Trump ulos, Biden sisään – mikä muuttuu?

Kuusi TeroLehmus Markku

Samalla kun viime päivien tapahtumia Yhdysvalloissa puidaan kongressissa ja pian myös eri oikeusasteissa, on hyvä kohdistaa katse jo tulevien vuosien taloudenpitoon maailman yhä tärkeimmässä taloudessa.

Vaikuttaa selvältä, että demokraattien voitettua kongressin enemmistön Yhdysvalloissa tehdään ainakin seuraavan kahden vuoden ajan ekspansiivista talouspolitiikka. Julkisia menoja, erityisesti julkisia investointeja, ollaan lisäämässä.

Alkuun ollaan kuitenkin kasvattamassa tulonsiirtoja. Viime vuoden lopussa päätetyn 900 miljardin dollarin elvytyksen jatkeeksi Bidenin hallinto on tekemässä uutta, 1900 miljardin dollarin suuruista pakettia. Merkittävimpänä osana siinä on koronapandemian piinaamille kotitalouksille jaettavat suorat shekit, tällä kertaa 1400 dollarin suuruisina. Niillä on tarkoitus täydentää edelliseen pakettiin kuuluvia, noin 600 dollarin suuruisia suoria avustuksia. Myös osavaltioille ja paikallistasoille sekä toisaalta työttömille on tulossa lisää tukea, samoin rokottamiseen sekä koronaviruksen testaamiseen ja jäljittämiseen.

Uusi paketti nostaisi Yhdysvaltojen tähänastisen koronaelvytyksen kaikkiaan jopa yli neljännekseen bkt:sta.

Rakenteellisena uudistuksena demokraattihallinnon odotetaan myös nostavan liittovaltion tason minimituntipalkkaa 15 dollariin. Muita demokraattihallinnon tavoitteita ovat työttömyysturvan parantaminen sekä erityisesti teknologiayhtiöiden tiukempi säätely ja yritysverojen nosto. Myös Trumpin hallinnon varakkaille suunnatut veronalennukset haluttaisiin perua. Julkisia investointeja luvataan tehdä erityisesti ilmastonmuutos silmällä pitäen, mutta rahaa on luvassa ylipäänsä erilaisiin julkisiin infrahankkeisiin. Myös terveydenhuollon ja toisaalta opintolainan reformit ovat demokraattien tavoitelistalla.

Talouspolitiikan tekemisen kannalta senaatin kahden paikan voitto Georgian osavaltiossa oli demokraateille erinomaisen tärkeää. Senaattipaikkojen tasapelin ansiosta esimerkiksi budjettiin liittyvien lakialoitteiden äänestykset ratkaistaan jatkossa varapresidentti Kamala Harrisin äänellä demokraateille. Samalla on todettava, että johto on niukin mahdollinen. Onkin luultavaa, että talouspolitiikan linjanmuutokset tulevat käytännössä tästä syystä olemaan maltillisia, koska demokraateilta puuttuu 60 paikan mukanaan tuoma mahdollisuus nopeampaan päätöksentekoon senaatissa. Tosin viime päivien tapahtumat ovat omiaan lisäämään liikkumatilaa demokraattien rivien tiivistyessä ja republikaanipuolueen hajaannuksen syventyessä.

Joka tapauksessa odotukset elvytyksestä ovat jo nostaneet Yhdysvaltojen 10 vuoden valtionlainojen korot selvästi yli 1 prosentin tasolle ja kohottaneet markkinoiden keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset jo lähelle 2,5 prosentin tasoa.

Siispä markkinat odottavat demokraattihallinnon elvytyksen nostavan inflaatiota, mikä aikaistaisi myös keskuspankin koronnostoja.

Koronnostot, ehkä parin vuoden päästä toteutuessaan, eivät tule sujumaan ilman markkinareaktiota, mutta kaiken kaikkiaan inflaatio-odotusten ja pitkien korkojen nousu ovat tervetulleita ilmiöitä. Hieman yli 2 prosentin inflaatiokin vastaisi täysin Fedin uutta strategiaa, jossa inflaatio saa olla yli 2 prosenttia ”jonkin aikaa” mutta olisi ”keskimäärin” 2 prosentin tasolla yli ajan.

Myös suuret yhdysvaltalaiset investointipankit Moody’s ja Goldman Sachs julkaisivat omat arvionsa Bidenin presidenttiyden ja demokraattienemmistöisen kongressin talousvaikutuksista jo ennen Yhdysvaltojen presidentin- ja kongressinvaaleja marraskuun alussa. Kumpikin pankki arvioi, että ns. sininen suora eli demokraattipresidentti sekä -kongressi kiihdyttäisi Yhdysvaltojen talouskasvua seuraavien vuosien aikana verrattuna perusuraan, johon ei sisälly talouspolitiikan muutoksia. Esimerkiksi Moody’sin mukaan suunnitellut elvytyspaketit nostaisivat Yhdysvaltojen talouskasvua tänä ja ensi vuonna keskimäärin noin 2 prosenttiyksikköä perusuraan verrattuna.

Kummankin pankin arvioiden perusteella julkisten investointien ja menojen lisääminen nostaisivat talouskasvua enemmän kuin suunnitellut veronkiristykset sitä leikkaisivat. Arviot ovat toki vain suuntaa-antavia, ja toisaalta myös elvytyspakettien kokonaisuus on yhä auki. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että rahoitusmarkkinat eivät ole ainakaan kokonaan eri mieltä pankkien arvioiden kanssa.

Kuinka Yhdysvaltojen kauppapolitiikka sitten tulee muuttumaan? Huolet amerikkalaisten työpaikkojen kohtalosta ja erityisesti Kiinan harjoittamasta epäreilusta kauppapolitiikasta värittävät myös tulevaa presidenttikautta. Biden on vakuuttanut ottavansa tiukan linjan Kiinan yritystukia ja valtionyrityksiä hyödyntävää teollisuuspolitiikkaa kohtaan, kuten myös taistelussa kiinalaisten työntekijöiden ja laajemmin ihmisoikeuksien puolesta.

Lähtökohtana kaupan epätasapainojen korjaamiseen on vaikuttaminen Yhdysvalloissa.

Tarkoituksena on pönkittää amerikkalaisen työn kilpailukykyä laajoilla tuotekehitysohjelmilla ja kotimaisten tuotteiden kysyntää painottavilla julkisilla hankinnoilla. Kaupan vapauttamiseen odotetaan paluuta vasta, kun toimet kotimaisen kilpailukyvyn turvaamiseksi ovat tyydyttäviä. Kiinaa vastaan jo Trumpin kaudella asetetut tullit ja tuoterajoitukset jäänevät voimaan merkittäviltä osin.

Ympäristöpolitiikan puolella Bidenin hallinto on puolestaan väläytellyt tullikorttia eritahtisen ilmastopolitiikan synnyttämän hiilivuodon tukkimiseksi.

Samalla uudessa hallinnossa ymmärretään, että tehokas vastaaminen globaaleihin haasteisiin vaatii Yhdysvaltojen palaamista monenkeskisyyden tielle. Vain muiden demokratioiden tuella Yhdysvallat voi vastata Kiinan vaikutusvallan kasvuun ja sen synnyttämään systeemiseen uhkaan.

Myös ilmastopolitiikassa vaaditaan kiireellisesti globaaleja ratkaisuja. Yksipuolisella ilmastopolitiikalla on vaikea saavuttaa ilmastotavoitteita ilman voimakasta liittoumaa. Esimerkiksi hiilitullit voivat toimia suuren rintaman painostusvälineinä monenkeskisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, mutta heikosti yksittäisten alueiden ilmastopolitiikan toteuttamisen keinona. Myös ympäristöteknologioiden kehittäminen vaatii koordinointia.

Samalla ristiriidat yhteisen rintaman kokoamiseksi ovat jo näkyvissä. Yhdysvallat tuomitsee Kiinan harjoittaman teollisuuspolitiikan, mutta samalla suunnittelee itse lisäävänsä merkittävästi tukea omalle teollisuudelleen. Toisaalta EU:n ja Yhdysvaltojen välejä hiertävät edelleen mm. EU:n pyrkimys verottaa digitaalisia palveluja sekä EU:n Kiinan kanssa tekemä investointisopimus. Yhdysvaltojen EU:lle asettamien metallitullien jatkamisellekin löytyvät omat kannattajansa Bidenin tukijoukoissa.

Oli kysymys sitten maailmankaupan pelisäännöistä tai yhteisestä rintamasta Kiina-politiikassa, olisi päästävä ensin yksimielisyyteen demokratioiden omista tavoitteista.

Suomen ja Yhdysvaltojen kauppasuhteiden osalta välittömät uuden hallinnon vaikutukset jäänevät pieniksi. Esimerkiksi aikaisempien Etlan arvioiden mukaan metallitullit eivät ole vaikuttaneet suuresti Suomen viennin arvonlisään. Tärkeämpää onkin iso kuva: Yhdysvaltojen elpyminen koronakriisistä ja yleisempi maailmantalouden nousuvire sekä yhteistyömahdollisuuksien paraneminen tulevat näkymään tuntuvasti myös Suomen kansantaloudessa.