Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2019

Lehmus Markku

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle aiheesta HE 123/2018 vp

Ennustettu talouskehitys

Etla ennustaa Suomen bkt:n kasvavan tänä vuonna yhtä nopeasti kuin viime vuonna eli 2,8 prosenttia. Ensi vuonna kasvun ennustetaan hidastuvan 2,2 prosenttiin. Vuoden 2020 kasvuksi Etla ennustaa 1,6 prosenttia, joka on jo lähellä Suomen potentiaalisen tuotannon kasvuvauhtia. Suomen potentiaalisen tuotannon kasvua hidastaa jatkossakin maamme väestön vanheneminen.

Etlan näkemys talouskehityksestä on siten samansuuntainen kuin VM:llä, vaikka VM ennustaa Suomen talouden kasvavan ensi vuonna hieman hitaammin kuin Etla (VM:n ennuste Suomen ensi vuoden talouskasvulle on 1,7 prosenttia). Toisaalta Etlan kasvuennuste tällä vuodelle on 0,2 prosenttiyksikköä VM:n ennustetta matalampi. Kaiken kaikkeaan Etlan ja VM:n näkemyksissä on varsin pieniä eroja. Etla ennustaa julkisen talouden alijäämäksi tänä vuonna -0,5 prosenttia ja ensi vuonna -0,3 prosenttia bkt:sta, kun VM:n ennuste kuluvan vuoden julkistalouden alijäämäksi on -0,7 ja ensi vuodelle -0,1 prosenttia bkt:sta.

Finanssipolitiikan viritys

Suomessa finanssipolitiikka on hallituksen talousarvioesityksen perusteella likimain neutraalia. Ns. rakenteellisen jäämän muutos on Etlan arvion mukaan ensi vuonna -0,4 prosenttia bkt:sta. Tällä mittarilla politiikka olisi siten elvyttävää ensi vuonna. Etla arvioikin julkisyhteisöjen rakenteellisen alijäämän kasvavan kuluvan vuoden -0,4 prosentista -0,8 prosenttiin bkt:sta ensi vuonna. Toisaalta finanssipolitiikkaa kiristää ns. kärkihankkeiden tilapäisen rahoituksen päättyminen. Jos tämä huomioidaan täysimääräisesti, suhdannekorjatun jäämän heikkeneminen jäänee ensi vuonna 0,2 prosenttiin bkt:sta, mikä perustelee käsitystä likimain neutraalista finanssipolitiikasta.

Suhdannetilanne puoltaisi kireämpää finanssipolitiikkaa, etenkin kun julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Ensi kuussa julkistettava Tilastokeskuksen uusi pitkän aikavälin väestöennuste todennäköisesti tuottaa entistä suurempia kestävyysvajearvioita syntyvyyden oltua viime aikoina oletettua voimakkaammassa laskussa.

Lyhyellä aikavälillä kokonaiskysyntä pysyy selvässä kasvussa vahvan vientikysynnän ja alhaisten korkojen tukeman yksityisen sektorin velkaantumisen avulla. Tuotannon taso on vakiintuneilla menetelmillä arvioituna ensi vuonna yli potentiaalisen tasonsa. Tällaiseen käsitykseen päädytään mm. Etlan Valtioneuvoston kanslialle kuvana vuonna tehdyssä tutkimushankkeessa. Tällaisessa tilanteessa ei tarvita elvytystä.

Olisi parempi vahvistaa julkista taloutta toteutuvaa enemmän, ts. alentaa kireämmän politiikan avulla velkasuhdetta ennustettua nopeammin. Tällöin seuraavassa taantumassa julkisen talouden heikentyminen voisi paremmin tukea kasvua ilman velkaantumisen vaarallista lisäystä. 2020-luvun lopulla väestön ikääntyminen alkaa vaikuttaa Suomen talouteen vielä nykyistä voimakkaammin, mikä puoltaa sekin kireää finanssipolitiikkaa hyvässä suhdannevaiheessa.

Rakennepolitiikka: menot

Talousarvio sisältää toisaalta rakenteellisesti perusteltuja menojen lisäyksiä. Tärkeitä ovat tutkimukseen osoitetut voimavarojen lisäykset noin 100 miljoonalla eurolla. Vaikka lisäys ei korvaakaan hallituskaudella toteutettuja leikkauksia, pysyväksi tarkoitetut Business Finlandin ja Suomen Akatemian lisämäärärahat ovat muutos oikeaan suuntaan kasvun pidemmän ajan edellytysten vahvistamiseksi.

Lyhyellä aikajänteellä tärkein talouspolitiikan tehtävä on varmistaa, ettei hyvän kysyntätilanteen mahdollistama tuotannon ja työllisyyden kasvu törmää sopivan työvoiman heikkoon saatavuuteen. Osaavan työvoiman saatavuus on jo nyt ongelmana muun muassa rakentamisessa mutta myös joillakin palvelu- ja teollisuusaloilla. Hallitus on toteuttanut työvoiman saatavuutta palvelevia uudistuksia, kuluvana vuonna mm. ns. aktiivimallin. Aktiivimallia olisi syytä kehittää edelleen sen tavoitteita paremmin palvelevaksi.

Talousarvioesitys sisältää uusia työmarkkinoiden kohtaantoa parantavia toimia. Tällaisia ovat mm. työvoimaviranomaisten toimintamenojen lisäys, lyhytkestoisen koulutuksen lisäys työvoimakapeikkojen aloilla, maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kielikoulutuksen lisäys, ulkomaalaisten oleskelulupaprosessien nopeuttaminen ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen tähtäävä palkkatuen lisäys. Palkkatuen käyttöä vaikeuttavia byrokraattisia esteitä olisi vähennettävä edelleen. Talousarvioesityksessä työasuntovähennyksen enimmäismäärää korotetaan niin, että se tukee paremmin työn perässä muuttamista. Toimi on pieni mutta oikeansuuntainen. Asuntolainan korkovähennyksen supistaminen jatkuu myös ensi vuonna, mikä vahvistaa veropohjaa.

Pyrkimys helpottaa pienyritysten mahdollisuuksia irtisanoa yksilöllisin perustein työntekijöitä lisännee tällaisten yritysten halukkuutta palkata erityisesti tavanomaista suuremmiksi riskeiksi arvioitua työvoimaa kuten pitkäaikaistyöttömiä. Muutoksella voi olettaa olevan myönteinen vaikutus myös tuottavuuteen rekrytointien ja toisaalta irtisanomisten lisääntyessä. Tutkimusnäyttöä löytyy ainakin positiivisesta tuottavuusvaikutuksesta. Välitön vaikutus työllisyyteen jää tutkimustiedon valossa kuitenkin vähäiseksi. Uusi eläketukiratkaisu ikääntyneille työttömille on ongelmallinen, vaikka ehkä ymmärrettävä kohteena olevien henkilöiden kannalta. Ohjelma vähentää sellaisenaan työn tarjontaa ja luo odotuksia vastaavista toimista tulevaisuudessa.

Työmarkkinoita koskevista toimista puuttuu varsin ilmeinen työn tarjontaa lisäävä ja työvoimakapeikkoja helpottava politiikkamuutos, työperäiseen maahanmuuttoon liittyvän tarveharkinnan poisto. Tarveharkinnan poistoon voisi liittää jo työllistyneiden turvapaikanhakijoiden oleskelulupien automaattisen jatkamisen, ellei eväämiselle ole erityisiä perusteita. Kaiken kaikkiaan kunnianhimon tason soisi olevan korkeampi työvoiman tarjonnan ja kohtaannon parantamisessa.

Rakennepolitiikka: verot

Veroratkaisut keventävät työn verotusta samalla kun välilliset verot nousevat. Haittojen, kuten alkoholin ja tupakan, verotusta kiristetään. Myös virvoitusjuomavero nousee. Suunta on rakenteellisesti oikea ja sillä on käyttäytymistä myönteiseen suuntaan ohjaava vaikutus. Vaikka välillisten verojen kiristykset osuvat usein muita enemmän pienituloisiin, hallituksen esitys toisaalta keventää tuloverotusta juuri tässä ryhmässä.

Hallitus päätti syksyn 2019 budjettiriihessä, että ansiotuloverotusta kevennetään painottuen pienituloisiin korottamalla perusvähennystä, työtulovähennystä sekä valtion- ja kunnallisverotuksen eläketulo-vähennyksiä. Tällainen kohdennus on työn tarjonnan kannalta järkevä mutta merkitsee progression kiristymistä edelleen, millä on omat haittavaikutuksensa. Suomessa tuloverotuksen progressio on jo ennen tätä muutosta jyrkkä verrattuna keskeisiin kilpailijamaihin.

Hallituksen esityksessä verotusta myös muutetaan siten, että polttoaineen hiilidioksidiveron laskentaperusteissa otetaan huomioon polttoaineen keskimääräiset elinkaaripäästöt. Lisäksi turpeen veroa nostetaan sekä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon verotukea muutetaan niin, että hiilidioksidiveron puolitus korvataan energiasisältöveron alennuksella. Ajoneuvoveroa alennetaan vuoden 2020 alun jälkeen alkavilta veropäiviltä, mikä vähentää veron kertymää jo v. 2019. Nämä muutokset verotuksessa on monelta osin suunniteltu ympäristönäkökulma huomioiden. Jatkossa ympäristönäkökulman on kuitenkin Suomessakin syytä korostua nykyistä voimakkaammin, kun maapallon keskilämpötilan nousua pyritään hillitsemään.

Sote-uudistus

Hallituksen loppukauden politiikka-agendaa hallitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, sote. Aikaikkuna uudistuksen toteuttamiselle hallituksen esittämältä pohjalta on hyvin tiukka, eikä ole varmuutta, pystyykö hallitus viemään esityksensä läpi eduskunnassa. Pöydällä olevan esityksen vaikutukset ovat edelleen monella tavalla epävarmoja ja ainakin lyhyellä aikavälillä uudistuksen voi olettaa aiheuttavan enemmän kustannuksia kuin säästöjä.

Uudistuksen sisällössä on kuitenkin useita perusteltuja ja järkeviä elementtejä. Uudistuksen kaatuminen johtaisi todennäköisesti palvelujärjestelmän nykyistä suurempaan pirstaloitumiseen pitkäaikaisten kokonaisulkoistusten seurauksena. Uusi, luultavasti jälleen poliittisesti vaikea valmisteluprosessi vähentäisi tulevan hallituksen kykyä muihin suuriin uudistushankkeisiin, kuten sosiaaliturvan ja verotuksen kokonaisuudistuksiin. Niinpä sote-uudistuksesta pitäisi saada päätös tällä hallituskaudella.

 

Markku Lehmus

Ennustepäällikkö

Etla