Suomi on siirtymässä digitaaliseen palvelutalouteen. Sen rakentaminen edellyttää myös monia politiikkamuutoksia. Työmarkkinapolitiikassa on irtauduttava perinteisistä työaika- ja palkkanormeista. Verotuksessa on löydettävä kannustavuuden ja oikeudenmukaisuuden tasapaino silloinkin, kun yksilöiden väliset tuottavuuserot repeävät suuremmiksi kuin koskaan. Näin arvioidaan ETLAn julkaisemassa kirjassa “Suuri hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa” (ETLA B254). Talouden digitalisoitumisen vaikutuksia analysoivan kirjan ovat kirjoittaneet Matti Lehti, Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila.
Kirjoittajien mukaan digitaalitaloudessa tuotanto ja työ muuttuvat. Toimialojen rajat hämärtyvät. Tuotantokoneisto ja jakelutiet yhdentyvät: digitaaliset palvelut sekä tuotetaan että jaellaan globaaleissa tietoverkoissa.
Työ hajoaa. Monipaikka-, moniansio-, osa-aika ja yrittäjätyötä tulee enemmän. Monia työtehtäviä katoaa kokonaan. Työ ei kuitenkaan lopu, mutta uuden työn luomisesta tulee vaikeampaa, yksilöiden väliset tuottavuuserot repeävät suuriksi ja työ jakautuu epätasaisemmin.
Monet digitaalitalouden indikaattorit osoittavat, että meneillään oleva rakennemuutos muistuttaa sähkön aikaansaamaa mullistusta taloudessa, mutta digitaaliteknologian vaikutukset ovat suurempia, arvioivat kirjoittajat. Samalla on kuitenkin runsaasti epävarmuutta kehityksen vauhdista ja sen suunnasta.
ICT ratkaisee ongelmia – ja luo niitä
Konkreettisimpia esimerkkejä digitaaliteknologian vaikutuksista näkyy lentoliikenteessä ja matkatoimistoalalla. Lippujen ja matkojen varaukset ovat enenevästi siirtyneet internetin kauppapaikkoihin, joissa kuluttajien on helppo vertailla matkojen ja hotellien hintoja. Digitaaliteknologia on jo mullistanut vaikkapa rahoitussektorin lähes täysin: tehokkuus ja tuottavuus ovat nousseet dramaattisesti.
Sen sijaan esimerkiksi terveydenhoidossa ICT on – kirjassa raportoitujen tapaustutkimusten mukaan – pikemminkin alentanut tuottavuutta ja nostanut kustannuksia.
Tilanne on tuttu teollisuudesta. ICT:hen investoitiin paljon 1980- ja 1990-luvulla, mutta investointien tuottavuusvaikutuksista ei juuri saatu näyttöä. Syynä oli yritys istuttaa ICT:tä vanhoihin toimintatapoihin. Tuottavuuskasvua syntyi siellä, missä samanaikaisesti ICT:n käyttöönoton kanssa tehtiin organisaatiouudistuksia sekä investointiin uusiin tuotteisiin ja toimintatapoihin. Näin tulee käymään myös terveydenhuollossa.
Tuottavuuskasvussa suvantovaihe
ICT:n vaikutus tuottavuuskasvuun on pienentynyt monissa kehittyneissä maissa. Tästä on päätelty, että digitaalikumous tuli ja meni. Kirjan perusviesti kuitenkin on, että hidastumisessa on kyse infrastruktuurin rakentamisen ja digitaaliteknologian laajamittaisen käyttöönoton välisestä suvantovaiheesta. On oletettavaa, että tuottavuuskasvu jälleen nopeutuu, kun teknologian käyttöä tukevat organisaatiomuutokset on tehty. Näin kävi myös sähkön kohdalla aikanaan.
Atomien ja bittien taistelu
Entistä suurempi osa kuluttamistamme hyödykkeistä muuttuu aineellisista aineettomiksi: musiikki, viihde, sanomalehdet tai tietokirjat tulevat kuluttajille digitaalisessa muodossa verkon kautta – eivät enää fyysisinä tuotteina. Nykyinen immateriaalioikeuksien järjestelmä ei sovi uuteen talouteen.
Globaalista tietoverkosta päätelaitteineen tulee talouden tärkein jakelutie. Samalla merkittävä osa ympärillämme olevista laitteista ja tavaroista muuttuu verkkoon kytketyiksi älykkäiksi päätelaitteiksi.
Lisätietoja:
Matti Lehti, puh. 0400 816 405
Petri Rouvinen, puh. 609 90202 tai 050 367 3474
Pekka Ylä-Anttila, puh. 609 90227 tai 050 525 3697
