# Kasvutoimia kiven alta

**Published:** 2026-06-01  
**Categories:** Kolumni  
**Tags:** Euroopan Unioni, finanssipolitiikka, julkinen talous, komissio, talouspolitiikka  
**URL:** https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/kasvutoimia-kiven-alta/

Komissio julkaisee jälleen torstaina 3.6. suosituksensa jäsenmaille sopivasta talous- ja finanssipolitiikasta. Usein nämä eurooppalaisen byrokratian tuotokset on ohitettu olankohautuksella. Tällä kertaa komission esitystä Suomen maakohtaisiksi suosituksiksi kannattaakin vilkaista hieman tarkemmin, kirjoittaa Etla-kolumnissaan pääekonomisti **Jenni Pääkkönen**.

Keväällä 2024 EU:ssa astui voimaan uudistunut talouspolitiikan ohjauksen sääntökehikko ja viime vuoden lopulla Suomessa tuli voimaan laki julkisen talouden hoitamisesta. Yhdessä nämä ohjaavat Suomen talous- ja finanssipolitiikkaa paikoin varsin syvällisesti.

Kuluvaa vaalikautta on enää jäljellä alle vuosi, joten katse on kääntynyt jo tulevalle vaalikaudelle.

Politiikan puolella valmistelu aloitettiin jo viime syksynä, kun finanssipoliittinen parlamentaarinen työryhmä aloitti toimintansa. Työryhmä asettaa kansallisessa laissa säädetyt, julkisen talouden hoitoa ohjaavat rahoitusasematavoitteet. Niistä merkityksellisin on vaalikauden loppuun eli vuoteen 2031 asetettava rahoitusasematavoite ja sen pitäisi olla sopusoinnussa EU-lainsäädännön vaatimusten kanssa.

Toisin sanoen, vaikka tavoite on kansallinen, sen asettamista ohjaa myös EU-lainsäädäntö.

Aiemmasta poiketen rahoitusasematavoite koskee valtion- ja paikallishallinnon yhteenlaskettua rahoitusasemaa. Parlamentaarinen työryhmä esitti helmikuussa julkaistussa [väliraportissaan](https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstreams/1bae1435-04e6-4e5d-8ed5-0e4d14e17f36/download), että tavoitteen tulisi olla -2,0 – -2,5 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tavoite on alustava ja se päivitetään tämän vuoden joulukuussa talouden tilanteen mukaan.

Muodollisesti uusi hallitus asettaa rahoitusasematavoitteen vaalikauden ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa syksyllä 2027.

Samassa raportissa esitetyn arvion mukaan alijäämätavoitteen haarukkaan pääseminen edellyttää seuraavalta hallitukselta noin 8-11 miljardin euron suuruista sopeutusta. Nimenomaan suoraa sopeutusta, eli suoraan julkisen sektorin tuloihin ja menoihin vaikuttavia toimia.

Toimien taloudellisen hyödyn pitää kohdistua joko valtionhallintoon tai paikallishallintoon. Tavoite ei suoraan rajaa ulos sosiaaliturvasektoria, mutta sinne kohdistettujen toimien ”taloudellinen hyöty” tulee kanavoida velkaa kerryttäville sektoreille, siis pääasiassa valtiolle.

Tavoitteesta ja sen edellyttämästä sopeutuksesta on puhuttu jo paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt työryhmän väliraportin toinen linjaus, jonka mukaan tulevan hallituksen tulee hakea pidennystä keskipitkän aikavälin suunnitelmaan. Tämä keskusjohtoisen talousjärjestelmän tuotokselta kuulostava suunnitelma täytyy toimittaa EU:n neuvoston hyväksyttäväksi syksyllä 2027. Se valmistellaan ja siitä neuvotellaan virkamiesvetoisesti, mutta sen on perustuttava hallituksen ohjelmaan.

Keskipitkän aikavälin suunnitelmat tehdään vaalikauden pituuden mukaan joko neljäksi tai viideksi vuodeksi – Suomessa siis lähtökohtaisesti neljäksi vuodeksi. Suunnitelmaa ja siinä esitettyä sopeutuskautta on mahdollista pidentää seitsemään vuoteen, jos jäsenvaltio sitoutuu merkittävään uudistus- ja investointikokonaisuuteen, jonka tulee olla suhteessa jäsenvaltion julkisen velan ja keskipitkän aikavälin kasvun haasteisiin. Haasteita meillä Suomessa riittää sen verran, että kaikki eivät varmastikaan ratkea tulevalla hallituskaudella.

Tällä hetkellä monissa organisaatiossa mietitään päät punaisena kasvutoimia ja ”kasvutoimia”, joita voitaisiin tarjota seuraavan hallituksen ohjelmaan. Kysymys kuuluukin, kuinkahan monessa organisaatiossa on huomattu tämän uudistuneen lainsäädännön tuomat velvoitteet? Niistä kasvu-, uudistus- ja investointitoimista, jotka taiotaan sopeutuskauden pidennyksen perusteluiksi, on esitettävä *uskottavat* vaikutusarviot ja ne on kuvailtava keskipitkän aikavälin suunnitelmassa.

Veikkaanpa, että monen organisaation toimenpidelista lyheni juuri nyt huomattavasti.

Parlamentaarisen työryhmän väliraportista myös huomataan, että EU:n finanssipolitiikan sääntöjen noudattaminen edellyttää enemmän sopeutusta jo seuraavalla hallituskaudella, jos sopeutuskauden pidennystä ei haeta tai sitä ei jostain syystä saataisi. Sopeutuksen mittaluokka olisi tuolloin jopa 14 miljardin tienoilla. Ja muistutuksena niille, joista 8, 11 tai14 miljardia tuntuvat pieniltä summilta: tämänhetkinen arvio nykyisen hallituksen suorien sopeutustoimien vaikutuksesta vuoden 2027 tasolla on nettona noin 2,8 miljardia euroa.

Maakohtaiset suositukset ovat kiinnostavia erityisesti siksi, että tulevan hallituksen kasvutoimien pitäisi vastata komission identifioimiin ja myöhemmin neuvoston hyväksymiin haasteisiin. Eli suunnitelmassa esitetyt toimet pitää esittää reaktiona saatuihin suosituksiin, vaikka muitakin toimia voi toki yrittää tarjota.

Suomi tulee saamaan vielä yhdet maakohtaiset suositukset vuoden kuluttua kesäkuussa ja neuvosto hyväksyy ne sitten heinäkuussa, siis ennen kuin Suomen seuraava hallitus lähettää keskipitkän aikavälin suunnitelmansa EU:hun. Suositukset kuitenkin harvoin muuttuvat radikaalisti kahden peräkkäisen vuoden välillä, eivätkä uusimmat suositukset enää ehtisi juurikaan vaikuttaa tulevan hallituksen ohjelmaan. Niinpä veikkaankin, että organisaatiot, jotka miettivät kasvutoimia, lukevat erityisen tarkasti komission tämän kevään esityksen Suomen maakohtaisiksi suosituksiksi.

---

## Additional Information

**Kirjoittajat:** Pääkkönen, Jenni

**Attachments:** No

**Moreinfo Header:** Lisätietoja

**Related Articles Headline:** Tämä artikkeli on osa Etlan julkaisua

https://www.etla.fi/wp-content/uploads/jenni-paakkonen-vaaka-1.jpg