Keinoälyä on säänneltävä älyn keinoin

Mattila JuriSeppälä Timo

Suhtautumista tekoälyyn pohditaan päättäjien taholla kiivaasti. Sääntelykeskustelusta paistaa kuitenkin läpi suhtautumisen yksiulotteisuus, jossa digitaalista metsää ei tahdota aina nähdä sen puilta. Toisin kuin ajatellaan, tekoäly ei kuitenkaan itsessään muodosta sääntelyongelmaa.

Tekoäly ei ole ilmiön eikä ongelman ydin

Tekoäly ei ole uusi ilmiö. Erilaisia tekoälysovelluksia, kuten esimerkiksi konenäköä, on Suomessakin hyödynnetty jo useiden vuosikymmenten ajan. Itse tekoälyn käsitettä leimaa kuitenkin eräänlainen saavuttamattomuus. Kuin sateenkaaren päässä odottava kulta-aarre, näyttää myös tekoälyn määritelmä siirtyvän kauemmaksi taivaanrantaan aina sitä mukaa, mitä pidemmälle teknisessä kehityksessä edetään.

Vaikka tekoälyn kanssa on siis eletty jo pitkään, ei sitä koskaan aiemmin ole nähty tarpeelliseksi säännellä omana erillisenä ilmiönään. Vasta siinä vaiheessa, kun markkinoille on tullut alustajättiläisiä, jotka tekoälyn keinoin yhdistelevät ja analysoivat käyttäjiensä tietoja toimialarajat ylittävästi ja vailla läpinäkyvyyttä, on tekoälyn ja algoritmiikan kehitys alettu nähdä laajamittaisena ongelmana.

Toisin kuin ehkä usein ajatellaan, ei tekoälyä voidakaan pitää omana irrallisena teknologiailmiönään. Sen sijaan se kytkeytyy erottamattomasti osaksi digitalisaation laajempaa kokonaiskuvaa. Alustat, niiden avulla tuotettava massadata ja datan analysoimiseen käytettävä tekoälyalgoritmiikka ovatkin usein itse asiassa saman laajemman ilmiön eri ilmentymiä.

Toisin sanoen, tekoäly ei itse asiassa vaikuta olevan siihen usein liitettävän sääntelyongelman keskiössä. Ennemminkin ongelmallisuus näyttää liittyvän alustajättiläisten kyseenalaisiin tapoihin myydä ja hyödyntää käyttäjistään keräämäänsä dataa. Sen sijaan monilla muilla tekoälyä hyödyntävillä aloilla, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa tai valmistavassa teollisuudessa, ei vastaavaa ongelmallisuutta näytä samalla tavalla liittyvän tekoälyn soveltamiseen.

Alusta on lainsäädännöllisesti lipevä eläin

Miten tekoälykeskustelun taustalla piilevään syvempään alustojen ongelmaan sitten tulisi pureutua? Lainsäätäjän perinteisestä näkökulmasta katsottuna vaihtoehtoina vastakkain ovat yleislainsäädäntö ja toimialakohtainen sääntely.

Yleislain osalta kysymykseen vastaamiseksi voidaan hakea suuntaa Euroopan komission yleisestä tietosuoja-asetuksesta (engl. ’General Data Protection Regulation’, lyh. ’GDPR’), jolla osaltaan pyrittiin hillitsemään myös alustajättiläisten toimintaa.

Vaikka GDPR yleissäännöksenä vaikuttaakin varsin onnistuneesti suitsineen yritysten datan käyttöä yleisesti, on sen teho alustajättiläisiä vastaan ollut varsin kyseenalainen. Alustatoimijoiden resursseilla erilaisten palavien renkaiden läpi hyppely ja muotosäännösten noudattaminen onnistuu kyllä ongelmitta. Kaikkien rajoitustoimien merkitys jää kuitenkin olemattomaksi, mikäli kuluttajalta itseltään saadaan vapaa suostumus hänen datansa hyödyntämiselle — ja tämän suostuttelun, jos jonkin, alustatoimijat kyllä osaavat.

Jopa hieman ironisella tavalla kilpailun näkökulmasta GDPR lienee lähinnä vahvistanut alustatoimijoiden markkina-asemaa. Sen säännökset nimittäin osuvat kaikkein kipeimmin niihin alustajättiläisten pienempiin kilpailijoihin, joilla resurssit vaatimusten noudattamiseksi ovat kaikkein niukimmat. Kun sääntelyviidakko käy tiheämmäksi, on monen yrityksen kohdalla houkuttelevin vaihtoehto olla käsittelemättä lainkaan sellaista henkilödataa, jota GDPR:n säännökset koskettavat.

Toisaalta myös toimialakohtainen sääntely on alustojen kohdalla haastavaa. Alustojen liiketoiminta nimittäin perustuu usein juuri perinteisten toimialarajojen murtamiseen. Kun vaikkapa Googlen hakukone pyytää käyttäjiään valitsemaan liikennekuvasta kaikki liikennemerkkejä sisältävät ruudut, on hyvin todennäköistä, että Google hyödyntää tuota käyttäjiensä tuottamaa dataa robottiautojensa ohjatun oppimisen tueksi.

Asemoimalla liiketoimintansa perinteisten toimialaluokittelujen välimaastoon, alustatoimijat pyrkivät luomaan kilpailuetua alan perinteisiä toimijoita vastaan kevyemmän sääntely-ympäristön muodossa. Lisäksi, kun alustakokonaisuus rakentuu toimialarajat ylittävästi, alustatoimijat lähtevät usein siitä oletuksesta, etteivät yksittäiset toimialakohtaiset rajoitukset samalla tavoin muodostu datan hyödyntämisen esteeksi.

Toimialaluokat lähempään tarkasteluun?

Todennäköisesti alustojen, datan ja tekoälyn kokonaisilmiön sääntely tuleekin edellyttämään sekä yleislainsäädäntöä että toimialakohtaisia täsmäiskuja. Koska kumpaankin tapaan liittyy kuitenkin oma ongelmallisuutensa, olisi lisäksi syytä pyrkiä laajentamaan pohdintoja myös muihin mahdollisiin toimenpiteisiin.

Tekoälykeskustelussa varsin mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi olisikin esimerkiksi se, tulisiko dataa ja tekoälyä hyödyntävälle alustatoiminnalle perustaa kokonaan oma toimialakoodinsa kansallisiin ja Eurooppa-tason toimialaluokituksiin. Niiden avulla toimialakohtaista sääntelyä voitaisiin kenties entistä tarkemmin kohdistaa nimenomaan alustajättiläisten toimintaan, ilman laajakantoisia sivuvaikutuksia.

Toisaalta on myöskin hyvä kysymys, tulisiko entistä tarkemmin pyrkiä kehittämään ja kodifioimaan niitä datan hyödyntämisen käytänteitä, joissa tekoälyn keinoin analysoitavaa dataa liikutellaan ja hyödynnetään nykyiset toimialarajat ylittävästi. Eri toimialoille on aikojen saatossa kehittynyt esimerkiksi erilaisia tunnistautumisen käytänteitä. Tulisiko yhteiskunnan laatia yleiset pelisäännöt sille, miten vahvemman tunnistautumisen piirissä tuotettua dataa yhdistellään heikommin tunnistautuneen käyttäjän tietoihin, ja kuinka luotettavana tällaista yhdisteltyä ja jalostettua datatuotetta kussakin yhteydessä voidaan pitää?

Hyvä sääntely edellyttää vahvaa kokonaishahmotuskykyä — niin myös digiaikana

Teknologia ei koskaan kehity tyhjiössä muusta yhteiskunnasta erillään. Siksi yksittäisten teknologiailmiöiden erillissääntely on lähestulkoon aina vaarallinen Pandoran lipas. Huolimatta vuosikymmenten mittaisesta kehityksestä, tekoälyteknologioiden nykysovellukset ovat edelleen soveltamisalaltaan varsin kapeita. Vaikka digitalisaation eri ilmiöiden muodostaman yhteisvaikutuksen kautta tekoälyn vaikutukset tuntuvat laaja-alaisilta, on tärkeää, että uusien teknologioiden sääntelytarvetta pohdittaessa ongelmankuvaus on riittävän laaja-alaisesti määritelty.

Toisaalta, teknologianeutraliteetti ei saa myöskään muodostua sääntelylliseksi itseisarvoksi. Etenkin, mikäli kehityksessä aletaan lähestyä vahvaa tekoälyä, voi olla syytä ottaa teknologialähtöinen sääntelytapa uudelleen tarkastelun kohteeksi. Sillä välin tekoälykeskustelun maalitolppia ehditään kuitenkin siirtää kauemmaksi vielä moneen otteeseen.

 

Tämä kolumni on osa BRIE-Etla 2019–2020 – Älykkäät teknologiat, globaalit ICT-toimijat ja markkinoiden toimivuus -tutkimusprojektia, jonka on rahoittanut Business
Finland. BRIE-ETLA 2020–2022 -tutkimus tutkii uusien ja tulevien informaatioteknologioiden vaikutuksia yrityksiin ja yhteiskuntaan. Sen päätavoitteena on selvittää, kuinka uusien teknologiaratkaisujen käyttöönotto ja digitaalisten alustojen hyödyntäminen muuttavat liiketoimintaa, teollisuutta ja työtä,
sekä tarjota asianmukaisia liiketaloudellisia, lainsäädännöllisiä ja yhteiskunnallisia politiikkasuosituksia.