä hyötyjä he odottavat saavuttavansa sillä? Mistä syystä toiset tutkijat haluavat kaupallistaa löydöksiään, ja miksi toiset puolestaan eivät sitä tekisi? Onko yliopistojen tarjoamista tutkimus- ja innovaatiopalveluista tukea tutkijoiden kaupallistamisyritykille vai haittaavatko palvelut jopa niitä? Näihin erityisiin kysymyksiin selvitys etsii vastauksia.

Tulokset todentavat, että kaupalliset motiivit eivät ole merkittäviä vaikuttimia tutkijoiden työssä. Esimerkiksi tutkimussuunnan valintaan mahdolliset kaupalliset näkökulmat eivät vaikuta juuri lainkaan. Lisäksi suora yritysyhteistyö näyttäisi olevan oletettua harvinaisempaa. Jopa ne tutkijat, joilla on kokemusta yritysyhteistyöstä, kertovat yhteistyön palvelevan pääasiallisesti akateemisia tarkoitusperiä. Näitä ovat esimerkiksi tutkimusrahoituksen turvaaminen ja uusien tutkimusideoiden löytäminen. Edelleen vain 10 prosenttia vastanneista tutkijoista on saanut täydentävää kaupallista koulutusta. Kun huomioidaan, että n. 40 prosenttia tutkijoista ilmoitti kuitenkin tehneensä mielestään selvää kaupallista potentiaalia omaavan keksinnön viimeisen viiden vuoden aikana, vaikuttaa 10 prosenttia varsin pieneltä osuudelta. Kaupallisten näkökulmien pieni rooli tutkijantyössä heijastuu myös tutkijoiden tietoisuuteen immateriaalioikeuksien omistuksen määrittelemisen periaatteista, joka on suorastaan erittäin heikko.

Samalla tavalla taloudelliset tekijät vaikuttavat vain vähäisesti tutkijoiden halukkuuteen kaupallistaa omia löydöksiään. Altruistiset, sosio-kulttuuriset, ja henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat edellä mainittuihin tekijöihin verrattuna huomattavasti vahvemmin. Tämä vaikeuttaa teknologiansiirtoon kannustavien, kompensaatioperusteisten kannustinjärjestelmien suunnittelua merkittävästi, koska ne edellyttäisivät tutkimuskulttuurin muuttamista. Kolme vahvinta tekijää, jotka vaikuttavat tutkijoiden kaupallistamispäätöksiin ovat (i) keksintöjen potentiaali hyödyttää yhteiskuntaa, (ii) tutkijoiden kunnianhimo toteuttaa itseään, ja (iii) tutkimusrahoituksen varmistaminen. Kaupallistamisella ja siihen liittyvillä näkökulmilla ei ole itsessään suurta merkitystä tutkijoiden keskuudessa.

Kysyttäessä kaupallisten tai tutkimuksellisten hankkeiden tukemisesta tutkijat vaikuttavat olevan kohtalaisen tyytyväisiä yliopistojen tarjoamiin tutkimus- ja innovaatiopalveluihin. Todelliset haasteet paljastuvat vasta tutkittaessa kuinka hyvin tutkijoiden yksittäiset tarpeet ja palveluiden tarjonta todellisuudessa kohtaavat. Selvityksessä paljastui, että nämä kohtaavat kohtalaisen heikosti. Itse asiassa monet tutkijat ilmoittavat, etteivät tarvitse suurta osaa palveluista laisinkaan. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että innovaatiopalvelut eivät vielä ole kasvaneet osaksi tutkimus- ja tutkijakulttuuria. Tosiasia, että tutkijat ovat suhteellisen tyytyväisiä palveluihin, jotka eivät vastaa heidän tarpeisiinsa, kertoo, etteivät he koe palveluita relevanttina osana työtänsä tai teknologiansiirtoprosessia. Tilanteen korjaamiseksi tulisi tiedotusta saatavilla olevista palveluista lisätä merkittävästi. Tämä on ensimmäinen askel. Tämän jälkeen yliopistollisen teknologiansiirron tehostamiseksi tarvitaan palveluita, jotka ovat räätälöityjä tutkijoiden todellisiin tarpeisiin.

Julkaisun tietoja

Sarja
Keskusteluaiheita nro 1234
Päiväys
2011
Avainsanat
Tutkimuksen kaupallistaminen, yliopisto-yritysyhteistyö, kaupallistamismotiivit, kaupallistamishaasteet, innovaatiopalvelut
Keywords
commercialization of research, university-industry collaboration, motives for commercialization, challenges of commercialization, innovation support services
JEL
O30,O38,O33,O34
Sivuja
47
Hinta
10 €
Painoversion saatavuus
Kieli
Englanti