Kiireinen päivä tiedossa, on mentävä kaasu pohjassa koko päivä. Aloitan aamun katsomalla uusimmat potilastiedot. Odotellessani tietokoneen käynnistymistä silmäilen ikkunalaudalla olevaa tekemättömien töiden pinoa – missä välissä ehdin tekemään nuokin, taitaa mennä ylitöiksi. No nyt se käynnistyi. Katsonpa ensimmäisen potilaan tiedot. Kirjaudun potilastietojärjestelmään ja odottelen – muutkin näemmä yrittävät päästä samanaikaisesti tähän ohjelmaan. Avaan ensimmäisen potilaan tiedoston. Hmm, täytyypä käydä katsomassa tutkimustuloksia. Suljen ohjelman ja kirjaudun toiseen ohjelmaan ja odotan. Ja odotan. Ja odotan. Nyt aukesi. Yritän avata potilastiedot, mutta ohjelma jämähtää. Onkohan tänä aamuna järjestelmässä muutakin vikaa kuin käyttöruuhka? Odotan. Tuntuu siltä kuin yrittäisi lähteä liikkeelle käsijarru päällä.
Ei tavaton tarina, itse asiassa liiankin tavallinen tämän päivän terveydenhuollossa. Vain joka sadas terveydenhuollon ammattilainen on sitä mieltä, että ICT tukee optimaalisesti heidän työtään, joka kolmannen mielestä se tukee heidän työtään vain vähän tai ei lainkaan. Kuitenkin kaksi kolmesta katsoo, että sopivat tietojärjestelmät voisivat keventää heidän työtaakkaansa. Odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita ruokkii turhautumista nykyisiin tietojärjestelmiin.
Terveydenhuollon tuottavuusvaatimukset kasvavat ja ICT:ltä odotetaan tähän merkittävää vetoapua. Tiedetään, että ICT yksin ei riitä tuottavuuden lisäämiseen. On muutettava toimintatapoja. Mutta voivatko potilastietojärjestelmät tukea tätä muutosta? Kun tarkastellaan terveydenhuollon mikroprosesseja, nähdään, että ne ovat hyvin joustavia: ne muuttuvat potilaan, tilanteen ja käytettävien resurssien mukaan hetkestä toiseen. ICT ei tähän vielä pysty. Se toimii tilanteessa kuin tilanteessa aina samalla tavalla jäykistäen prosesseja ja pakottaen terveydenhuollon henkilökuntaa toimimaan ICT:n ehdoilla. Odottaen, että ICT päästäisi jatkamaan työtä. ICT:nkin on muututtava, jotta se voisi tukea terveydenhuollon henkilökunnan ponnistuksia kohti tuottavampaa toimintaa.
Miten terveydenhuollon tietojärjestelmiä voisi muuttaa? Voiko ICT:llä tuoda työn leipääntymisen tilalle työn imua? Ohjelmien kehittämisessä on asiakasrajapinnan rinnalle nostettava henkilöstörajapinta. Luotettavasti toimivien ohjelmien lisäksi tarvitaan käyttökokemukseen nojaava työtä tukeva käyttöliittymä.
”ICT, palveluinnovaatiot ja tuottavuus” –hankkeessa teimme aivohalvauspotilaiden liuotushoitoon uuden mobiilin sovelluksen. Käyttöliittymän intuitiivisuus vaikutti merkittävästi halukkuuteen hyödyntää ohjelmaa. Pelkkä tietosisältö ei riitä tekemään ohjelmasta käytettävää. Ohjelman tulisi joustaa vaihtelevien hoitotilanteiden mukaisesti, ja antaa käyttäjälle itselleen mahdollisuus mukauttaa sähköistä apuriaan omiin tarpeisiinsa ja tottumuksiinsa.
Tietojärjestelmien tulisi myös kannustaa oppimaan. Yksinkertaisimmatkin mobiilipelit on rakennettu niin, että käyttäjä saa palautetta ja oppii koko ajan lisää ja haluaa oppia lisää. Mitäpä jos myös terveydenhuollon sovelluksiin lisättäisiin ripaus pelillisyyttä?
Kolumnin toinen kirjoittaja on projektitutkija Sirpa Maijanen.
