Suomessa ja Ruotsissa on yhtä paljon yksityisen sektorin työpaikkoja suhteessa työikäiseen väestöön. Työllisyysasteen nostamiseksi Suomen ei kuitenkaan pidä lisätä julkisen sektorin työpaikkoja. Sen sijaan yrityssektorin alikehittyneisyydestä olisi päästävä eroon.
Suomessa on pohjoismaisittain alhainen työllisyysaste julkisen sektorin työpaikkojen pienemmän määrän vuoksi. Havainto on innoittanut jotkut tutkijat suosittelemaan julkisen sektorin työpaikkojen lisäämistä (Tanninen 2019) – onhan yksityisen sektorin työllisyys jo Pohjoismaiden työllisyyskuninkaan, Ruotsin, tasolla (kuvio 1).
Johtopäätös on virheellinen useasta syystä. Keskityn ohessa yhteen niistä.
Osa yksityisen sektorin työpaikoistamme on vahvasti julkisen sektorin kaltaisia. Yksityiseen sektoriin kuuluu voimakkaasti julkisen sektorin tukeman alkutuotannon, verorahoin rahoitetun hoivasektorin sekä järjestösektorin työpaikkoja. Siihen kuuluvat myös kotitalouksien työllistämät ihmiset sekä kotitalouksia palveleva voittoa tavoittelematon sektori. Suomessa näitä työpaikkoja on selvästi Ruotsia enemmän, mikä selittää Suomen korkean yksityisen sektorin työllisyysasteen.
Varsinaisissa voittoa tavoittelevissa, teollisiin arvoketjuihin, alihankintaketjuihin ja vientiin osallistuvissa yrityksissä on vain kolme neljännestä kaikista yksityisen sektorin työpaikoista. Euroopan tilastoviranomaisen Eurostatin¹ mukaan tämä korkean tuottavuuden – ja paljon verotuloja tuottava – sektori on Suomessa pahasti alikehittynyt.
Eurostatin vertailussa ei ole mukana rahoitussektoria eikä julkisen sektorin rahoittamaa hoiva-alaa. Suomessa tämän tilaston ulkopuolelle jäävissä yrityksissä on vajaa kymmenes kaikista yritysten työllisistä, mutta yli viidennes kaikista yksityisen sektorin työllisistä, koska järjestöt, kotitaloudet ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt työllistävät niin paljon.
Tilaston mukaan Suomen yritystoiminta on selvästi Ruotsia alikehittyneempää. Ruotsissa yrityksiä on 11 prosenttia suhteessa työikäisiin, kun Suomessa niitä on alle 7 prosenttia. (kuvio 2). Suomessa on selvästi enemmän yksinyrittäjiä ja myös enemmän alle 10-henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä, mutta Ruotsissa ne työllistävät kuitenkin selvästi enemmän kuin Suomessa.
Suomessa siis mikroyritykset ovat valtaosin itsensä työllistäjiä, kun taas Ruotsissa pienetkin yritykset työllistävät muutaman ihmisen.
Suomessa myös suuryritykset ovat pieniä. Suomessa on enemmän yli 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä suhteessa työikäiseen väestöön kuin Ruotsissa, mutta Ruotsissa nämä suuryritykset kuitenkin työllistävät selvästi enemmän ihmisiä suhteessa työikäiseen väestöön kuin Suomessa.
Yrityssektori Suomessa työllistää vähemmän työikäisiä kuin missään muussa Pohjois-Euroopan kehittyneessä verrokkimaassa (kuvio 3). Ruotsissa voittoa tavoitteleva yrityssektori työllistää yli 50 prosenttia työikäisistä, kun Suomessa se työllistää 10 prosenttiyksikköä vähemmän. Suomen työllisyys jää eniten jälkeen Ruotsista juuri suuryritysten työllistävyydessä, mutta Ruotsin työllisyys on tosiasiassa korkeampaa kaiken kokoisissa työnantajayrityksissä.
Jos Suomi saavuttaisi Ruotsin tason, meillä olisi yrityssektorilla häkellyttävät 300 000 työpaikkaa nykyistä enemmän.
Suomessa myös yritysten koko kehittyy väärään suuntaan. Ikääntyvässä maassa yritysten keskikoon pitäisi kasvaa, koska alle 39-vuotiaat perustavat puolet yrityksistä (Kotiranta ym. 2016). Kun väestön keski-ikä nousee, yritysten perustamisen pitäisi vähentyä ja keskikoon kääntyä nousuun. Yhdysvalloissa on havaittu yrityskoon nousevan tämän syyn vuoksi (Hopenhayn ym. 2019), mutta Suomi ei näytä tottelevan teoriaa.
Yrityksiä perustetaan innokkaasti, mutta niiden kasvu jää toteutumatta. Siksi yritysten keskimääräinen koko on laskenut jo vuosikymmeniä (kuvio 4).
Yrittäjyyskasvatus on onnistunut kirkastamaan suomalaisten suhtautumista yrittäjyyteen. Yrittäjyys on kuitenkin jäänyt liikaa yksinyrittämiseksi. Suomen pitäisi panostaa ennen kaikkea yritysten kasvuun.
Yksinyrittäjät on saatava palkkaamaan edes yksi työntekijä, ja suuryritysten on kasvettava vielä suuremmiksi, jotta ne menestyvät paremmin kansainvälisessä kilpailussa. Muuten työpaikkojen maksumieheksi tulee liian voimakkaasti julkinen sektori, joka on jo valmiiksi voimakkaan velkaantumisen polulla.
Viitteet
Eurostat. Structural Business statistics (sbs).
Hopenhayn, Neira ja Singhania (2018). “From Population Growth to Firm Demographics: Implications for Concentration, Entrepreneurship and the Labor Share,” NBER Working Papers 25382, National Bureau of Economic Research, Inc.
Kotiranta, Pajarinen ja Rouvinen (2016). Onko uusyrittäjyyden luonne muuttunut? ETLA Raportit 67.
Tanninen (2019). Otetaan mallia Ruotsista ja muista Pohjoismaista. PT-Blogi 29.10.2019.
¹Eurostatin tilasto kattaa päätoimialat B-F (jalostus), G-N (palvelut) ja alatoimialan S95, poislukien rahoitusala K. Tilastoon eivät kuulu alkutuotannon, rahoituksen, koulutuksen, terveys- ja sosiaalipalveluiden, taiteen, viihteen tai virkistyksen voittoa tavoittelevat yritykset. Merkittävimpiä ulkopuolelle jääviä yksityisen sektorin aloja ovat alkutuotanto ja laaja voittoa tavoittelematon järjestösektori.
