Suoraviivaisten laskelmien mukaan asevelvollisuuden vaihtoehtoiskustannukset Suomessa ovat noin 880 miljoonaa euroa vuodessa eli 0,4 prosenttia bkt:stä. Täysin luotettavaa ja täsmällistä arviota on kuitenkin mahdoton tehdä, käy ilmi Etlan tänään julkistamasta raportista. Tehdyt laskelmat perustuvat bruttopalkkoihin, jolloin ne sisältävät myös arvion asevelvollisuuden vuoksi menetetyistä verotuloista. Etla on tarkastellut erityisesti asevelvollisten palvelusaikaan liittyvää vaihtoehtoiskustannusta, sillä asevelvollisuuteen perustuvan maanpuolustuksen kustannukset eivät kokonaan näy budjettimenoissa.
Suomen puolustusvoimien sodan ajan joukot koostuvat enimmäkseen asevelvollisina koulutetuista reserviläisistä. Asevelvollisia koulutetaan vuosittain noin 21 000. Asevelvollisuuden vaihtoehtoiskustannuksilla tarkoitetaan sitä arvoa tai hyötyä, jonka asevelvolliset yhteensä menettävät, kun he käyttävät osan ajastaan asepalvelukseen sen sijaan, että he käyttäisivät sen ajan esimerkiksi opiskeluun tai työntekoon.
Tuoreessa Etla-tutkimuksessa Asevelvollisuuden kustannukset (Etla Raportti 111) on kuvattu vaihtoehtoiskustannuksen käsitettä laajasti ja arvioitu, että asevelvollisuuden kustannukset miesten keskimääräisellä palkkatasolla arvioituna ovat Suomessa noin 0,4 prosenttia bkt:stä. Täysin luotettavaa ja täsmällistä arviota kustannuksista ei kuitenkaan ole mahdollista esittää, painottavat laskelmasta vastaavat tutkijat, Etlan tutkija Ville Kaitila sekä Helsingin yliopiston ja Helsinki Graduate School of Economicsin professori Niku Määttänen. Tutkijoiden suoraviivaisin arvio perustuu oletukseen, että asepalveluksen vaihtoehtoiskustannus voidaan arvioida suoraan ansiotyöstä maksettavien palkkojen perusteella.
Asevelvollisuudella saattaa kuitenkin olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia joidenkin henkilöiden myöhempään tulotasoon ja kouluttautumiseen.
Huomionarvoista on se, että asepalvelukseen käytetyn ajan arvo ei näy julkisen sektorin budjettimenoissa täysimääräisenä, koska asevelvollisille ei makseta yleistä palkkatasoa vastaavaa korvausta. Nämä budjettimenojen ulkopuoliset kustannukset on kuitenkin syytä ottaa huomioon, jos halutaan vertailla maanpuolustuksen kustannuksia eri maiden kesken, huomauttaa Ville Kaitila.
– Pelkkiin budjettimenoihin perustuva maiden vertailu yleensä aliarvioi maanpuolustukseen käytettäviä resursseja niissä maissa, joissa maanpuolustus perustuu osin asevelvollisuuteen, Kaitila sanoo.
Asevelvollisuuden korvaaminen ammattiarmeijalla vaikuttaisi myös kansantalouden tilinpidossa laskettavaan bkt:hen. Asevelvollisuuden poistaminen todennäköisesti nostaisi hieman bkt:tä verrattuna tilanteeseen, jossa maanpuolustukseen käytetään vastaavasti vähemmän budjettiresursseja tai jossa asevelvollisten työpanos korvataan ammattisotilaiden työpanoksella. Korkeampi bkt ei tässä kuitenkaan välttämättä tarkoita korkeampaa hyvinvointia.
Tutkimuksessa ei ole yritetty arvioida vaikutuksia maanpuolustuksen tehokkuuteen kriisioloissa. Vaihtoehtoiskustannuksesta huolimatta asevelvollisuusarmeijan kokonaiskustannukset voivat olla ammattiarmeijan kokonaiskustannuksia pienemmät.
Tutkija Ville Kaitila, ETLA
Professori Niku Määttänen, Helsingin yliopisto ja Helsinki Graduate School of Economics
Lisätietoja:
Tutkija Ville Kaitila, ETLA, 050-410 1012, ville.kaitila@etla.fi
Professori Niku Määttänen, Helsingin yliopisto ja Helsinki Graduate School of Economics, p. 041-545 6721, niku.maattanen@helsinki.fi
