Saksan työmarkkinamallin kielteisiä vaikutuksia on liioiteltu

Saksalainen työmarkkinamalli herättää kiinnostusta myös Suomessa, koska työttömyys on laskenut Saksassa huomattavasti vuoden 2005 jälkeen. (Katso esimerkiksi Kansan Uutiset, Demari, Helsingin Sanomat ja Talouselämä). Saksa on onnistunut työllistämään talouskriisin aikanakin. Viime vuonna harmonisoitu työttömyysaste oli 5.5 %, kun euroalueen keskiarvo oli 11.4 %.

Suomessa on pitkälti keskusteltu niin sanotuista Hartz-reformeista ja niiden vaikutuksista. Usein Saksan työmarkkinoita koskevissa kirjoituksissa painotetaan voimakkaasti näkemystä siitä, että työttömyysasteen lasku on saavutettu politiikalla, joka on luonut vain ”huonoja” työpaikkoja ja lisännyt samalla köyhyyttä.

Tässä kolumnissa haluan tuoda Saksan työmarkkinoita koskevaan keskusteluun kaksi näkemystä: Ensiksi, Hartz-reformien aikaan työmarkkinoilla tapahtui myös muita muutoksia, ja toiseksi, kuva työmarkkinoiden muutoksesta on jossain määrin liioiteltu.

Hartz-reformit

Saksassa säädettiin vuosina 2002–2005 neljä lakia, jotka tunnetaan nimellä Hartz-reformit. Laeilla pyrittiin vaikuttamaan sekä työvoiman tarjontaan että työvoiman kysyntään. Tarjontaa pyrittiin lisäämään leikkaamalla työttömyysturvan tasoa ja erityisesti sen kestoa sekä tehostamalla aktiivista työvoimapolitiikkaa. Työvoiman kysyntää puolestaan pyrittiin lisäämään purkamalla osittain työmarkkinasääntelyä.

Työnhakijoiden aktivointi oli Hartz-reformin keskeinen osa. Siihen pyrittiin kiristämällä oikeutta työttömyyskorvaukseen, lisäämällä työnhakijan vastuutta työn etsinnästä, vähentämällä mahdollisuuksia hylätä työtarjouksia sekä leikkaamalla työttömyysturvan tasoa ja kestoa. Reformeihin sisältyi myös erilaisia palkkatukijärjestelmiä.

Työmarkkinasääntelyä koskeneet muutokset koskivat irtisanomissuojaa, vuokratyötä ja määräaikaisia työsopimuksia. Vuokatyöhön liittyvät viimeisetkin rajoitukset poistettiin. Irtisanomissuojaa koskeva lainsäädäntö ei aikaisemmin koskenut alle viiden hengen yrityksiä, mutta Hartz-reformit nostivat tämän luvun kymmeneen. Määräaikaisia työsopimuksia koskeva lainsäädäntö puolestaan koski ennen Harz-reformeja ainoastaan alle 58-vuotiaita työntekijöitä. Hartz-reformien myötä ikäraja laski 52 vuoteen.

Hartz-reformit ovat pääosin vaikuttaneet positiivisesti työttömyyden alenemiseen. Työttömyysturvajärjestelmän muutokset ovat vähentäneet erityisesti ikääntyneiden työttömyyttä.

Palkkatukien on puolestaan osoitettu parantaneen työttömien työllistymistä ja kasvattaneen heidän tulojaan tukiperiodin jälkeen.

Sopimusjärjestelmän murros

Vähemmän huomiota on saanut osakseen sopimusjärjestelmän muuttuminen. Tämä johtunee osaltaan siitä, että muutos on tapahtunut vähitellen. Seuraavassa nostetaan esille kolme merkittävää muutosta.

1. Järjestäytyminen on laskenut

Työntekijöiden järjestäytyminen on laskenut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Järjestäytymisaste on alentunut 30 prosentista noin 20 prosenttiin. Myös työnantajien järjestäytymisaste laskenut, mutta vieläkin 60 prosenttia palkansaajista työskentelee työnantajaliittoon kuuluvassa yrityksessä. Järjestäytyminen ei kuitenkaan enää tarkoita sitoutumista työehtosopimukseen. Ensiksi, monet yritykset ovat halunneet irrottaa työnantajaliiton jäsenyyden työehtosopimuksen sitovuudesta. Toiseksi, yritykset saavat perustaa erillisen työnantajaliiton, joka ei ole sidottu työehtosopimukseen.

Näiden muutosten voidaan ajatella kasvattaneen työnantajien neuvotteluvoimaa, mikä on saattanut heijastua palkka- ja työllisyyskehitykseen.

2. Työehtosopimusten sitovuus on vähentynyt

Saksassa sitovien ja yleissitovien työehtosopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus on pienentynyt 1990- ja 2000-luvulla. Vuonna 1998 palkansaajista 73 prosenttia eli kolme neljännestä kuului sitovien työehtosopimusten piiriin, mutta vuoteen 2009 mennessä kattavuus oli pudonnut 61 prosenttiin.

Saksassa työehtosopimusten kattavuus on selvästi matalampi kuin useimmissa muissa teollistuneissa maissa.

3. Työehtosopimusten joustavuus on lisääntynyt

Joustavuuden ja vaihtoehtojen lisääntyminen työmarkkinoiden sopimustoiminnassa on muuttanut Saksan työmarkkinoita perusteellisesti. Työehtosopimusten joustavuuden lisääntyminen näkyy erityisesti siinä, että ns. avaamislausekkeet ovat yleistyneet.

Työehtosopimusten avaamislausekkeiden yleistymisen taustalla ovat kasvaneet paineet työehtojen, lähinnä työaikojen ja palkkojen, joustavammalle määräytymiselle yritys- ja työpaikkatasolla. Avaamislausekkeiden perusteella tietyistä työehdoista voidaan sopia yrityksissä toisin kuin sopimuksessa on määrätty.

Monissa tapauksissa avaamislausekkeen käyttö on rajoitettu tilanteisiin, joissa sovituista työehdoista poikkeaminen auttaisi vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevia yrityksiä välttämään konkurssin tai turvaamaan työpaikkoja. Joissakin tapauksissa avaamislausekkeen käytöllä voi olla myös laajempia ja yleisempiä perusteita, kuten yrityksen kilpailukyvyn parantaminen. Tällaiset perusteet ovat viime vuosina yleistyneet.

Joustoista sovittaessa yritys voi sitoutua välttämään irtisanomisia ja turvaamaan työntekijöiden työpaikkojen säilymisen tietyn ajanjakson. Vuonna 2010 avaamislausekkeita käytti yli puolet yrityksistä.

Työmarkkinoiden huonontumista on liioiteltu

Onko saksalaisten työmarkkinoiden murros tarjonnut vain kurjistumista palkansaajille, kuten usein asia esitetään? Ovatko uudet työpaikat vain epätyypillisiä ja huonosti palkattuja? Melko tuore tutkimus tarjoaa näihin kysymyksiin vastauksen (Schäfer & Schmidt, 2011).

Työmarkkinoiden rakennetta tarkasteltaessa on olennaista verrata erilaisten työsuhdetyyppien yleisyyttä suhteessa työikäiseen väestöön (15–64 vuotiaisiin). Tämä antaa paremman kuvan väestön taloudellisesta asemasta kuin vertailu vain työllisiin.

Toistaiseksi voimassa olevassa kokoaikaisessa työsuhteessa olevien osuus suhteessa työikäiseen väestöön on vuosien 1993 ja 2008 välillä laskenut noin 40 prosentista hieman alle 40 prosenttiin. Epätyypillisten työsuhteiden osuus ei siis ole juuri kasvanut. Pelkästään työllisiä tarkasteltaessa tulokset näyttävät erilaisilta. ”Normaaleissa työsuhteissa” olevien osuus työllisistä on laskenut 60 prosentista hieman yli 50 prosenttiin samalla ajanjaksolla. Tämä ero selittyy sillä, että työvoiman ulkopuolella olevien osuus työikäisestä väestöstä on pienentynyt merkittävästi.

Samoin havaitaan, että normaali- ja korkeapalkkaisten osuus työikäisistä on hieman noussut, kuten myös matalapalkkaisten osuus. Tämä selittyy jälleen sillä, että työvoiman ulkopuolella ja työttömänä oleminen on pienentynyt.

Entäpä köyhyys? Ovatko uudentyyppisissä työsuhteissa olevat työssäkäyviä köyhiä? Osa heistä on. Vuonna 2008 työllisten suurin köyhyysaste, hieman yli 20 prosenttia, oli ns. mini-jobien haltijoilla. (Mini-job on työ, josta ansaitsee alle 400 € kuukaudessa. Kyseessä on eräs palkkatuen muoto, sillä näistä tuloista ei tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksuja.) Samana vuonna työttömien köyhyysaste oli kuitenkin merkittävästi korkeampi, vähän yli 60 prosenttia. Schäfer & Schmidt osoittavat myös, että siirtyminen työvoiman ulkopuolelta matalapalkkatöihin vähentää köyhyyttä.

Hartz-reformeja on kritisoitu siitä, että työmarkkinat ovat jakautuneet kahtia. Sama kahtiajako on ollut olemassa ennenkin, mutta aiemmin jakolinja kulki työllisten ja ei-työllisten välillä. Reformien avulla matalan tuottavuuden työntekijät ovat päässeet työmarkkinoille, mikä oli heille aiemmin hankalaa.

Työmarkkinoiden muutos ei siis ole ollut yhtä dramaattinen kuin usein annetaan ymmärtää. Sekä Hartz-reformit että sopimusjärjestelmän muutos ovat tukeneet työllisyyttä ja vähentäneet työvoiman ulkopuolella olemista. Yksilötasolla tämä on tarkoittanut köyhyysriskin pienenemistä. On kuitenkin kiistanalaista, kummalla on ollut suurempi merkitys. Esimerkiksi Akyol, Neugart, and Pichler (2013) korostavat sopimusjärjestelmän muutoksen merkitystä.

* * *

Kolumni perustuu ammattiliitto Pron, Metallityöväen liiton ja Vapaus Valita Toisin ry:n järjestämässä seminaarissa ”Onko Saksan tie myös Suomen tie?” 27.5.2013 pidettyyn puheenvuoroon, sekä julkaisuihin Kauhanen (2012) ja Kauhanen ja Saukkonen (2011).

Lähteet:

Akyol, M., Neugart, M. and Pichler, S. (2013). Were the Hartz Reforms Responsible for the Improved Performance of the German Labour Market? Economic Affairs, 33(1), 34-47.

Kauhanen, A. (2012). Saksan työttömyysihme Ajankohtaista taloudessa ja tutkimuksessa (Vol. 1/2012): ETLA.

Kauhanen, A. ja Saukkonen, S. (2011). Miksi Saksa menestyy? Talous- ja työmarkkinauudistusten rooli Saksan taloudellisessa menestyksessä 2000-luvulla (Vol. 251). Helsinki: Taloustieto.

Schäfer, H. und Schmidt, J. (2011). Der Niedriglohnsektor in Deutschland: Entwicklung, Struktur und individuelle Erwerbsverläufe IW-Analysen (Vol. 77): Institute der deutschen Wirtschaft Köln.