Kolumni

Trump ja yritysverotus – taustajoukot ovat ilmeisesti inspiroituneet kohdemaaperiaatteen veromallista

Presidentti Trump on monen muun asian ohella luvannut uudistaa Yhdysvaltojen yritysverotuksen.

Verouudistuksen tarpeellisuudesta vallitsee ainakin asiantuntijoiden keskuudessa laaja yksimielisyys. Sikäläiseen yritysverotukseen kuuluu korkea nimellinen veroaste yhdistettynä lukuisiin vähennyksiin ja porsaanreikiin. Lopputuloksena on järjestelmä, joka kannustaa monenlaiseen verosuunnitteluun, heikentää investointikannustimia ja kerää suhteellisen vähän verotuloja.

Monet Trumpin yritysverotukseen liittyvät lausunnot kuulostavat lievästi ilmaistuna oudoilta.

Trump on mm. antanut ymmärtää, että sen kauppakumppaneiden käyttämä arvonlisävero on epäreilu vientituki ja tuontitulli. Tosiasiassa Suomessa maksetaan amerikkalaisista tavaroista sama arvonlisävero kuin suomalaisistakin. Muiden maiden harjoittama arvonlisäverotus on kuitenkin yksi perustelu Trumpin esittämälle tuontiverolle.

Trumpin yritysverolinjausten taustalta voi kuitenkin löytää myös järkevää ajattelua.

Trumpin taustajoukot ja mm. edustajainhuoneen puhemies Paul Ryan ovat ilmeisesti inspiroituneet yritysveromallista, joka tunnetaan nimellä Destination Based Cash Flow Taxation (DBCFT). Kyseinen malli ei ole peräisin Trumpin kavereilta, vaan arvostetuilta taloustieteilijöiltä (ks. esimerkiksi Auerbach ym. 2017).

Suomeksi mallia voisi ehkä kutsua kohdemaaperiaatetta noudattavaksi kassavirtaverotukseksi.

Kassavirtaverotuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä yritysveromallia, jossa yritykset saavat vähentää investoinnit välittömästi verotettavasta tuloksesta mutta eivät toisaalta saa vähentää lainakorkoja. Kassavirtaverotus on ainakin teoriassa elegantti tapa yhdenmukaistaa oman ja vieraan pääoman verokohtelu ja parantaa investointikannustimia tavanomaiseen yritysverojärjestelmään verrattuna.

Kohdemaaperiaate viittaa siihen, miten kansainvälistä kauppaa tekevien yritysten verotaakka määräytyy. Tällä hetkellä kansainvälinen yritysverotus noudattaa useimmiten ns. lähdemaaperiaatetta. Se tarkoittaa sitä, että yritykset maksavat veroja siihen maahan, jossa ne sijaitsevat.

Lähdemaaperiaatteen ongelma on se, että yritysverotus ohjaa yritysten sijoittumispäätöksiä. Siirtämällä toimintonsa, tai ainakin osan niistä, matalan yritysverotuksen maahan, yritys voi alentaa verotaakkaansa. Monikansallisten yritysten kannattaa myös pyrkiä näyttämään voitto matalamman veroasteen maassa. Vastaavasti valtioilla on voimakas kannustin kilpailla yrityksistä, investoinneista ja monikansallisten yritysten voitoista alentamalla omaa verotustaan. (Tämän voi toki nähdä myönteisenäkin asiana, semminkin jos pitää nykyistä yritysverotusta hyvin tehottomana tapana kerätä veroja.)

Kohdemaaperiaatetta noudatettaessa valtiot perisivät yrityksiltä veroa sen perusteella, missä yritysten tuotteet kulutetaan. Esimerkiksi suomalainen yritys, joka vie koko tuotantonsa Yhdysvaltoihin, maksaisi yritysveroa vain Yhdysvaltoihin.  Jos kaikki maat noudattaisivat tällaista järjestelmää koordinoidusti, yrityksen maksamat verot eivät riippuisi lainkaan siitä, mistä yrityksen pääkonttori tai tehtaat sijaitsevat. Tällöin yritysverotus ei vaikuttaisi yritysten sijoittumispäätöksiin.

Samasta syystä kohdemaaperiaatteeseen nojaava verotus voi lieventää yritysverokilpailua oleellisesti.

DBCFT -verotus voitaisiin toteuttaa eri tavoin. Ajatellaan edelleen suomalaista yritystä, joka vie koko tuotantonsa Yhdysvaltoihin. Yksi mahdollisuus on, että Yhdysvallat verottaa vain yrityksen voittoa. Tällöin siis USAn verottaja sallii yrityksen tehdä vähennyksiä, jotka liittyvät sen kuluihin ja investointeihin Suomessa.

Toinen mahdollisuus on, että Yhdysvallat asettaa veron tuonnin arvon perusteella ja Suomi antaa yritykselle veronpalautuksen liiketoiminnan kulujen ja investointien perusteella.  Yhdysvallat puolestaan antaisi samanlaisen veronpalauksen omille vientiyrityksilleen. Trumpin puheet viittaavat siihen, että heillä on mielessään tämäntapainen malli. Tällainen malli muistuttaa myös sitä, miten arvonlisäverotusta sovelletaan kansainvälisessä kaupassa EU-maiden kesken.

Kohdemaaperiaatteen hyvät ominaisuudet edellyttävät, että sitä sovelletaan koordinoidusti eri maiden kesken. Yhdysvaltojen yksipuolinen siirtyminen kohdemaaperiaatteeseen saattaisi synnyttää hyvin voimakkaan kannustimen siirtää yritysten tuotantolaitoksia tai ainakin pääkonttoreita Yhdysvaltoihin.

Kuvitellaan, että Yhdysvallat asettaa esimerkiksi eurooppalaisia yrityksiä koskevan tuontiveron ilman että eurooppalaiset yritykset saavat joko liiketoiminnan kuluja ja investointeja tai Yhdysvaltojen tuontiveroa vastaavan vähennyksen. Tällöin niiden eurooppalaisten yritysten, jotka vievät suuren osan tuotannostaan Yhdysvaltoihin, verotus kiristyisi huomattavasti. Yritykset voisivat välttää verotuksen kiristymisen siirtämällä tuotantonsa Yhdysvaltoihin. Tuontiveron ja vastaavan vientivähennyksen käyttöönotto Yhdysvalloissa olisi tietysti myös omiaan kohentamaan Yhdysvalloissa toimivien yritysten hintakilpailukykyä.

Tällaiset verokilpailu- ja kilpailukykyvaikutukset eivät ole sitä, miten DBCFT -mallin kehittäneet tutkijat sillä tavoittelevat. Päinvastoin, tavoitteena on järjestelmä, jossa haitallinen verokilpailu on nykyistä lievempää. Trumpin ajattelussa juuri malliin kuuluva tuontivero saattaa kuitenkin kuulosta houkuttelevalta.

Yhdysvaltojen yksipuolisella DBCFT -mallin käyttöönotto vaikuttaisi toisaalta myös valuuttakursseihin. Tuontivero ja vastaava vähennys Yhdysvaltalaisille vientiyrityksille vähentäisi tuontia ja kasvattaisi vientiä mikä puolestaan vahvistaisi dollaria. Dollarin vahvistuminen ainakin lieventäisi Yhdysvaltalaisten yritysten saamaa hyötyä verouudistuksesta.

Itse asiassa valuuttakurssivaikutuksen voi olettaa näkyvän osittain jo siinä vaiheessa, kun tällaista verouudistusta aletaan valmistella. Pieni vaikutus saattaa näkyä jo nyt.

Jos Yhdysvallat alkaa soveltaa lähdemaaperiaatetta, myös sen kauppakumppaneille syntyy paine siirtyä samanlaiseen järjestelmään, ainakin suhteessa Yhdysvaltoihin. Valuuttakurssivaikutus riippuisi siitä, miten sijoittajat olettavat muiden maiden reagoivan Yhdysvaltojen veropäätöksiin. Senkin takia on mahdotonta ennustaa kovin tarkasti, minkälaisia vaikutuksia Yhdysvaltojen yksipuolisella siirtymisellä DBCFT -verotukseen olisi. Saattaa myös olla, että juuri tämä epävarmuus saa lopulta Trumpin jättämään kovin radikaalin verouudistuksen tekemättä.

Tutkimusjohtaja, Ph.D. Niku Määttänen johtaa Etlan Julkinen talous ja talouspolitiikka -tutkimusryhmää.

Viittaukset:

Auerbach, A., M. P. Devereux, M. Keen, J. Vella (2017), Destination-Based Cash Flow Taxation, Oxford University Centre for Business Taxation, WP 17/01.