Työeläkeuudistus erottaa työnteon jatkamisen ja eläkkeen noston

Syksyllä sovitussa työeläkeratkaisussa on piirre, joka on jäänyt vähälle huomiolle julkisuudessa. Ihmisten valintamahdollisuudet eläkkeen nostamisen ja työnteon jatkamisen suhteen lisääntyvät. Joustavan vanhuuseläkeiän alarajan saavuttaneet työntekijät voivat työntekoa jatkaessaan joko nostaa eläkettä tai lykätä sen nostamista. Toisaalta työnteon lopettaneet voivat joko nostaa eläkettä tai siirtää sen nostamista. Jos nostaa eläkettä, valintoina ovat täysimääräinen kuukausieläke, puolet siitä tai neljännes.

Lisäksi vanhuuseläkettä voi nostaa osittaisena jo ennen joustavan vanhuuseläkeiän alarajaa. Vuoden 2017 jälkeen osittainen nostaminen on mahdollista jo 61 vuoden iässä. Tämä ikäraja tulee myöhemmin nousemaan vanhuuseläkeiän tahdissa niin että se on vuoden 2030 jälkeen aina neljä vuotta vähemmän kuin vanhuuseläkeiän alaraja.

Valinnat työnteon ja eläkkeen noston suhteen ovat tulevaisuudessa eläkesääntöjen perusteella täysin riippumattomat toisistaan. Eläkesopimuksessa ei tosin mainita, aiotaanko vanhuuseläkkeen nostamisen yhteydessä edelleen vaatia työsuhteen katkaisemista. Nykyisin, jos työntekijä haluaa aloittaa eläkkeen nostamisen samalla kun hän jatkaa työntekoa, hänen on päätettävä työsuhteensa ja solmittava uusi työsopimus. Jos työnantaja säilyy samana, on uusi sopimus vieläpä tehtävä aikaisemmasta poikkeavin ehdoin. Työurien pidentämisen kannalta luontevaa ja uudistuksen henkeen sopivaa olisi, että tällaiset vaatimukset poistetaan.

Ajatuksellisesti eläkkeen nostopäätöksen erottaminen työnteon jatkamis- tai lopettamispäätöksistä on iso muutos. Vuosien mittaan karttunutta eläkettä kohdellaan jatkossa kuin kertynyttä varallisuutta, jota voi tiettyjen ikärajojen jälkeen käyttää suhteellisen vapaasti riippumatta siitä, kuinka kauan työuraa jatkaa. Mitä myöhemmin eläkettä nostaa, sitä suurempi on kuukausieläke. Nostamatta jäänyt eläke säilyy ja suurenee.

Asiaan liittyvää kielenkäyttöä on myös syytä tarkentaa. ”Eläkkeelle siirtymisellä” tarkoitetaan yleensä palkkatyön lopettamista ja eläkkeen nostamisen aloittamista. Eläkeuudistuksen jälkeen on syytä puhua erikseen eläkkeen nostamisesta ja työnteon lopettamisesta.

Tarkastellaan lähemmin eri vaihtoehtoja nykyisessä järjestelmässä ja työmarkkinajärjestöjen sopimuksen mukaisessa mallissa. Vertailussa on huomioitava, että palkka, josta eläkeoikeutta karttuu, lasketaan nykyisin vähentämällä siitä työntekijämaksu, mutta tulevaisuudessa eläkepalkka on täysimääräinen. Mikään ei luonnollisesti muutu, jos lopettaa työnteon samaan aikaan kun alkaa nostaa täysimääräistä eläkettä. Muutos on vähäinen silloin, jos jatkaa työssä ja nostaa täyttä eläkettä. Eläkettä karttuu jatkossakin silloin 1,5 % palkasta. Koska eläkepalkka on hieman korkeampi, tuleva eläke kasvaa kuitenkin hieman nykyistä nopeammin.

Suurin muutos liittyy tilanteeseen, jossa työnteko lopetetaan, mutta eläkkeen nostamista lykätään. Nykyisin nostamatta jääneen eläkkeen menettää lopullisesti. Vuoden 2017 jälkeen noston siirtäminen kasvattaa eläkettä 0,4 % lykättyä kuukautta kohti eli 4,8% vuotta kohti. Esimerkiksi 1000 euron eläkkeen nostamatta jättäminen vuoden ajan kasvattaa tulevan kuukausieläkkeen 1048 euroon.

Tarkastellaan vielä vaihtoehtoa, jossa työntekoa jatketaan alimman vanhuuseläkeiän jälkeen, mutta eläkettä ei nosteta. Nykyjärjestelmässä eläkettä karttuu tällöin 4,5% vuodessa työntekijämaksulla vähennetystä eläkepalkasta. Eläkeuudistuksen myötä tämä ns. superkarttuma lakkautetaan ja tulevaisuudessa eläkettä karttuu vain 1,5 % täydestä palkasta. Taloudellinen kannustin jatkaa työntekoa ei silti välttämättä heikkene, koska uudessa järjestelmässä eläke kasvaa myös edellä kuvatun lykkäyskorotuksen vuoksi 4,8 % kertyneestä eläkkeestä.

Nykyisen ja tulevan mallin vertaamista helpottaa, jos suhteuttaa karttuneen eläkeoikeuden palkkaan. Henkilöllä, jolla eläke on 50 % nykyisestä palkasta, lykkääminen kasvattaa eläkettä 0,2 % palkasta kuukaudessa, eli 2,4 % vuodessa. Yhteensä eläke kasvaa siis 3,9 % täydestä palkasta. Kun tätä verrataan superkarttumaan, joka on 4,5 % työntekijämaksulla vähennetystä palkasta, ero on muutamien kymmenysten luokkaa. Lopputuloksena on siis yleensä vähäinen muutos eläkkeen suuruudessa. Superkarttuman lakkauttamisella on suurta merkitystä vain niille, joiden palkka alimman vanhuuseläkeiän jälkeen on hyvin korkea tai matala suhteessa karttuneeseen eläkkeeseen.

Kenen kannattaisi valita eläkkeen nostaminen mahdollisimman aikaisin? Jos tietää kuolevansa suhteellisen nuorena, vanhuuseläkettä kannattaisi nostaa heti kun se on mahdollista. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Keskimääräistä elinikien pitenemistä on toistaiseksi aina aliarvioitu ja yksilölliset vaihtelut keskiarvon ympärillä ovat hyvin suuret. On siis mahdollista, että tulee eläneeksi paljon pitempään kuin mitä eläkevalintoja tehdessään arvioi.

6.2.2015
Jukka Lassila, ETLA
Niku Määttänen, ETLA
Tarmo Valkonen, ETLA