Härmäläinen täystyöllisyys

Suomessa on enemmän ihmisiä työmarkkinoilla kuin ehkä koskaan aiemmin. Viime vuosien politiikka on onnistunut houkuttelemaan ihmiset työvoiman ulkopuolelta työmarkkinoille, mutta matka on pysähtynyt liian monella työttömyyteen. Työllisyystoimiin on saatava aivan uusi vaihde, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju.

Työmarkkinoilla menee nyt lujaa. Suhteessa työikäisten määrään meillä ei ole kertaakaan sitten 1960-luvun alun ollut näin paljon ihmisiä työmarkkinoilla joko työllisenä tai työttömänä (kuvio).  Varhaiseläkereittien purkaminen on supistanut työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten määrän ennätyspieneksi. Tällainen pitkän aikavälin vertailu tosin pitää sisällään joitakin työmarkkinoiden tilastointimuutoksia – ne eivät kuitenkaan ole niin suuria, että muuttaisivat olennaisesti tilannekuvaa.

Työikäisiä työllisiäkin on nyt enemmän kuin koskaan tällä ajanjaksolla, lukuun ottamatta paria 1980-luvun ylikuumenemisen vuotta. Kun laskuihin otetaan vielä 65 vuotta täyttäneiden parantunut työllisyys, suhteessa työikäisiin on kansantaloudessa työllisiä käytännössä yhtä paljon kuin ’kasinovuosien’ huipulla.

Onko meillä siis jo täystyöllisyys? Vastaus riippuu niin sanotusti katsojan silmästä.

Työttömien määrä on jäänyt junnaamaan melko lailla samalle tasolle lähes 20 vuodeksi suhteessa työikäisiin. Ennen finanssikriisiä työttömien reservi hetkeksi laski, mutta nousi vuosituhannen ennätykseen 2010-luvun puolessavälissä. Työttömien lukumäärä ei painunut koronaa edeltävänä nousukautena finanssikriisiä edeltänyttä nousukautta alemmas, vaikka työikäisten määrä oli sillä välin vähentynyt yli 100 000 tuhannella. Myös työttömyysaste on jämähtänyt vakaisiin lukemiin.

Tilanne on yhä selvemmin rakenteellinen, eli ongelma ei poistu, vaikka noususuhdanne jatkuisi hamaan maailman tappiin.

Tilastojen mukaan pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on trendimäisesti noussut. Myös alle vuoden kestänyt työttömyys kätkee taakseen pidempiaikaista työttömyyttä, sillä erilaisissa työvoimapalveluissa olevien ihmisten lukumäärä on kasvanut 40 prosentilla eli yli 30 000 henkilöllä finanssikriisin jälkeen. Ilman näiden palveluiden tarjoamaa katkoa työttömyysjaksoista olisi todennäköisesti tullut pidempiä. Jokaista avointa työpaikkaa kohti on myös koko ajan vähemmän työttömiä työnhakijoita. Kyselytutkimuksissa yritykset raportoivat pahenevista rekrytointiongelmista.

Meillä on käytännössä täystyöllisyys, jos nostamme kädet pystyyn työttömien armeijalle. Silloin talouskasvu on aneemiseksi käyneen tuottavuuskasvun varassa. Jos sen sijaan käärimme hihat, elintason kasvulle syntyy tilaa myös työllisyydestä.

Viime vuosien työllisyyspolitiikka on onnistunut houkuttelemaan ihmiset työn etsintään ja työmarkkinoille. Sitä kannattaa jatkaa, mutta lisäksi työmarkkinoille jo ehtineitä pitäisi auttaa entistä voimakkaammin etsimään ja löytämään töitä. Omat suosikkini ovat seuraavat toimet.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtojen kiristäminen kannustaa työttömäksi joutuneita palaamaan takaisin töihin ennen kuin osaaminen rapautuu. Työllisyysreserviä on edelleen eniten ikääntyneissä ikäluokissa, joten 60 vuotta täyttäneiden ei tulisi enää ansaita ansiosidonnaisia työttömyyspäiviä ajalta, jolloin he osallistuvat erilaisiin työvoimapalveluihin. Pääkaupunkiseudulla viime vuosina lisääntyneen rakentamisen ylläpitäminen laskisi pikkuhiljaa hintaeroa muun maahan. Se helpottaa työn perässä muuttamiseen sinne, missä työn kysyntä on suurempaa.

Ilman riittäviä työmarkkinoiden uudistuksia härmäläisestä täystyöllisyydestä ei kuoriudu aitoa hyvinvointia.