“Tarvitaan käsitys, mistä halutaan pitää kiinni ja mistä voi tiukan paikan tullen tinkiä”

Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä arvostelee syksyn kuluessa Suomessa virinnyttä EU- ja EMU-keskustelua sisällön puutteesta. Useat tahot ovat pitäneet Suomen hallituksen otetta liian passiivisena ja vaatineet suurempaa aloitteellisuutta unionin ja rahaliiton kehittämistä koskevassa keskustelussa.

– Aktiivisuuden korostaminen on hyvä asia. Aloitteellinen toiminta on tehokkaampi tapa saada aikaan toivottuja tuloksia kuin että odotettaisiin muiden ehdotuksia ja otettaisiin sitten niihin kantaa, kirjoittaa Vihriälä maanantaina 20.11. julkaistussa ETLA-kolumnissaan.

Keskustelun taustana ovat Ranskan presidentin Emmanuel Macronin linjaukset unionin ja euroalueen uudistamisesta. Suomessa eduskunnassa käsittelyssä on parhaillaan EMU-muistio ja pääministerin ilmoitus on määrä antaa keskiviikkona 22.11.

Hallituksen pohjapaperi hyvä lähtökohta

Vihriälän mielestä esitetyt vaatimukset hallituksen aktiivisuudesta ovat kuitenkin puutteellisia.

– Niissä on vähän, jos lainkaan, sisältöä eli hallituksen kannoista poikkeavia ehdotuksia siitä, mitä konkreettisia asioita Suomen tulisi edistää EMU:n toimimiseksi paremmin ja/tai Suomen kansallisten intressien edistämiseksi. Jos Suomi haluaa menestyksellisesti ajaa joitakin tavoitteita, olisi ensiksi koetettava päättää mitä halutaan, mikä on tärkeää ja mikä taas vähemmän tärkeää ja mistä voi tinkiä, hän kirjoittaa.

Hallituksen linjaus on Vihriälän mielestä hyvä lähtökohta.

Ensinnäkin, yhteisvastuuta tai solidaarisuutta ollaan valmiita lisäämään alueella, missä sitä kokemuksen perusteella on vaikea välttää ja missä sille on hyvät perusteet. Yhteisvastuuta halutaan kuitenkin rajoittaa kysymyksissä, joissa sen hyöty on kyseenalainen ja joihin liittyy suuria poliittisia ongelmia. Rahoitusvakauden parempi turvaaminen pankkiunionin avulla kuuluu Vihriälän mukaan ensimmäiseen joukkoon, suhdannetasausjärjestelmän vastustaminen taas jälkimmäiseen.

Toiseksi, esityksellä valtion velkajärjestelymekanismista pyritään helpottamaan ylivelkaantuneiden maiden kriisien ratkaisua yhteisvastuuta minimoiden. Velkaantumiselle luodaan samalla markkinakuria, kun yksityiset velkojat voivat uskottavasti polttaa näppinsä lainoittaessaan valtioita.

Kolmanneksi, finanssipoliittiset tasausmekanismit voisivat tukea makrotaloudellista vakautta parhaimmillaankin vain, jos ne olisivat nykyiseen EU-budjettiin nähden suuria. Kun muistetaan, miten vaikeaa edes pienen lisäyksen tekeminen EU-budjettiin on ollut, on merkittävän tasausjärjestelmän aikaansaaminen epärealistista.

– Parempi tapa vahvistaa suhdannetasausta on parantaa kansallisen finanssipolitiikan liikkumavaraa vähentämällä alijäämiä ja velkaantumista sekä väljentämällä EU-sääntelykehikkoa, jos markkinakurilla saadaan pidettyä jäsenmaiden velkaantuminen kestävällä tolalla, Vihriälä kirjoittaa.

Korjaamisen tarvettakin on

Vihriälä pitää hallituksen linjausta lähtökohdiltaan järkevänä, mutta täysin johdonmukainen se ei hänen mielestään ole. Esimerkiksi Suomen edellyttämä yksimielisyys Euroopan vakausmekanismin päätöksenteossa ei istu rahoitusvakauden ylläpitoon, mikä edellyttää sitä varten luotujen toimielinten tehokasta päätöksentekokykyä.

– Enemmistöpäätös olisi järkevää tehdä normaaliksi menettelyksi, Vihriälä kirjoittaa.

Vihriälän mielestä Suomen tulisi myös esittää täsmällisempiä ajatuksia pankkiunionin yhteisen talletussuojan ja kriisinratkaisun varautumisjärjestelmien luomiseksi sekä vastaavasti ehdotuksia esimerkiksi verotuksen ja konkurssilainsäädännön kehittämisestä niin, että pääomamarkkinaunionin edellytykset vahvistuisivat.

Vihriälä ehdottaa, että Suomen olisi myös loogista aktiivisesti puolustaa EU:n yhteisen vastuun hyväksymistä ja siihen liittyen voimavarojen (budjetin) suuntaamista asioihin, joissa on selkeä yhteinen intressi. Tällaiset asiat koskevat esimerkiksi yhteistä puolustusta, Schengen-rajojen valvontaa, pakolaisten aiheuttamia kustannuksia tai eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin parantamista.

– Tarvitaan käsitys siitä, mistä asioista tiukan paikan tullen ollaan valmiit tinkimään ja mistä halutaan ehdottomasti pitää kiinni, hän kirjoittaa.

Lue koko ETLA-kolumni “Sisältöä EMU-keskusteluun, please”.