EU-komissio suosittelee pienimpien palkkojen nostamista sosiaalisen koheesion parantamiseksi. Yhteisen velan ja verojen ohella komissio haluaa seuraavaksi osallistua myös jäsenmaidensa palkkapolitiikkaan. Suomen ei kuitenkaan kannata pyrkiä nostamaan vähemmän koulutettujen työvoimakustannuksia, saati 22. EU-maana ottaa käyttöön minimipalkkalainsäädäntöä. Se vain heikentäisi vähemmän koulutettujen asemaa. Heitä kannattaa auttaa muilla tavoin.
Periaatteessa palkansaaja voisi tarvita turvakseen minimipalkkalakia sitten, kun palkoista neuvotellaan yritystasolla. Yhdysvalloissa on havaittu, että minimipalkan nostaminen voi joissain tapauksissa jopa lisätä työllisyyttä (Krueger ja Card 1993). Tutkimustulos perustuu siihen, että liian alhainen palkkataso ei ole kannustanut työn vastaanottamiseen ja korkeampi palkka on tehnyt työtarjouksen vastaanottamisesta houkuttelevampaa.
Suomessa on myös työn vastaanottamisen kannustinongelma. Se ei kuitenkaan poistu pienimpiä palkkoja nostamalla.
Suomessa työehtosopimusten matalimmat palkat ovat jo nyt kansainvälisesti katsoen korkeat (Böckerman et al. 2017). Jos matalimmista palkoista alettaisiin säätää lailla, vähimmäispalkkojen päätäntävalta siirtyisi työmarkkinaliitoilta ja yrityksiltä eduskunnalle, jolloin poliittiset intohimot johtaisivat vähimmäispalkkojen nousuun.
Vähemmän koulutettujen asemaa ei kannata ylipäätään pyrkiä parantamaan vähimmäispalkkoja korottamalla, koska se ei lisää työn vastaanottamisen kannustimia. Progressiivinen tulonsiirtojärjestelmä pitäisi etenkin kokoaikatyötä tekevien nettotulot lähes ennallaan työllistymisestä riippumatta.
Muutos ehkä kannustaisi vain muutamia osa-aikatunteja tekeviä lisäämään työtuntejaan, joskin tuntipalkan nousu nostaisi heidän tulonsa entistäkin vähäisemmillä tunneilla asumistuen ja työttömyysturvan suojaosien ja sovitellun päivärahan rajojen yli, minkä jälkeen kannustinongelma palaa. Uudistus ei siis poistaisi pienestä työtuntimäärästäkään johtuvia toimeentulo-ongelmia, koska toimeentulon paranemiseen vaadittavia työtunteja ei kannattaisi edelleenkään tehdä.
Sen sijaan pienimpien palkkojen nousu vähentäisi työpanoksen käyttöä yrityksissä, koska työnantajamaksut ovat nostaneet matalapalkkatyön hinnan korkeaksi suhteessa odotettavissa olevaan työpanoksen tuottavuuteen.
Pienempi työn kysyntä huonontaisi vähemmän koulutettujen ennestään heikkoa työtilannetta. Jo tällä hetkellä matalasti koulutetuista töissä on alle 40 prosenttia, ja työmarkkinoilla olevistakin on koronan myötä työttömänä jo yli 20 prosenttia (ks. kuviot). Niinpä minimipalkka Suomessa todennäköisesti heikentäisi niiden asemaa, joita sillä yritetään auttaa.
Muutenkin vaikutukset olisivat lähinnä negatiivisia. Tulonsiirtojärjestelmä pitäisi huolta siitä, että työttömien nettotulot eivät uudistuksessa juuri muuttuisi, joten vaikutus tuloeroihin olisi melko pieni. Julkiset menot kuitenkin kasvaisivat, kestävyysvaje pahenisi, ja heikentynyt työllisyys olisi omiaan lisäämään vähemmän koulutettujen syrjäytymistä.
Teknologinen kehitys vain pahentaa tilannetta. Osaamisesta maksettava palkka nousee matalapalkka-aloihin verrattuna. Mitä suuremmaksi ero käy, sitä kalliimmaksi tulonjaon tasaaminen muodostuu, koska tulojen uudelleenjaon suurentaminen hidastaa talouskasvua.
Suomessa pitäisi liikkua kokonaan toiseen suuntaan. Vaikka työn vastaanottamisen kannustinongelmia ei voida koskaan kokonaan poistaa, niitä on edelleen ratkottava sosiaaliturvan ja verotuksen remontilla. Työn vastaanottamisesta on jäätävä enemmän käteen. Samalla pitää lisätä koulutusta niin, että suurempi osa suomalaisista tekisi korkeapalkkatyötä. Silloin myös niille, joilla on matalampi koulutus, riittää paremmin töitä.
Työnantajille on luotava paremmat kannusteet palkata vähemmän koulutettuja. Se onnistuu palkkahaitaria leventämällä eikä kaventamalla.
Suomen suurin eriarvoisuuden lähde on jo nyt se, että niin moni vähemmän koulutettu työikäinen ajetaan kokonaan pois työmarkkinoilta. Osmo Soininvaara kysyykin osuvasti blogissaan 21.1.2020, että miksi palkansaajajärjestöt vastustavat palkan päälle maksettavia tulonsiirtoja mutta maanviljelijät eivät vastusta maataloustukia.
Filosofian soisi muuttuvan niin, että työtä ja sosiaaliturvaa yhdisteltäisiin nykyistä joustavammin. Tulorekisterin perustaminen antaa muutokselle myös hyvät mahdollisuudet.
Viitteet:
Böckerman, P., Kosonen, T., Maczulskij, T. and Keränen, H. (2017): Job Market (In)Flexibility. Paper prepared for the Economic Policy Council.
Card, D. and Krueger, B. (1993). Minimum Wages and Employment:t A Case Study of the Fast-Food Induststry in New Jersey and Pennsylvania. American Economic Review, 772–793.
