Vaikka nopeasti kasvava määrä teoreettista ja empiiristä tutkimusta korostaa jatkuvan toimialojen sisällä tapahtuvan rakennemuutoksen merkitystä tuottavuuden kasvulle, vain harvat tutkimukset ovat hylänneet edustavan yrityksen kehikon tutkittaessa alueiden tuottavuuden konvergenssia tai divergenssiä. Käytämme ainutlaatuista toimipaikkapaneeliaineistoa pitkältä aikaväliltä sekä erästä käyttökelpoista tuottavuuden dekomponointimenetelmän versiota tutkiessamme teollisuusalojen sisällä tapahtuvaa tuottavuutta vahvistavaa toimipaikkarakenteiden muutosta Suomen alueilla. Teollisuustoimialojen tuottavuuskasvu on ollut Etelä-Suomessa jo pitkään nopeampi kuin Itä-Suomessa. Ero selittyy tuottavuuskasvun luovan tuhon komponenttien, lähinnä osuussiirtymä- ja markkinoilletulokomponenttien, alueiden välisillä eroilla. Etelä-Suomen teollisuusalojen nykyinen korkea tuottavuuden taso ja hyvä kilpailukyky on 1980-luvun puolivälissä käynnistyneen luovan tuhon tulos. Uusia työpaikkoja on luotu tehokkaisiin toimipaikkoihin ja samaan aikaan tehottomien toimipaikkojen työpaikkoja on tuhoutunut. Varsinkin Itä-Suomessa tämä valikoitumismekanismi on pysynyt hyvin heikkona. Teollisuuden tuottavuusdynamiikan alueiden väliset erot auttavat ymmärtämään myös paremmin sitä, miksi Etelä-Suomi on yksi vauraimmista ja Itä-Suomi yksi köyhimmistä EU-alueista. Itä-Suomen yritys- ja toimipaikkarakenteet eivät ole riittävän dynaamisia nykyisessä tietoon ja innovaatioihin perustuvassa taloudessa.
