Kolumni

Sote-uudistuksen ihmeelliset käänteet

Suomalaisessa keskustelussa ei osata päättää onko sote-menojen suuruus hyvä vai huono asia. Toisaalta menoja pidetään osoituksena yhteiskunnan panostuksesta ja toisaalta kaavailtua uudistusta syytetään siitä, ettei menojen kasvua saada hillittyä. Oikeasti haluttaisiin puhua palvelujen saatavuudesta ja hyvinvointi- ja terveyshyödystä suhteessa kustannuksiin, mutta ne tunnetaan huonosti.

Sote-uudistuksen keskenään ristiriitaisten tavoitteiden ratkaisu on se, että tuottavuus paranee palvelujen tuotannossa. Hallituksen säästötavoitteen perusteella laskettu tehostamistarve on kuitenkin huomattava.

On hyvin mahdollista, että tarvittavaa tuottavuuden nousua ei saada aikaan kaikissa maakunnissa. Vaihtoehto, jossa valtio rahoittaisi maakuntia toteutuneiden kustannusten mukaan, räjäyttäisi menot. On siis hyvin mahdollista, että suhteellisen pian siirrytään malliin, jossa valtio rahoittaa maakuntia laskennallisten kustannusten mukaan ja maakunta hoitaa loput omalla verolla.

Oma lukunsa on Helsingin hyväosaisten kapina. Tuottavuuden parantamistarve Uudenmaan osalta vastaa melko tarkasti väestöosuutta ja on vaikea nähdä, että muutoskustannukset olisivat mitenkään poikkeuksellisen suuret. Pääosin kapitaatioperusteinen korvaus valtiolta maakunnalle hyödyttää hyvin toimintansa järjestäviä maakuntia jatkossa.

Ensimmäiset tiedot perustuslakivaliokunnan kannasta valinnanvapauslakeihin ovat yllättäviä. Valiokunta pyytää hallitukselta selvitystä siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuutta ja riittävää saatavuutta aiotaan tulevaisuudessa valvoa valtakunnallisesti ja maakuntatasolla. Yhdenvertaisuus ja saatavuus ovat tärkeitä asioita, mutta on vaikea ymmärtää, miksi lausuntoa pyydetään vasta nyt. Kannattaa myös huomata, ettei tällaista valvontaa ole nyt olemassa, eikä sitä ole sovellettu muiden uudistusten yhteydessä. Harvaan asutulla alueella tulee aina olemaan keskimäärin pitempi matka hoitoon ja maakunnalla on laissa selkeä velvoite hoidon järjestämisestä.

Vielä merkillisempää on tietosuojavaltuutetun myöhäisherännäisyys. Tarve kapitaatiomaksun laskemiseen on ollut jo vuosia tiedossa, sitä varten kerätyt aineistot ovat jo olemassa ja yksilön sairaustietojen riittävä saatavuus hoidon eri yksiköissä on aivan uudistuksen ytimessä. Siitä odotetaan saatavan merkittävää hyötyä sekä palvelujen tuottajalle, että yksilölle itselleen paremman palvelun muodossa. Uudet sote-keskukset eivät saa tietää niihin kirjautuvien yksittäisten asiakkaiden kapitaatiomaksua.

Sote-uudistuksen kritiikki, joka toki paljolti on aiheellistakin, sisältää myös tietoisesti harhaanjohtavia maailmanlopun skenaarioita. Lopulta kyse on yksinkertaisista asioista: perusterveydenhuoltoon tulee valinnanvapautta, terveyskeskukset, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito siirtyvät maakunnille ja veronmaksaja maksaa viulut, kuten tähänkin asti.