Verokannustimet innovaatiopolitiikan välineenä

Tanayama TanjaYlä-Anttila Pekka

Valtaosa – noin 70 % – OECD maista käyttää verokannustimia innovaatiopolitiikan välineenä. Suomessa yritysten innovaatiotoimintaa on tuettu suorilla tuilla. Järjestelmä on toiminut verrattain hyvin, mutta ongelmaksi on koettu se, että se ei tavoita riittävän hyvin pieniä ja aloittavia yrityksiä sen vuoksi, että tuen hakemisen kynnys ja kustannukset koetaan liian korkeiksi. Tässä raportissa tarkastellaan muista maista – erityisesti Norjasta ja Hollannista – saadun kokemuksen valossa, voidaanko verokannustimin lisätä yritysten tekemän tutkimus- ja kehitystyön (t&k) määrää ja erityisesti voidaanko niiden avulla kannustaa pieniä yrityksiä innovaatiotoimintaan. Tutkimukset osoittavat, että verokannustimilla on ollut t&k :n määrää lisäävä vaikutus ja selvimmin ne ovat vaikuttaneet pienissä yrityksissä tehtävään t&k-toimintaan. Verokannustimet ovat kuitenkin aikaa myöden tulleet monissa maissa hyvin monimutkaisiksi ja lähestyneet suoran tuen järjestelmää. Siksi mahdollisen Suomessa käyttöönotettavan verokannustimen rakenteen tulisi olla hyvin yksinkertainen ja läpinäkyvä ja sen käytön valvonta ja seuranta tulisi järjestää hallinnon kannalta mahdollisimman kevyeksi. Jos kannustin otetaan käyttöön, samalla tulisi suunnitella järjestelmä ja tiedon keruu sen tehokkuuden arviointia varten.

Julkaisun tietoja

Sarja
Keskusteluaiheita nro 1189
Avainsanat
Innovaatiopolitiikka, t&k –tuet, verokannustin
Keywords
innovation policy, R&D subsidy, tax credit
JEL
H25,O38
Sivuja
29
Hinta
10 €
Painoversion saatavuus
Saatavilla
Kieli
Suomi