Suomen teollisuus uudistuu, mutta kehitys vie aikaa

Maliranta Mika

Suomen viennin rakenne on painottunut poikkeuksellisen voimakkaasti laadukkaitten ja korkeakatteisten tuotteiden valmistukseen. Tilanne oli tällainen jo ennen finanssikriisiä ja suuntaus on ollut kohti yhä laadukkaampia tuotteita. Kyse ei ole yhdestä toimialasta saatikka tuotteesta (ks. julkaisu Hylke Vandenbussche: Quality in Exports). Suomen viennin rakenne on myös juuri niin keskittynyt, kun Suomen kokoiselta kansantaloudelta sopii odottaa (ks. artikkeli Mika Maliranta: Suomen kustannuskilpailukyvyn ongelmat korjautuvat hitaasti, kuvio 7)

Vielä 2000-luvun alkupuolella Suomen vientimenestys ja yritysten kannattavuus olivat erinomaisella tolalla. Yhdeltä osin se perustui laadukkaisiin tuotteisiin, toiselta osin hyvään tuottavuuteen ja kolmannelta osin kohtuullisiin tuotantokustannuksiin. Hyvän johtamisen ansiota voidaan vaan arvailla, koska käytössä ei ole kattavaa ja edustavaa kansainvälistä vertailutietoa. Toisaalta ainakin nyt suomalaisten yritysten johtajat näyttävät johtavan sangen menestyksellisesti ulkomailla toimivia tytäryhtiöitä, jotka työllistävät siellä noin puoli miljoonaa työntekijää.

Mainio tilanne alkoi heiketä (alussa kyse oli pikemminkin normalisoitumisesta) 2000-luvun alkupuolella. Suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihimme tuottavuuden kasvu alkoi hidastua (syitä on pohdittu julkaisussa Mika Maliranta: Parasta olisi kulkea kilpailukyvyn kultaisella keskitiellä) ja työvoimakustannusten kasvu kiihtyä (syitä on pohdittu artikkelissa Mika Maliranta: Palkkaliukumat hoitavat kilpailukykyä mutta kaatavat toiveet täystyöllisyydestä).

Pitkittynyt ja nopea kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen johti lopulta siihen, että vientimarkkinamenestys kääntyi tappioksi: sekä vientimarkkinaosuudet että vientitulot olivat romahtaneet noista loiston vuosista (ks. julkaisu Mika Maliranta – Vesa Vihriälä: Suomen kilpailukykyongelman luonne).

Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että suomalaisilla yrityksillä ei ole riittävää määrää sellaisia laadukkaita tuotteita, joista ne saisivat hyvän hinnan ja joita ne pystyisivät valmistamaan Suomessa kilpailukykyiseen hintaan. Tilanne on kiihdyttänyt tuotantotoiminnan siirtymistä ulkomaille.

Olisi tärkeää, että Suomessa toimivat kotimaiset ja ulkomaiset yritykset pystyisivät kehittämään aikaisempaa ripeämpään tahtiin sellaisia uusia korkean arvonlisäyksen tuotteita, joita voidaan valmistaa Suomessa kilpailukykyiseen hintaan. Tarvittaisiin niin sanottua luovaa tuhoa.

Tutkimusten mukaan edellisen kerran tällainen kiihtynyt uudistuminen käynnistyi 1980-luvun puolivälissä, kun vienti entiseen Neuvostoliittoon alkoi sakata. Uudistumisen ansiosta Suomen teollisuuden tuottavuuskasvu kiihtyi useiden vuosien ajaksi (ks. artikkeli Mika Maliranta: Tuottavuuden kasvun mikrotason dynamiikka). Tämä selittää merkittävältä osalta Suomen kilpailukyvyn hyvän tilanteen vuosina 1995–2005.

Uusimmat yksityiskohtaisiin aineistoihin perustuvat tutkimukset kertovat, että uudistuminen alkoi kiihtyä kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen vuoden 2005 tienoilla (ks. julkaisu Mika Maliranta – Niku Määttänen: Innovointi, luova tuho ja tuottavuus). Luovan tuhon elpymisestä kertoo se, että monet korkean arvonlisäyksen teolliset toimipaikat ovat alkaneet lisätä työvoimaansa, vaikka nettomääräisesti teolliset työpaikat ovat samaan aikaan voimakkaasti vähentyneet.

Teollisuuteen on siis alkanut syntyä uusia tuottavia ja kilpailukykyisiä työpaikkoja. Kehitys on kuitenkin sen verran orastavaa, ettei se näy vielä kansantalouden tilinpidon tiedoissa. Jos kehitys kuitenkin jatkuu ja kumuloituu, Suomen kilpailukyky vientimarkkinoilla ja kyky vaurastua palautuvat entisten hyvien aikojen tasolle. Aikaa se vie ja kansantalouden kestävyyttä se koettelee.

Uudistumisen jälkeen meillä on taas uusia korkeapalkkaisia työpaikkoja sellaisissa korkean arvonlisäyksen toiminnoissa, joissa osallistutaan laadukkaiden, korkean arvonlisäyksen tuotteiden valmistukseen taloudellisesti kilpailukykyisellä tavalla.

Kyse on laaja-alaisesta kehityksestä, joka ei seuraile tilastovirastojen määrittelemiä toimiala- ja tuoteluokituksia. Menestystuotteita voi esiintyä hyvin monenlaisilla aloilla. Keskeistä ei ole vientituotteiden toimialaluokka vaan se, että niiden valmistuksen arvoketjussa on sellaisia korkean arvonlisäyksen toimintoja (suunnittelua, kehittämistä, markkinointia ja johtamista), jotka tapahtuvat Suomessa – korkealla palkkatasolla suoritettuna.