Koronakriisin kurittamia talouksia ollaan elvyttämässä lähivuosina mittavilla velkarahoitteisilla julkisten menojen lisäyksillä. Myös rahapolitiikka pyrkii tukemaan kasvua. Ikääntyvissä talouksissa elvytyksen mahdollisuudet ja teho ovat kuitenkin rajalliset, joten hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen pitäisi tehdä päätöksiä, joilla parannetaan elvytyksen vaikuttavuutta.
Ikääntyminen alentaa korkoja. Työikäisten määrän vähenemisen ja elinaikojen pitenemisen on arvioitu vähentävän investointeja enemmän kuin säästämistä, ja alentavan sitä kautta myös korkotasoa. Siksi tilanteet, joissa nollakorkorajoite heikentää keskuspankkien mahdollisuuksia elvyttää taloutta ovat jatkossa entistä todennäköisempiä (Jones 2018). Ikääntymisen vaikutus korkotasoon olisi vielä suurempi, jos eläkkeitä ja vanhuspalveluja varten pitäisi säästää itse etukäteen, eikä niiden rahoitus tulisi nykymallin mukaisesti lähes kokonaan työikäisten tilipussista (Rachel ja Summers 2019).
Saadaanko säästämistä vähennettyä? Looginen johtopäätös liiallisen säästämisen suhteen olisi harjoittaa politiikkaa, joka vähentää rakenteellisesti kansantalouden kokonaissäästämistä.
Erityisen herkullinen on ajatus julkisen talouden säästämisen vähentämisestä, esimerkiksi purkamalla eläkerahastot nykyistä avokätisemmiksi eläkkeiksi. Myös valtiontalouden menoille löytyy aina hyviä kohteita. Toisaalta Suomen julkista kulutusta kasvattamalla ei saada eurokorkoja ylös ja myös EU:n yhteisessä elvytyspaketissa yksi avaintavoite oli välttää korkojen nousu.
Kestävyysvajetta kasvattavan ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta heikentävän eläkerahastojen purkamisen sijasta pitäisikin nostaa eläkeikää. Se vähentäisi kotitalouksien säästämistä vanhuuden varalle ja suurentaisi eläkkeitä.
Toinen hyvä tapa vähentää säästämisylijäämää on tukea investointeja. Koulutuspanostukset, tutkimus ja tuotekehitys, ilmastoinvestoinnit sekä yhtenäinen kohtuullinen investointien tuoton verotus tukisivat EU-alueen kilpailukykyä. Tässä suhteessa elvytyspaketin rahoituksessa ja rahojen käytössä pitäisi kunnianhimon olla merkittävästi suunniteltua suurempi. Myös julkisten investointien aikaistaminen on halpaa matalan koron maailmassa.
Heikentääkö ikääntyminen työmarkkinoiden toimivuutta? Talouden taantumissa yleensä syntyy vapaita resursseja työttömyyden ja konkurssien kautta, mistä syystä veronkevennysten ja julkisten menojen lisäyksen kasvuvaikutukset ovat silloin suurimmillaan. Honda ja Miyamoto (2020) osoittavat kuitenkin, että julkisten menojen kasvattaminen elvyttää ikääntyneissä kansantalouksissa vähemmän kuin kasvavan työvoiman maissa. Tarkempaa mekanismia ei tutkimus kuvaa, mutta se voisi liittyä esimerkiksi työmarkkinoiden joustavuuteen.
Miksei sitten vain jaeta suuremmalla kauhalla eli jos finanssipolitiikan teho heikkenee, eikö annostuksen suurentaminen auttaisi? Vaikeudet erottaa suhdanneshokit rakenteellisista kasvuvauhdin muutoksista ja elvytyksen ajoituksen ongelmat nostavat kuitenkin varoittavan sormen. Ehkä merkittävämpi rajoite on sittenkin se, että noususuhdanteen tullessa vaadittava kiristys olisi mittaluokkaa suurempi. Usko politiikan symmetrisyyteen on viime vuosien aikana heikentynyt, kun muistaa, että kahdessa viime nousukaudella taloutta elvyttäneessä hallituksessa ovat olleet edustettuina lähes kaikki eduskuntapuolueet.
Väestön ikääntymiseen liittyvää työvoiman saatavuusongelmaa on siis lähtökohtaisesti helpompi keventää kuin nollakorkorajoitetta. Työperäistä maahanmuuttoa rajoitetaan kuitenkin edelleen puhtaasti poliittisista syistä. Myös työmarkkinoita notkistamalla saataisiin sekä keskimääräistä kasvua nopeammaksi että joustavuutta suhdannevaihtelujen varalle. Näin elvytys ei törmäisi niin nopeasti tarjontarajoitteisiin.
Lähteet:
Honda, J. ja Miyamoto, H. (2020). Would Population Aging Change the Output Effects of Fiscal Policy?, IMF Working Papers 20/92, International Monetary Fund.
Jones, C. (2018). Aging, Secular Stagnation and the Business Cycle, IMF Working Papers 2018/067, International Monetary Fund.
Rachel Ł. ja Summers, L. (2019). On Falling Neutral Real Rates, Fiscal Policy, and the Risk of Secular Stagnation,” Brookings Papers on Economic Activity, Spring 2019, Brookings Institution Press.
