Minkälaista elvyttävää talous- ja työmarkkinapolitiikkaa pitäisi harjoittaa talouskriisissä?

Alho Kari E.O.

Suomen talous on joutunut jyrkkään taantumaan, joka uhkaa muodostua syväksi lamaksi. Koska tilanteen taustalla ovat kysynnän hiipuminen kansainvälisessä taloudessa ja kotimaassa ja koska epävarmuuden lisääntyessä likviditeettirajoitusten merkitys kasvaa, voidaan taantumaa lievittävää talouspolitiikkaa arvioida perinteisillä keynesiläisillä välineillä. Poikkeuksena kysyntäjohteiselle analyysille yhdistämme seuraavassa kuitenkin myös tarjonnan, kannattavuuden, kautta tulevat reaktiot tehokkaaseen kysyntään viennissä ja investoinneissa, jotka ovat olennaisia pienessä avotaloudessa. Lisäksi otamme huomioon työvoimakustannusten vaikutuksen työn kysyntään. Arvioimme talouspolitiikkaa työllisyyden kan-nalta julkisessa meno- ja tulotaloudessa, sosiaaliturvajärjestelmässä ja työmarkkinapolitiikassa, jossa palkkamaltti nivotaan verotuksen keventämiseen. Jaottelemme analyysin kahteen vaiheeseen : ensinnäkin tarkastelemme politiikkaa, kun huomiota ei kiinnitetä julkisen talouden tasapainoon, ja toisena tapauksena sitä, kun julkista taloutta sitoo tasapainorajoitus. Arvioimme teoreettisessa osassa johdetut politiikkatulokset myös empiirisesti Suomen osalta sekä arvioihin liittyvän epävarmuuden. Empiiristen tulosten mukaan kilpailukyvyn merkitys korostuu elvytyspolitiikassa sitä enemmän, mitä pitemmällä aikajänteellä operoidaan. Tehokkainta elvytyspolitiikkaa tarkastelluista on palkkamalttiin kytkeytyvä tuloveron alennus. Kuvan täydentämiseksi käsittelemme lopuksi lyhyesti taantumasopeutumista ja työmarkkinapolitiikkaa koskevia aiempia tuloksia mm. EMU-puskureista.

Julkaisun tietoja

Sarja
Keskusteluaiheita nro 1192
Päiväys
2009
Avainsanat
talouspolitiikka, työmarkkinat, kerroinvaikutus
JEL
E24,E62,J30
Sivuja
27
Hinta
10 €
Painoversion saatavuus
Kieli
Suomi