Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto “Pankkiunionin loppuunsaattaminen”

Vihriälä Vesa

Eduskunnan talousvaliokunnalle aiheesta E 95/2017 vp

Tausta

Pankkiunioni on keskeinen osa euroalueen rahoitusvakauden parantamiseen tähtääviä uudistuksia. Yhteisen valvontamekanismin ja kriisinratkaisumekanismin luomisen jälkeen pankkiunionin ”loppuunsaattaminen” alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti vaatii yhteisen talletussuojajärjestelmän ja kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelmän luomista.

Suomi on suhtautunut myönteisesti pankkiunionin puuttuvien osien toteuttamiseen edellyttäen, että eri maiden pankkisektorien riskit on saatettu yhtäläiselle pohjalle.  Mm. Saksa ja Hollanti ovat myös korostaneet riskien vähentämisen välttämättömyyttä ehtona yhteiselle talletussuojalle ja varautumismekanismille. Tällä hetkellä pankkien riskit arvioidaan yleisesti hyvin eritasoisiksi eri maissa.

Komission tiedonannossa arvioidaan pankkisektorien riskinvähennyksen edenneen nyt niin, että yhteisen talletussuojan ja varautumismekanismin toteuttamisesta voitaisiin tehdä poliittiset päätökset vuoden 2018 aikana. Varautumisjärjestelyn komissio ehdottaa toteutettavaksi EVM:n luottolimiittinä kriisinratkaisurahastolle, jonka siirtämisestä yhteisölainsäädännön piiriin komissio valmistelee ehdotusta. Tavoitteena lienee, että etenemisestä voisi syntyä Eurooppa-neuvoston linjaus joulukuussa.

Yhteisymmärryksen saavuttamisen helpottamiseksi komissio ehdottaa yhteisen talletussuojan toteuttamisen hidastamista ja riskinjakoelementin lieventämistä. Aluksi kyse olisi vain lainamuotoisesta likviditeettituesta kansallisille rahastoille. Myöhemmin siirryttäisiin yhteistakausjärjestelmään, jossa yhteisvastuullinen takaus kattaisi osan korvausvastuusta yhdessä kansallisen rahaston kanssa. Täysin yhteiseen takaukseen siirtymisestä ei tehdä nyt ehdotusta.

Komissio toteaa tiedonannossa erilaiset meneillään olevat toimet pankkien pääoma- ja likviditeettivaatimusten tiukentamiseksi, järjestämättömien luottojen vähentämiseksi, sijoittajanvastuun piirin tulevien tase-erien määrittämiseksi pankissa sekä suunnitelmat uusista toimista järjestämättömien luottojen vähentämiseksi ja turvallisten valtionvelkakirjavakuudellisten vaateiden (SBBS) luomiseksi.

Hallituksen kanta

VM:n muistiossa arvioidaan, että komission esittämät riskinvähennystoimet ovat ”pääasiassa jo valmisteltavana olevien toimenpiteiden kuvausta, eivätkä sellaisenaan ole riittäviä pankkisektorin riskien vähentämiseksi ja tasaamiseksi”.

Muistion liitteessä esitetään lista seikoista, joiden perusteella riskienvähentämistä tulisi arvioida. Nämä koskevat paitsi järjestämättömien luottojen vähentämistä myös pankkien kotivaltionvelkakirjariskejä, pankkien kriisinratkaisua helpottavan säännöstön kansallista toimeenpanoa ja kriisiajan poikkeusoloihin liittyvien pankkisääntelyyn kohdistuvien lievennysten poistamista.  Muistion viesti näyttäisi olevan, että päätöksiä yhteisen talletussuojan ja varautumisjärjestelyn edistämiseksi ei voida tehdä tiedossa olevin riskinvähennyssuunnitelmien varassa.

Arviointia

Hallitus kiinnittää perustellusti huomiota eri maiden pankkijärjestelmien erilaisiin riskitasoihin. Tämä koskee järjestämättömien luottojen ohella valtionlainariskejä ja muita liitteessä mainittuja seikkoja. Suomen ei ole järkevää tukea riskinjaon laajentamista ennen kuin riskit on eri maissa saatu olennaisesti samalle tasolle.

Toisaalta pankkiunionin puuttuvien osien toteuttaminen olisi linjassa Suomen EMU:n kehittämistä koskevien prioriteettien kanssa. Tämän vuoksi Suomen olisi perusteltua etsiä aktiivisesti ratkaisuja, jotka tekisivät mahdolliseksi edetä asiassa. Komission ehdotukset yhteisen talletussuojan toimeenpanon hidastamisesta ja riskinjaon lieventämisestä näyttäisivät tarjoavan tähän hyvän lähtökohdan. Suomi voisi esimerkiksi ehdottaa, että eteneminen kohti riskinjakoa tapahtuisi asteittain niiden valtioiden talletussuojajärjestelmien osalta, joissa riskinvähentämisessä on kyetty etenemään ennalta määritettyjen kriteerien mukaisesti.

Pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin eteneminen merkitsisi rahoitusjärjestelmän vakautumisen ohella myös suurempaa yksityisen sektorin sisällä tapahtuvaa suhdannetasausta jäsenmaiden kesken.  Tämä vähentäisi tarvetta julkisen sektorin suhdannetasausjärjestelmille, joihin Suomi suhtautuu perustellusti kriittisesti.

 

Vesa Vihriälä

Toimitusjohtaja

Etla