Yritysten liiketoiminta kytkeytyy yhä useammin monen toimijan digitaaliseen alustaan. Kuitenkin vain harvoilla yrityksillä on kyvykkyyksiä ja pääomia luoda ja ylläpitää alustaa. Esimerkiksi SuperCellin ja Rovion voidaan katsoa menestyneen alustataloudessa nimenomaisesti alustaan kytkeytyneinä kumppaneina. Kyse ei siis ole pelkästään siitä kuka luo alustan, vaan miten siihen kytkeydytään tai miten sen päälle rakennetaan oma alusta. Kytkeytyminen tarjoaa mahdollisuuksia useille suomalaisille yrityksille, ei ainoastaan ohjelmistoalan yrityksille vaan myös teolliselle tuotannolle ja palveluyrityksille. Näihin mahdollisuuksiin tarttuminen edellyttää uudenlaista arvonluontia monenlaisten kumppanien kanssa, ja on selvää, että toimiakseen alustataloudessa suomalaisten yritysten ”pitää lähteä pois pelto-ojista ja laskea koskea maailman porskeisiin mukaan”.
Yhteistoimintaa mahdollistavien rajaresurssien avulla pyritään madaltamaan uusiin innovaatioihin liittyviä, perinteisesti korkeita kehittely- ja kaupallistamiskustannuksia ja siten auttamaan aiempaa laajempien verkostovaikutusten syntymistä (Seppälä, 2016). Luottamusta digitaaliseen arvonluontiin haetaan mm. lohkoketjuilla (eng. blockchain). Datan avulla, ohjelmointirajapintojen API:en mahdollistamana, voidaan luoda aivan uudenlaisia palveluita ja tuotteita suoraan alustayrityksen asiakkaille, kuluttajille ja toisille yrityksille. Jotta saadaan uutta liiketoimintaa, tulouttamisen ja kustannusten, esim. API:en ylläpitokustannusten, ymmärtäminen on tärkeää.
Alustatalouden globaalissa maailmassa suomalaisen innovaatiopolitiikan vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Kansallisilla toimenpiteillä on lähes mahdotonta ohjata kehitystä ainakaan vastavirtaan. Keskeistä on tietoisuuden nostaminen sekä alustatalouden edellyttämän vuorovaikutuksen synnyttäminen ja koordinointi. Tukikeinoina voidaan käyttää valittujen systeemien käynnistämiseen osallistumista, yhtenäistä vero- ja tukipolitiikkaa, aidon, radikaalinkin kokeilun mahdollistamista ja esimerkkinä toimimista.
