Hallituksen pahin virhe tähän saakka

Hallitus perustelee ennätyssuurta neljättä lisätalousarviotaan koronan vastaisella taistelulla. Budjetissa kuitenkin hämärtyy vahvasti se, millaista elvytystä nyt oikeasti tarvitaan.

Oikeaoppinen elvytys on kysynnän määräaikaista tukemista julkisin varoin silloin, kun yksityinen kysyntä tilapaisesti hidastuu. Tässä mielessä lisäbudjetin liikenne- ja rakennushankkeet sekä yritysten tuki ja työttömyysturvan lisääminen ovat vaikuttavaa politiikkaa.

Lisäbudjettiin on kuitenkin lisätty myös paljon pysyväisluonteisia menolisäyksiä terveys- ja sosiaalipalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja oikeuslaitokseenkin. Menolisäyksiä on helppo perustella Hetemäen, Vihriälän ja tutkijoiden exit-työryhmien lanseeraamalla jälleenrakennuksen tarpeella.

Jälleenrakennusta tarvitaan kuitenkin vasta sitten, kun jotain on tuhoutunut.

Kevään aikana tehdyillä tukitoimilla on pyritty siihen, että inhimillistä, fyysistä, organisatorista tai sosiaalista pääomaa ei ehtisi tuhoutua. Sikäli kun tässä näytetään onnistuvan, eikä virus tee merkittävissä määrin toista aaltoa, varsinaista jälleenrakennusta ei tarvita. Riittää kun talous käynnistyy ja ihmisen pääsevät töihin. Sieltä tulevat myös verotulot hyvinvointiyhteiskunnallemme.

Nyt hallitus on varma, että yhteiskunnassamme on huhti- ja toukokuun aikana tuhoutunut jotain niin pahasti, että sitä on paikattava pysyvillä menolisäyksillä kaikilla hallinnonaloilla.

Kaikki nämä menolisäykset ovat tietenkin hyvää tarkoittavia ja tarpeellisiakin. Niihin voidaan kuitenkin turvallisesti panostaa vasta, kun rahaa on – tai tulevaisuudenkuva on niin kirkas, että talouskasvu kuittaa syntyneet velat. Tällä hetkellä talouskasvun näkymät ovat niin surkeat, että vielä vuonna 2030 elintasomme uhkaa olla alhaisemmalla tasolla kuin 20 vuotta aikaisemmin ennen finanssikriisiä.

Taloushistoria myös osoittaa, kuinka vaikea näitä menoja on jälkikäteen vähentää.

Lisäbudjetti paljastaa, että hallitus toteuttaa meno-ohjelmaansa välittämättä tulevaisuudenkuvasta. Nyt otetaan riski siitä, että menoja joudutaan lisäämään ensi vuonna vielä enemmän. Jos koronakriisi jatkuukin, meillä on ensi vuonna edessä vielä voimakkaampi oikea elvytys ja nyt lisättyjen menojen aiheuttama taakka.

Lisäbudjetin ainoa hyvä puoli on, että se vikoineenkin ajoittuu oikein juuri tälle vuodelle. On täysin mahdollista, että talouskasvu käynnistyy ensi vuodeksi jo niin, että elvytystarvetta ei ole.

Pelkona on, että menolisäysten lopettaminen osoittautuu tälle hallitukselle ylivoimaiseksi tehtäväksi. Vihriälän työryhmä teki siinä mielessä karhunpalveluksen ennakoimalla synkkyydessään, että elvytystä pitää jatkaa myös ensi vuonna. Sen varjolla sitä on helppo jatkaa, vaikka oikeaa tarvetta ei enää olisikaan. Niin kauan kuin elvytetään, ei tarvitse puhua ikävästä sopeuttamisesta tai rakenneuudistuksista.

Sitä seuraava vuosi onkin jo vaalivuosi, jolloin elvytyksen lopettaminen on erityisen vaikeaa. Sipilän hallituksenkin vastuullinen politiikka romahti vaalivuonna. EU:n menosääntöä rikottiin ja velkaantuminen kiihtyi uudelleen, vaikka nousukausi oli vielä päällä. Nykyinen hallitus tuskin on edeltäjäänsä parempi.