WEF:n vertailussa Suomi säilytti kolmannen sijansa, mutta 30. toukokuuta julkaistussa IMD:n 60 maan vertailussa Suomi tippui 3 pykälää 20. sijalle. Suurta näkemyseroa selittää se, että WEF:n voi tulkita mittaavan pidemmän, IMD:n lyhyemmän aikavälin kilpailukykyä.

WEF:n vertailun kolmen kärki on sama kuin viime vuonna. Eniten asemiaan ovat parantaneet Ecuador (+15 kiitos infran, koulutuksen ja innovaatioiden), Lesotho (+14), Indonesia (+12) ja Swasi-maa (+11) sekä heikentäneet Honduras (-21), Gambia (-18), Liberia (-17) ja Iran (-16).

Uusina maina mukaan ovat tulleet Angola, Bhutan, Laos, Myanmar ja Tunisia. Viimevuotisista maista Tadžikistan on jätetty pois yritysjohtajakyselyyn liittyvien ongelmien vuoksi.

WEF pyrkii mittaamaan pitkän aikavälin kasvupotentiaalia

WEF:n raportissa kilpailukyky tulkitaan niiksi instituutioiksi, menettelytavoiksi ja tuotannontekijöiksi, jotka määräävät maan ylläpidettävissä olevan tuottavuuden tason. Koska tuottavuuden taso on yhteydessä tuottoihin, joita aineettomille ja aineellisille investoinnille on saatavissa, tehdyn mittarin katsotaan kertovan maiden keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvupotentiaalista. Kyseessä on siis rakenteellisen kilpailukyvyn mittari.

Vuoden 2004 raportissa esitelty WEF:n Global Competitiveness Index (GCI) on kasvututkimuksestaan tunnetun amerikkalaisen Columbian yliopiston professorin Xavier Sala-i-Martinin hengentuote. Mittarin sisältöä viilataan vuosittain; nykyisessä noin sadasta muuttujasta kuutta on säädetty viimevuotisesta.

GCI jakautuu 3 pääotsikon alla 12 pilariin (pillars), joista kussakin on 4–24 yksittäistä muuttujaa. Muuttujien arvoista 70 % on kerätty WEF:n nettikyselyllä, joka on suunnattu lähinnä yritysjohtajille, loput muista kyselyistä (mm. Maailmanpankin Doing Business) ja tilastoista (mm. YK).

WEF:n alkuvuodesta toteutettuun online-kyselyyn saatiin 13 638 vastausta. Koska kunkin maan edustaja vastaa vain omaa maataan koskeviin kysymyksiin, muuttujien arvot perustuvat siis keskimäärin 92 vastaukseen maata kohti; Suomesta kyselyyn vastasi 40 henkeä – kunkin ”pehmeän” muuttujan kohdalla pistelukumme on siis näiden 40 vastauksen keskiarvo. Eniten vastauksia oli USA:lla (589), Kiinalla (364) ja Meksikolla (320); 8 maalla oli alle 40 vastausta.

Teknisesti WEF:n indeksi on kilpailevaa IMD:n mittaria parempi: se mm. mittaa paremmin rakenteellisia seikkoja eikä samassa määrin sekoita kilpailukyvyn osatekijöitä ja sen tulemia. Silti molemmilla on samat ongelmat: menestys näissä vertailussa kertoo saavutetusta tasosta, se ei ennakoi tulevaa. Kokonaissijoitusta näissä vertailussa on pidettävä lähinnä viihteenä, kiinnostavia ovat sen sijaan taustalta löytyvät osatekijät. Joka tapauksessa sijoitusten luottamusväli on 5–10 sijaa molempiin suuntiin. Suppeahkojen kyselyaineistojen vaikutus tuloksiin on suuri.

Kilpailukyvyn pilarit Suomessa

WEF:n 12 pilarin tasolla Suomen vahvuudet liittyvät eniten talouden ja yhteiskunnan instituutioiden toimivuuteen (Institutions), terveyden ja peruskoulutuksen hyvään tilaan (Health and primary education) ja innovoinnin runsauteen (Innovations) – näissä kolmessa pilarissa Suomi on ykkösenä.

Suomen pääheikkouksia ovat pieni markkinakoko (Market size, 55. sija; sisältäen sekä koti- että helposti saavutettavissa olevat markkinat), kokonaistaloudellisen ympäristön heikkoudet (Macroeconomic environment, 36. sija) ja työmarkkinoiden tehoton toiminta (Labor market efficiency, 20. sija).

Vaikka WEF siis pitää Suomen kokonaissijoituksen ennallaan intuition ja muun tiedon vastaisesti, pilaritason muutoksia tarkasteltaessa Suomen tilanteesta tulee järkeenkäypä yleiskuva. Kokonaistaloudellisen tilan sijoitus tippuu peräti 12 sijaa viimevuotisesta. Myös työmarkkinoiden toimivuus heikkenee 5 sijan arvoisesti. Vastaavan suuruisia nousuja ei muissa pilareissa nähdä. Hyödykemarkkinoiden tehokkuus (Goods market efficiency) nousee 3 sijan verran; 2 sijan nousu nähdään kolmessa pilarissa (Institutions, Infrastructure ja Business sophistication).

Yksittäiset muuttujat sekä laskevat että nostavat Suomea

Suomen kokonaistaloudellisen tilaan liittyvän sijoituksen heikkeneminen selittyy julkisen talouden alijäämän syvenemisellä (20 sijan pudotus), säästämisasteen laskulla (12 sijan tiputus) ja inflaatiolla (ei juuri muutosta, mutta suhteessa muihin maihin 11 sijan tiputus).

Suomen sijoitusta työmarkkinoiden toimivuudessa heikentävät palkkaus- ja irtisanomiskäytännöt (muutos -12 sijaa), heikompi palkkojen ja tuottavuuden välinen yhteys (-11 sijaa) ja lisääntyneet jäykkyydet palkkojen määräytymisessä (-6 sijaa). Ehkä eniten vaikuttaa kuitenkin uusi muuttuja, Effect of taxation on incentives to work, jossa Suomi on sijalla 57.

Yksittäisistä muuttujista suurin plussa – peräti 51 sijan hyppäys – liittyy pehmeän kyselymuuttujan uudelleenmuotoiluun. Vanha kysymys, Extent and effect of taxation, on nyt muodossa Effect of taxation on incentives to invest. Muutoin parannukset ovat pieniä: asiakassuuntautuneisuus nousee 9:n ja suoriin sijoituksiin liittyvän säännöstön liiketoiminnallinen vaikutus 7 sijan verran.

IMD mittaa kuumetta, WEF kolesterolia

Rakenteellinen kilpailukyky mittaa elin- ja toimintaympäristön piirteitä, jotka vaikuttavat talouden kehitykseen vuosien, vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen aikavälillä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, onnistummeko kansakuntana erikoistumaan sellaiseen tarjontaan ja työtehtäviin, että suomalaiselle työlle ja pääomalle saadaan korkea ja kasvava tuotto. Pidemmällä aikavälillä lähes kaikki on muutettavissa; lyhyemmällä aikavälillä hitaammin muuttuvat tekijät – esim. arvot, työmarkkinainstituutiot ja jopa toimialarakenteet – ovat annettuja.

Yksi selitys IMD:n ja WEF:n näkemyserolle Suomen asemasta on se, että WEF mittaa pidem¬män ja IMD lyhyemmän aikavälin kilpailukykyä.
Johtopäätös näistä kahdesta vertailusta on, että Suomella on hyvät edellytykset kohtuullisen pitkän aikavälin talouskasvuun, mutta välittömät ja keskipitkän aikavälin haasteemme ovat mittavia ja vielä ratkaisemattomia. Emme millään muotoa voi laskea WEF:nkin tunnistamien vahvuuksien varaan. Syitä on kolme:

• Lyhyen ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn välillä on silta, joka voi murtua. Pitkittyessään akuutit ongelmat nakertavat rakenteellisen kilpailukyvyn tarjoamia mahdollisuuksia usean mekanismin kautta: työttömyys rapauttaa ihmisten osaamista, vähäisten kiinteiden investointien vuoksi tuotantopääomakanta pienenee ja vanhenee, ja t&k-menojen alentuminen vähentää aineetonta pääoma ja siihen liittyvää innovaatiopotentiaalia. Tauti voi kroonistua muutamassa vuodessa.
• Talouden ongelmia ratkoessaan päättäjillä on kiusaus turvautua politiikkatoimiin, jotka lieventävät välitöntä tuskaa mutta vahingoittavat rakenteellista kilpailukykyä.
• Millään rakenteellisen kilpailukyvyn mittareista ei ole laajoilla maa-aineistoilla todennettua ennustekykyä – korrelaatio maan vertailusijoituksen ja sen kymmenen seuraavan vuoden elintasokehityksen välillä on nollan tuntumassa. Tämä kertoo ainakin siitä, että myös kansakunnat näyttävät ”sairastuvan vahvuuteensa”. Käytännössä mittarit kertovat eniten saavutetusta hyvästä tasosta, mikä toisinaan johtaa pitkällä aikavälillä haitalliseen ”pysähtyneisyyden tilaan”. Suomi ei ole tällainen maa, eihän?

Lisätietoja:

Petri Rouvinen (Toimitusjohtaja, Etlatieto Oy, 09–609 90202, 050–367 3474, petri.rouvinen@etla.fi).
Markku Kotilainen (Tutkimusjohtaja, ETLA, 09–609 90206, markku.kotilainen@etla.fi).
Vesa Vihriälä (Toimitusjohtaja, ETLA, 09–609 900, vesa.vihriala@etla.fi).

WEF arvioi Suomea seuraavasti:

“Finland retains its 3rd position. Similar to other countries in the region, the country boasts well-functioning and highly transparent public institutions (1st), topping several indicators included in this category. Its private institutions, ranked 3rd overall, are also seen to be among the best run and most ethical in the world. Finland also occupies the top position both in the health and primary education pillar and the higher education and training pillar, the result of a strong focus on education over recent decades. This has provided the workforce with the skills needed to adapt rapidly to a changing environment and has laid the groundwork for high levels of innovation, allowing Finland to become a highly innovative economy. Improving the country’s capacity to adopt the latest technologies (ranked 18th) could lead to important synergies that could, in turn, further reinforce the country’s competitive position going forward. Finland’s macroeconomic environment has weak-ened slightly on the back of rising inflation (above 3 percent), but it fares comparatively well when contrasted with other euro-zone economies.”

ETLA on WEF:n Partner Institute. Avustamme WEF:tä yritysjohtajakyselyn toteuttamisessa, mutta emme muutoin osallistu ao. raportin tai sen taustaselvitysten laadintaan, levittämiseen tai rahoittamiseen.

Korotus voitaisiin välttää eläkkeiden harkinnanvaraisilla leikkauksilla ja eläkeiän nostoilla. Tällaisten yhteen tulevaisuudenkuvaan perustuvien uudistusten mitoittaminen ja ajoittaminen olisi kuitenkin vaikeaa, koska talous- ja väestöennusteisiin liittyy suuria epävarmuuksia. Parempi vaihtoehto olisi käyttää automaattisia sääntöjä, joiden mukaan eläkkeet, eläkeikä ja maksut muuttuisivat etukäteen sovitulla tavalla.

Työeläkemaksut kerätään kuukausiansioiden perusteella ja etuudet määräytyvät työuran aikaisten palkkatulojen mukaan. Sekä maksutulo että eläkemenot ovat siten vahvasti sidoksissa työn tuottavuuden kasvuun. Tuottavuuden kasvun hidastuessa maksutulon kasvu hidastuisi kuitenkin enemmän kuin eläkemenojen kasvu. Jos kasvu olisi globaalisti heikkoa, myös eläkerahastojen tuotto alenisi. Työeläkemaksua olisi nostettava silloin merkittävästi.

Kasvun hidastuminen nostaisi eläkkeiden tasoa suhteessa palkkoihin. Tämän muutoksen toivottavuus on oman keskustelunsa aihe. Molemmat elinkaaren vaiheet läpikäyvän ihmisen kannalta kyse ei välttämättä olisi kovin suuresta asiasta.

Toinen kysymys on, että nykyiset eläkeläiset ja lähellä eläkeikää olevat ovat melko hyvin turvassa kasvumuutoksilta, koska yhteys eläkkeiden indeksitarkistusten ja talouskasvun välillä on heikko. Heidän eläkkeidensä rahoittaminen veisi aiempaa suuremman osan hitaasti kasvavasta palkkasummasta. Tämä sukupolvien välinen tulonsiirto ei olisi nykyisille nuorille mieluinen.

Työeläkemaksujen korotus aiheuttaisi myös hankaluuksia työmarkkinoilla. Jos työnantajamaksun nousu ei johtaisi heti pienempiin palkankorotuksiin, työvoimakustannukset nousisivat ja kilpailukyky ja työvoiman kysyntä heikkenisivät. Joka tapauksessa nettopalkka pienenisi, mikä vähentäisi kiinnostusta työntekoon.

Työn tuottavuuden kasvun pysyvä hidastuminen 0,75 prosenttiyksiköllä ja eläkerahastojen tuoton aleneminen yhdellä prosenttiyksiköllä edellyttäisi yksityisalojen työeläkemaksun nostamista 3,5 prosenttiyksiköllä. Työeläkemaksu päätyisi silloin pitkällä aikavälillä lähelle 30 prosenttia.

Tutkimuksessa esitetään esimerkki siitä, miten eläkeiän nostolla ja eläkkeiden leikkauksella voitaisiin estää maksujen nousu ja hieman tasata sukupolvien välistä tulonjakoa. Jos eläkeindeksi sidottaisiin pelkästään kuluttajahintoihin, eläkkeiden karttumaprosentti yhtenäistettäisiin 1,5 prosenttiin vuodessa ja efektiivinen eläkeikä nostettaisiin vuoteen 2070 mennessä 65 vuoteen, eläkemaksun nousupaine alenisi 5,3 prosenttiyksiköllä.

Tällaisten toimenpiteitten tekeminen edellyttäisi kuitenkin, että päättäjien enemmistö uskoisi vankasti talouden kasvun pysyvän hitaana ja sijoitustuottojen huonoina erittäin pitkään. Luultavampaa on, että päätöksiä lykättäisiin kunnes eläkejärjestelmän kriisiytyminen olisi kiistatonta. Tämän viiveen vuoksi sukupolvien välinen tulonsiirto ehtisi suurelta osin toteutua.

Väestö- ja talouskehitykseen liittyvän epävarmuuden vuoksi parempi ratkaisu olisikin muokata eläkesääntöjä niin, että eri sukupolvien maksut, etuudet ja eläkeiät sopeutuisivat automaattisesti tulevaisuudenkuvan muuttuessa. Tällaisten sääntöjen tutkiminen olisi mittava tehtävä.

Tutkimuksen on rahoittanut Sitra.

Julkaisu
Valkonen, Tarmo – Lassila, Jukka: Työeläkejärjestelmän sopeuttaminen pysyvään kasvun hidastumiseen, ETLA Raportit Nro 13.

Lisätietoja:
Tarmo Valkonen, puh. 609 90258, mp. 050 329 6014, tarmo.valkonen@etla.fi
Jukka Lassila, puh. 609 90221, mp. 050 565 0406, jukka.lassila@etla.fi

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Vaikka fiskaalisen devalvaation lyhyen aikavälin vaikutukset vaimenevat ajan mittaan, sen voidaan arvioida parantavan työllisyyttä ja kasvattavan BKT:ta jossain määrin myös pysyvästi. Vaikutukset kauppataseeseen jäävät todennäköisesti vähäisiksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Fiskaalisella devalvaatiolla viitataan työhön kohdistuvien verojen alentamiseen, joka rahoitetaan korottamalla muita veroja tai vähentämällä julkisia menoja vastaavalla määrällä. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi alentamalla työnantajien sosiaaliturvamaksuja ja nostamalla vastaavasti arvonlisäveroa.

Kun devalvaatio on poissuljettu (kuten euroalueella) ja palkat jäykät, kilpailukykyä ja työllisyyttä on mahdollista parantaa lyhyellä aikavälillä alentamalla välillisiä työvoimakustannuksia. Päälle tulevat pitkän aikavälin tehokkuusvoitot, jotka johtuvat siitä että arvonlisävero kohdentuu työhön vähemmän kuin sosiaaliturvamaksut.

Fiskaalisella devalvaatiolla voidaan alentaa työvoimakustannuksia ja piristää taloutta, koska työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennus ei välittömästi heijastu nimellispalkkoihin. Työvoimakustannusten lasku puolestaan kasvattaa nettovientiä. Arvonlisäveroa ei peritä viennistä, mutta sen nousu vähentää kulutusta ja tuontia. Siten kokonaistuotannon voisi odottaa kasvavan ja kauppataseen paranevan fiskaalisen devalvaation seurauksena.

Tutkimuksessa raportoidut simuloinnit viittaavat kuitenkin siihen, että fiskaalisen devalvaation suotuisat vaikutukset johtuvat lyhyellä aikavälillä pääasiassa kotimaisen kysynnän lisääntymisestä. Koska nimellispalkkojen oletetaan olevan jäykkiä lyhyellä aikavälillä, sosiaaliturvamaksujen alennus johtaa reaalisten työvoimakustannusten alenemiseen, työllisyyden paranemiseen ja työttömyyden vähenemiseen, ja edelleen kotimaisen kysynnän kasvuun. Nimellispalkkojen vähitellen noustessa fiskaalisen devalvaation vaikutukset ajan mittaan vaimenevat.

Pidemmällä aikavälillä fiskaalisen devalvaation mahdolliset suotuisat vaikutukset perustuvat siihen, että verotuksen painopiste siirtyy palkkojen verottamisesta kulutuksen verottamista kohti. Kulutusveroja pidetään vähemmän vääristävinä kuin palkkaveroja, koska edelliset kohdistuvat myös olemassa olevaan varallisuuteen.

Tutkimuksessa tehtyjen simulaatioiden mukaan suuri osa fiskaalisen devalvaation suotuisista pitkän aikavälin vaikutuksista johtuu todellakin verotuksen painopisteen siirtymisestä, mikä muuttaa tulonjakoa tulevien sukupolvien eduksi. Nykyiset sukupolvet joutuvat odottamatta maksamaan korkeampaa arvonlisäveroa, mutta hyötyvät vähemmän sosiaaliturvamaksujen alentamisesta. Tulevat sukupolvet hyötyvät verojärjestelmän muuttumisesta vähemmän vääristäväksi. Sen seurauksena kulutus kasvaa pitkällä aikavälillä, ja kauppatase heikkenee hieman.

Tutkimusprojektin johdosta vastasivat CBP Netherlands Bureau for Economic Analysis ja the Center for the Analysis of Public Policies (CAPP), Universita di Modena. Lyhyen aikavälin simulaatiot tehtiin ETLAssa ekonometrisellä NiGEM-mallilla. Raportin kirjoittamiseen osallistuivat ETLAn tutkijoista Paavo Suni ja Tarmo Valkonen. Koko raportin “Study on the impacts of fiscal devaluation” voi ladata verotus- ja tulliasioiden pääosaston verkkosivuilta.

ETLA selvitti t&k-tukien, työllistämistukien ja investointitukien lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusta toisaalta yksittäisten yritysten tuottavuuteen, toisaalta kokonaisten toimialojen tuottavuuteen. Tutkimuksessa ei selvitetty t&k-tukien välillisiä vaikutuksia.

Työllistämistukien vaikutusta tuottavuuteen on vaikeaa arvioida; yrityksille myönnettävän palkkatuen tavoitteena on työllistymisen edistäminen.

Työllistämis- tai investointitukea saaneet yritykset ovat ennen tuen saantia keskimäärin matalamman tuottavuuden yrityksiä. Tutkijat pohtivat, hidastaako tukien myöntäminen toivottavaa rakennemuutosta, jos matalamman tuottavuuden yritykset pysyvät markkinoilla pidempään tukien turvin.

ETLAn tutkimus ”Toimialojen tuottavuuden kasvu, sen yritystason mekanismit ja yritystuet” (TEM-julkaisu nro 14/2013) on luettavissa TEM:n verkkosivuilla.

Yleisesti ottaen raaka-ainemarkkinoilla vallitsee viimeaikaisen hitaan talouskasvun vuoksi liikatarjonta. Joistakin maatalousperäisistä raaka-aineista on ollut tilapäisesti pulaa poikkeuksellisten sääolojen vuoksi. Pulan uskotaan kuitenkin hellittävän, jos sään vaihtelut pysyvät normaaleissa rajoissa ennustejakson aikana. Kun maailmantalouden kasvuvauhdin odotetaan jäävän vaatimattomaksi ja lähestyvän vasta ensi vuoden puolella pitkän aikavälin keskiarvoa, raaka-aineiden hintojen ei ennakoida kääntyvän selkeään nousuun tämän ja ensi vuoden aikana. Toisaalta raaka-aineiden nykyinenkin hintataso on historiallisesti tarkasteltuna edelleen suhteellisen korkea.

Tänä vuonna odotetaan elintarvikkeiden ja perusmetallien hintojen laskevan eniten, 10 ja 4 prosenttia. Rautamalmin ja -romun hintojen ennakoidaan puolestaan nousevan 6 prosenttia. Niiden hintojen kehitys on muista raaka-aineista poikkeavaa myös ensi vuonna. Rautamalmin ja -romun hintojen odotetaan alenevan 10 prosenttia, kun rautamalmin tuotantokapasiteetti kasvaa merkittävästi kysynnän kasvua nopeammin. Muuten muiden kuin energiaraaka-aineiden hintojen odotetaan pysyvän jokseenkin vakaina tai nousevan hieman.

Raakaöljyn hintojen ennakoidaan alenevan hieman, 2 prosenttia. Öljyn tuotanto kasvaa erityisesti OPEC-maiden ulkopuolella, muun muassa siksi, että ei-konventionaalisten lähteiden hyödyntäminen lisääntyy. OPEC-maiden (erityisesti Saudi-Arabian) odotetaan kuitenkin rajoittavan tuotantoaan hintakehityksen vakauttamiseksi. Lähi-idän poliittiseen kehitykseen liittyy edelleen epävarmuutta, mikä nostaa raakaöljyn hintaan sisältyvää riskilisää. Maakaasun hintoihin kohdistuu laskupaineita, kun liuskekaasun tuotanto lisääntyy nopeasti Yhdysvalloissa. Liuskekaasun hyödyntäminen on leviämässä myös muihin maihin, mutta lisääntyvän tarjonnan vaikutus Euroopan markkinoihin jää toistaiseksi vähäiseksi. Euroopassa maakaasun hinta on suurelta osin (hieman yli 60 %) pitkäaikaisilla sopimuksilla kytketty raakaöljyn hintaan.

Metallien ja mineraalien hinnat alenivat merkittävästi viime vuonna, kun kysyntä oli laimeaa sekä teollisuusmaissa että kehittyvissä talouksissa. Vuodenvaihteen hinnannousu osoittautui tilapäiseksi, kun Yhdysvaltojen ja Euroopan näkymät heikkenivät, eikä kehitys ollut Kiinassakaan odotetun vahvaa. Jatkossa metalleja hyödyntävien sektoreiden kasvun odotetaan nopeutuvan Kiinassa, kun maan hallitus pyrkii elvyttämään taloutta muun muassa perusrakenneinvestoinneilla. Historiallisesti tarkasteltuna Kiinan kasvuvauhti jää kuitenkin maltilliseksi, minkä vuoksi metallien hintojen nousuvauhdilla on rajansa.

Maatalousperäisten raaka-aineiden hinnat laskivat viime vuonna merkittävästi, 16 prosenttia, mutta kehitys näyttää sen jälkeen vakautuneen. Tänä ja ensi vuonna hintojen odotetaan nousevan maltillisesti, kun kysyntä vahvistuu maailmantalouden kasvun nopeutuessa. Merkittävin poikkeus on luonnonkumi. Sen kysyntä autoteollisuudessa jatkuu laimeana, mikä painaa hintoja. Selluloosan hintojen odotetaan toipuvan jonkin verran viime vuoden laskun jälkeen, kun kysyntä lisääntyy ja varastot on saatu puretuiksi. Sahatavaran hintojen odotetaan hyötyvän Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden toipumisesta ja Aasiassa vahvana jatkuvasta kysynnästä.

Elintarvikkeiden hintakehitys palautui vuoden 2011 voimakkaan nousun jälkeen maltillisemmaksi viime vuonna. Elintarvikkeiden hinnat laskivat keskimäärin 5 prosenttia, mutta eri raaka-aineryhmien välillä oli suuria eroja. Viljojen hintojen vuosikeskiarvo pysyi lähes muuttumattomana, vaikka hinnat vaihtelivat voimakkaasti vuoden aikana. Soijan hinta nousi tiukoilla markkinoilla 10 prosenttia, mutta kahvin, kaakaon ja teen hinnat alenivat lähes neljänneksellä, kun tuotanto ylitti kysynnän. Tänä vuonna elintarvikkeiden hintojen ennakoidaan yleisesti laskevan, mutta laskun odotetaan jäävän rajoitetuksi. Pääosan siitä arvioidaan jo tapahtuneen. Ensi vuonna hintojen ennakoidaan pysyvän pääosin muuttumattomina.

Lisätietoja: Paavo Suni, ETLA, puh. (09) 609 90205, matkap. 050 524 5616

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Raportti “World Trade and Commodity Prices in 2013–2014” perustuu keskusteluihin, joita AIECE:n raaka-ainetyöryhmään ja maailmankaupan työryhmään kuuluvat jäsenlaitosten edustajat ovat käyneet, sekä ennusteisiin, joita he ovat tehneet raaka-aineiden hintojen ja maailmankaupan kehityksestä. Raportti ei edusta koko AIECE:n eikä välttämättä minkään yksittäisen jäsenlaitoksen näkemystä.

Maksullisen raportin voi tilata raaka-ainetyöryhmän puheenjohtajalta Paavo Sunilta, paavo.suni@etla.fi

AIECE:n (Association of European Business Cycle Institutes) jäseninä on 44 suhdanne-ennusteita tekevää tutkimuslaitosta 21 maasta.

AIECE:n raaka-aineryhmään kuuluu yhdeksän tutkimuslaitosta:

BIPE – Bureau d’Information et de Prévisions Économiques, Issy-les-Moulineaux
ETLA – Research Institute of the Finnish Economy, Helsinki
GKI – Economic Research Co., Budapest
HWWI – Hamburg Institute of International Economics, Hampuri
IBRKK – Institute for Market, Consumption and Business Cycles Research, Varsova
IfW – Institut für Weltwirtschaft, Kiel
INSEE – Institut National de la Statistique et des Etudes Économiques, Pariisi
NIER – National Institute of Economic Research, Stockholm
Prometeia – Association Prometeia, Bologna

AIECE :n maailmankaupan ryhmään kuuluu viisi tutkimuslaitosta

Coe-Rexecode – Centre d’observation économique et de Recherches pour l’Expansion de l’Economie et des Entreprises, Pariisi
DIW – Deutsche Institut für Wirtschaftsforschung, Berliini
IBBRK – Instytut Bada Rynku, Konsumpcji i Koniunktur, Varsova
INSEE – Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques, Pariisi
ISTAT – Istituto nazionale di STATistica, Rooma

Maailman kokonaistuotannon kasvu pysyy vuonna 2013 viimevuotisessa noin 3 prosentissa. Kasvua jarruttavat markkinapaineiden vuoksi kiristetty finanssipolitiikka ja euromaiden kriisi.

Kasvun odotetaan nopeutuvan vuoden 2013 puolivälissä, jos rahoitusmarkkinoiden luottamus säilyy ja kriisimaiden vajeet kyetään saattamaan kestävälle uralle. Finanssipolitiikka on yhä tiukkaa useassa maassa, mutta yksityisellä sektorilla olisi varaa velkaantumiseenkin.

Yhdysvaltojen bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan 1.7 prosenttia vuonna 2013. Puolueiden budjettikiista hidastaa kasvua. Venäjällä kokonaistuotannon kasvu hidastuu 3.5–4 prosenttiin. Kiinassa kasvu vahvistuu keveän finanssipolitiikan ja kotimaisen kysynnän piristymisen ansiosta hieman, 8 prosentin paikkeille. Läntisen maailman kysynnän heikkous jarruttaa viennin kasvua.

Koko EU-alueen BKT supistuu vuonna 2013 vielä 0.2 prosenttia.

Euroalueen suhdannekäännettä odotetaan vuoden jälkipuoliskolle

Vuonna 2012 euromaiden kokonaistuotanto supistui 0.5 prosenttia. Euroalue on käytännössä ollut vuoden 2011 viimeisestä neljänneksestä lähtien taantumassa, joka oli syvimmillään vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä. Taantumaa on syventänyt ylivelkaantumisesta aiheutunut tiukka finanssipolitiikka.

Vuonna 2013 euroalueen BKT:n arvioidaan supistuvan 0.5 prosenttia. Taantuma jatkuu ensimmäisen vuosipuoliskon, mutta tuotanto kääntyy kasvuun vuoden puolivälissä. Vuonna 2014 euroalueen BKT kasvaa prosentin ja vuonna 2015 runsaat puolitoista prosenttia.

Euroalueen maiden välillä on kasvueroja myös vuonna 2013. Kriisimaiden, Kreikan ja Portugalin tuotanto supistuu yhä eniten. Myös Italian ja Espanjan tuotanto vähenee selvästi. Saksassa BKT kasvaa puolisen prosenttia. Ranskassa ollaan nollakasvussa.

Suomen BKT kasvaa 0.3 prosenttia vuonna 2013 ja 1.8 prosenttia vuonna 2014

Suomen kokonaistuotanto väheni Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 0.2 prosenttia vuonna 2012.

Viime syyskuussa vuodelle 2013 ennustettiin yhden prosentin kokonaistuotannon kasvua. Luku tarkistetaan nyt 0.3 prosenttiin. Tärkeimpiä syitä tarkistukselle ovat viime vuoden lopun ennakoitua matalampi lähtötaso ja euroalueen heikentyneet kasvunäkymät. Vienti ja yksityinen kulutus kehittyivät viime syksynä ennakoitua huonommin.

Kauan odotetun suhdannekäänteen arvioidaan toteutuvan kuluvan vuoden puolivälissä. Vuonna 2014 Suomen BKT kasvaa jo lähes kaksi prosenttia. Tämä edellyttää sitä, että rahoitusmarkkinat pysyvät rauhallisina. Kasvu nopeutuu vajaaseen kolmeen prosenttiin vuonna 2015. Matalan lähtötason vuoksi näitä kasvulukuja ei voida pitää hyvinä. Erityisesti työllisyys ja julkisen talouden alijäämä kohentuvat viipeellä.

Eurokriisi, Nokia ja kilpailukyvyn rapautuminen jarruttavat yhä vientiä

Tavaraviennin määrä supistui viime vuonna 1.2 prosenttia vuodentakaisesta. Viestintälaitteiden ja niihin liittyvien palvelujen vienti väheni Nokian tuoteongelmien ja rakennemuutoksen vuoksi. Myös suhdanneherkkien alojen, kuten metallien jalostuksen vienti supistui tuntuvasti. Kemianteollisuuden tuotteet ja kulkuneuvot olivat viennin harvoja valopilkkuja. Palveluviennin määrä väheni pari prosenttia.

Euroalueen taantuma näkyy laajalti Suomen viennissä vielä vuoden 2013 ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Koko viennin arvioidaan kasvavan kuluvana vuonna vain puoli prosenttia. Tavaravienti lisääntyy 0.3 prosenttia ja palveluvienti prosentin. Nokian Salon tehtaan sulkeminen viime syksynä supistaa viestintälaitteiden vientiä jyrkästi. Ennustettu suhdannekäänne vuoden puolivälissä kääntää viennin kasvuun. Vuonna 2014 vienti kasvaa 3.5 prosenttia. Vuonna 2015 kasvu nopeutuu noin 4.5 prosenttiin.

Ennustettu vientikehitys edellyttää kustannuskilpailukyvyn kohenemista sekä merkittäviä panostuksia uusien tuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin.

Yritysten investoinnit supistuvat vielä heikon kysynnän vuoksi

Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa 2012 teollisuuden kapasiteetista oli käytössä 74.7 prosenttia eli 3.1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Kun lisäksi sekä viennin että yksityisen kulutuksen näkymät ovat epävarmat, yritykset jarruttelevat investointejaan.

Kokonaisuudessaan investointien ennustetaan supistuvan kuluvana vuonna pari prosenttia. Ensi vuonna ne kasvavat 3.3 prosenttia. Kone- ja laiteinvestoinnit vähenevät kuluvana vuonna 3 prosenttia. Ensi vuonna ne kasvavat 3 prosenttia, kun kysyntänäkymät kohenevat ja kapasiteetista alkaa olla pulaa. Asuinrakennusinvestoinnit supistuvat vuonna 2013 pari prosenttia, mutta kääntyvät 3.5 prosentin nousuun vuonna 2014.

Vuonna 2015 kokonaisinvestointien kasvu vahvistuu 4.5 prosenttiin suhdannetilanteen vahvistuessa. Yritykset tarvitsevat lisää tuotantokapasiteettia. Myös asuinrakentamisen kasvu jatkuu, kun asuntojen tarve säilyy suurena kasvukeskuksissa. Lisäksi investointeja kiihdyttää uusien ydinvoimaloiden rakentamisen käynnistyminen.

Työikäisen väestön väheneminen rajoittaa työttömyysasteen nousua

Työttömyys ei vuonna 2012 lähtenyt kasvuun, vaikka kokonaistuotannon kasvu pysähtyi, vaan työttömyysaste aleni 0.1 prosenttiyksiköllä 7.7 prosenttiin. Merkittävä syy tälle on se, että työikäisen väestön määrä on ikääntymisen vuoksi kääntynyt laskuun. Työllisyysaste kohosi 0.4 prosenttiyksikköä 69 prosenttiin.

Vuonna 2013 työttömyysaste kohoaa 8.3 prosenttiin kuluvan vuoden heikon talouskasvun ja viime vuodelta tulevien viipeellisten vaikutusten vuoksi. Vuonna 2014 työttömyysaste laskee 8.1 prosenttiin tuotannon hieman elpyessä. Vuonna 2015 työttömyysaste on 7.8 prosenttia ja työllisyysaste 69.9 prosenttia.

Veronkorotukset hidastavat ostovoiman kasvua ja jarruttavat kulutusta

Yksityisen kulutuksen määrän ennustetaan kasvavan vain 0.3 prosenttia vuonna 2013. Reaaliansiot nousevat hieman toissa vuonna tehdyn ns. raamiratkaisun ja edellisvuotisesta hidastuvan kansainvälisen inflaation lopputuloksena. Ostovoimaa leikkaa kuitenkin arvonlisäveron korottaminen prosenttiyksiköllä vuoden 2013 alusta. Myös tuloverotus kiristyy hieman, kun vuoden alussa ei toteutettu tuloveroasteikkojen inflaatio- ja ansionnousutarkistuksia. Työllisten määrä vähenee viimevuotisesta ja työpanos supistuu. Kotitalouksien säästämisaste alenee.

Vuonna 2014 yksityisen kulutuksen arvioidaan kasvavan 1.3 prosenttia. Työpanos kasvaa hieman talouden elpyessä. Tuloveroasteikkojen tarkistuksista luopuminen jarruttaa ostovoiman kasvua myös vuonna 2014. Vuonna 2015 yksityisen kulutuksen kasvuksi arvioidaan 2.2 prosenttia. Työllisyyden koheneminen lisää kulutusmahdollisuuksia.

Arvonlisäveron nosto kiihdyttää inflaatiota vuonna 2013

Vuonna 2013 kuluttajahintojen ennustetaan nousevan 2.4 prosenttia. Inflaatioennustetta alennetaan viime syksynä ennustetusta, koska kansainvälinen inflaatio on heikentynyt. Inflaatiota kiihdyttää noin 0.7 prosenttiyksiköllä vuoden alusta toteutettu arvonlisäveron nosto. Ansiotaso kohoaa toissa vuonna tehdyn raamiratkaisun myötä vajaat 3 prosenttia. Vuonna 2014 kuluttajahintojen arvioidaan kohoavan noin 2 prosenttia. Ennuste on kuitenkin hyvin epävarma, koska tällä hetkellä ei ole tietoa tuloratkaisuista eikä mahdollisista veromuutoksista. Myös kansainväliset inflaationäkymät voivat vielä muuttua merkittävästi. Myös vuonna 2015 inflaation arvioidaan liikkuvan kahden prosentin tietämissä.

Hidastunut kasvu syö budjettikiristysten vaikutusta

Valtion ja kuntien rahoitusjäämän suhde kokonaistuotantoon oli 4.8 prosenttia vuonna 2012, mikä oli lähes prosenttiyksikön enemmän kuin vuonna 2011. Valtion vaje oli 3.8 prosenttia ja kuntien prosentin BKT:sta. Taloudellisen kasvun hidastuminen eliminoi säästöjen ja veronkorotusten vaikutuksen.

Vuonna 2013 valtion ja kuntien alijäämän BKT-suhde alenee vain marginaalisesti 4.7 prosenttiin. Työllisen työvoiman väheneminen jarruttaa tuloverojen tuoton kasvua. Valtion rahoitusjäämä alenee hallitusohjelman ja viime kevään kehysriihen päätösten sekä taloudellisen kasvun ansiosta 3.5 prosenttiin kokonaistuotannosta vuonna 2014 ja edelleen 3 prosenttiin vuonna 2015.

Koko julkisen talouden ns. EMU-alijäämä on 1.3 prosenttia BKT:sta vuonna 2015. EMU-velan suhde kokonaistuotantoon jatkaa kasvuaan saavuttaen 59.3 prosenttia vuonna 2015. Vuonna 2016 se ylittää jo 60 prosentin rajan.

Ennustettu kasvu ei riitä kääntämään valtionvelan BKT-suhdetta laskuun nykyisellä hallituskaudella ilman menojen ja tulojen lisäsopeutusta. Ennusteemme mukaan velan BKT-suhde kasvaa vielä lähes prosenttiyksiköllä vuonna 2015. Velkasuhteen stabiloiminen edellisen vuoden lukemiin edellyttäisi 1.8 miljardin euron suuruista lisäsopeutusta. Korkeintaan 1 prosentin alijäämätavoitteen savuttaminen on vielä vaikeampaa, koska se edellyttäisi noin 4 miljardin euron lisäsopeutusta hallituskaudella. Hallitukselta loppuu siten aika kesken.

Heikon taloustilanteen vuoksi valtiontalouden mittavat lisäkiristykset eivät ole lähivuosina järkeviä. Kuluvan vuoden kehysriihessä riittäisi korkeintaan noin miljardin euron suuruinen sopeutuspaketti. Hallitusohjelma voisi joustaa ennakoitua selvästi heikomman taloustilanteen myötä. Kehysriihessä pitäisi kuitenkin sopia toimista, joilla alennetaan väestön ikääntymisestä aiheutuvaa pitkän aikavälin ns. kestävyysvajetta.

Lisätietoja:

Tutkimusjohtaja Markku Kotilainen,
puh. (09) 6099 0206,
markku.kotilainen@etla.fi

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Suomen huoltotase

* ennakkotieto
¹⁾ sisältää tilastovirheen
Lähde: Tilastokeskus.

Eräitä keskeisiä ennusteita

* ennakkotieto
¹⁾ harmonisoitu indeksi
Lähde: Tilastokeskus

Kumppanuussopimus voidaan nähdä etapiksi liiketoiminnan vapauttamisessa maailmantaloudessa laajemminkin. EU ja Yhdysvallat tuottavat lähes puolet maailman bruttokansantuotteesta. Siten niiden muodostamat yhteiset standardit, periaatteet ja käytännöt olisivat vahva malli koko muulle maailmalle kansainvälisten taloussuhteiden vapauttamisessa.

ETLA teki ulkoasiainministeriön tilauksesta selvityksen siitä, miten mahdollinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus vaikuttaisi suomalaiseen elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan.

Liiketoiminnan esteiden alentaminen on hyödyllistä

Kaupan ja investointien esteiden purkaminen alentaa liiketoiminnan kustannuksia ja johtaa tuotannon tehokkaampaan sijoittumiseen suhteellisten vahvuuksien mukaan. Omien tuotteiden vientimarkkinat kasvavat ja tuontimahdollisuudet monipuolistuvat.

Kiristynyt kilpailu alentaa hintoja sekä lisää paineita innovoida ja kehittää liiketoimintaa. Suorien sijoitusten esteiden purkaminen lisää kilpailua kotimarkkinoilla. Tehokkaimmin toimivat koti- ja ulkomaiset yritykset hyötyvät ja kasvavat. Tämä johtaa keskimääräisen tuottavuuden ja tulotason nousuun.

Sopimus kasvattaisi liiketoimintaa

Selvitimme kumppanuussopimuksen vaikutuksia kyselyllä, johon vastasi 104 yritystä (71 teollisuudesta ja 33 palvelualoilta). Yhdysvaltojen markkinoiden merkitys on vähintään kohtalainen 43 vastaajayrityksen liikevaihdolle ja 40 kannattavuudelle. Yrityksistä 21:llä ei ole nyt liiketoimintaa Yhdysvalloissa. Sopimuksella on kuitenkin merkitystä myös niille.

Vastaajayrityksistä 60 arvioi tuotoksensa arvon nousevan Suomessa kumppanuussopimuksen myötä, 50 arvioi kannattavuutensa paranevan ja 34 arvioi henkilöstönsä määrän nousevan. Tavaroiden ja palvelujen vienti ja tuonti kasvaisivat. Suorien sijoitusten määrä Yhdysvaltoihin kasvaisi samoin kuin osallistuminen julkisten hankintojen kilpailutuksiin.

Suurin osa Yhdysvalloissa liiketoimintaa nyt harjoittavista yrityksistä arvioi, että sopimus helpottaisi tuotteiden myyntiä ja markkinointia sekä asiakaskontaktien syntymistä. Lisäksi lähes puolet näistä yrityksistä odottaa positiivisia vaikutuksia palvelujen vientiin, henkilöiden liikkuvuuteen, konsernin sisäiseen toimintaan ja alihankintasopimusten solmimiseen.

Noin joka viides niistä 21 vastaajayrityksestä, jotka eivät nyt toimi Yhdysvalloissa, arvioi sopimuksen helpottavan liiketoimintaa. Vaikutukset leviäisivät siten laajemminkin yrityskenttään.

Erityisesti pienet yritykset hyötyisivät

Vastausten perusteella pienempien yritysten tuotoksen arvo, henkilöstö ja kannattavuus Suomessa nousisivat suhteellisesti enemmän kuin suurempien yritysten. Ulkomaankaupan esteet rajoittavatkin pieniä yrityksiä enemmän kuin suuria. Kumppanuussopimus voisi siten monipuolistaa ja laajentaa Suomen vientiyritysten kenttää.
Pienet yritykset arvioivat hyötyvänsä liiketoiminnan esteiden alentamisesta enemmän kuin suuret yritykset rahoituksen hankkimisessa, asiakaskontaktien syntymisessä, alihankintasopimusten solmimisessa, tuotteiden markkinoinnissa ja myynnissä sekä palvelujen viennissä ja tuonnissa.

Kansalaisten hyvinvointi kohenisi

Kaupan, investointien ja liiketoiminnan edellytysten yleisen vapauttamisen seurauksena kansalaisten keskimääräinen aineellinen hyvinvointi kasvaa. Pitkällä aikavälillä vaikutus tulee tulotason nousun kautta. Kaupanesteiden vähentäminen lisää kotitalouksien valintamahdollisuuksia.

Lisätietoja

ETLA:
Ville Kaitila, puh. 09 – 6099 0255
Markku Kotilainen, puh. 09 – 6099 0206

UM:
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin erityisavustaja Lauri Tierala, puh. 040 841 7141
Yksikön päällikkö Anna Wickström-Noejgaard, puh. 040 849 3391
Yksikön päällikkö Okko-Pekka Salmimies, puh. 040 742 8420.

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Raportin keskeisiä havaintoja ovat muun muassa seuraavat:

• Suhteellisen heikon ulkoisen kysynnän, finanssimarkkinoilla jatkuvan epävarmuuden ja kireän finanssipoliittisen linjan seurauksena euroalueen kokonaistuotanto aleni 0,5 prosenttia vuonna 2012. Kasvu hidastui vuoden aikana eräissä alueen keskeisissä talouksissa, jotka vastasivat aiemmin merkittävästä osasta euroalueen kasvua. Hidastumisen vaikutukset ulottuvat vuoteen 2013.
• Vaikka raportissa ennakoidaan, että joissakin suurissa talouksissa luottamus alkaa vuoden mittaan kohentua, koko euroalueen BKT todennäköisesti laskee vielä hieman, 0,3 prosenttia, vuonna 2013. Heikko ulkoisen kysynnän kasvu ei riitä kompensoimaan euroalueen sisäisen kysynnän laskua.
• Vuonna 2014 euroalueen BKT kääntynee selvään noin 1,3 prosentin kasvuun sisäisen kysynnän piristyessä. Ennusteeseen liittyy kuitenkin epävarmuutta, koska finanssimarkkinoilta peräisin olevat shokit saattavat edelleen häiritä kehitystä useissa euroalueen maissa.
• Rahoitusahdingossa olevien maiden haavoittuvuutta pyritään vähentämään tiukoilla julkisen talouden sopeuttamistoimilla. Julkisen talouden tasapainoa pyritään parantamaan myös useimmissa muissa euroalueen maissa, mikä rajoittaa kasvua merkittävästi varsinkin kriisimaissa. Ilman julkisen talouden sopeuttamistoimia euroalueen kasvu olisi tänä vuonna noin 1,5 prosenttia ja ensi vuonna noin 2 prosenttia.

EUROFRAME-ryhmä koostuu kymmenestä arvostetusta eurooppalaisesta tutkimuslaitoksesta: CASE (Puola), CPB (Alankomaat), DIW Berlin (Saksa), ESRI (Irlanti), ETLA (Suomi), The Kiel Institute for the World Economy (Saksa), NIESR (Iso-Britannia), OFCE (Ranska), PROMETEIA (Italia) and WIFO (Itävalta)

Lisätietoa:
Paavo Suni, puh. (09) 609 90205, mp. 050524 5616, paavo.suni@etla.fi
Internet: www.euroframe.org

Asuntovarallisuuden merkitys korostuu keskituloisilla

Asuntovarallisuuden osuus kokonaisvarallisuudesta on suurin keskituloisilla kotitalouksilla. Suurituloisilla on tyypillisesti suurempi osa kokonaisvarallisuudesta rahoitusvarallisuuden muodossa, kun taas pienituloiset asuvat usein vuokralla. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset ovat yleensä jo maksaneet asuntolainansa pois.

Eläkkeellä olevien kotitalouksien asuntovarallisuus on usein varsin suuri suhteessa odotettavissa oleviin tuloihin loppuelämän aikana. Tällaiset kotitaloudet voisivat parantaa elintasoaan merkittävästi purkamalla asuntovarallisuuttaan kulutukseksi.

Elinikäiset eläkevakuutukset helpottaisivat asuntovarallisuuden purkamista. 

Asuntovarallisuuden purkamista hankaloittaa epävarmuus tulevien elinvuosien määrästä. Jos ihmiset haluavat varmistaa, että rahat, jotka he saavat käyttöönsä muuttamalla edullisempaan asuntoon riittävät muun toimeentulon täydentämiseen myös hyvin vanhana, he voivat kuluttaa säästöjä vain suhteellisen hitaasti. Toisaalta silloin he tulevat todennäköisesti kuluttaneeksi vain pienen osan säästöistä ennen kuolemaansa.

Ratkaisu tähän ongelmaan olisi elinikäinen eläkevakuutus. Elinikäisen eläkevakuutuksen avulla kotitalouden jäsenet voisivat muuttaa asunnon vaihdosta käteen jääneen summan ylimääräiseksi eläkkeeksi, joka jatkuu aina kuolemaan saakka. Elinikäisen eläkevakuutuksen voisi ostaa myös käänteisen asuntolainan avulla.

Asuntovarallisuuden muuttaminen elinikäiseksi eläkkeeksi edellyttäisi yleensä eläkevakuutusta, jonka voi ostaa kertamaksulla. Suomessa ei kuitenkaan ole markkinoita kertamaksullisille eläkevakuutuksille. Yksilölliset vapaaehtoiset eläkevakuutukset ostetaan Suomessa yleensä pitkän ajan kuluessa, mikä mahdollistaa pitkäaikaissäästämiseen liittyvien veroetujen hyödyntämisen. Tällaiset järjestelyt eivät mahdollista asuntovarallisuuden muuttamista merkittävän suuruiseksi elinikäiseksi eläkkeeksi enää elinkaaren loppupuolella.

Verotus estää asuntovarallisuuden purkamisen tehokkaimmalla tavalla.

Ensimmäinen este kertamaksullisille elinikäisille eläkevakuutuksille on verotus. Suomessa verotus kohtelee kertamaksullisia eläkevakuutuksia äärimmäisen ankarasti. Verotus kohdistuu tuoton lisäksi myös pääomaan.

Tutkijat ehdottavat kertamaksullisten vakuutusten verotuksen muuttamista niin, että sekä pääoma että riskittömän tuoton suuruinen osa säästämisen tuotosta jätetään verottamatta, samoin kuin kuolevuushyvitys. Veromalli vastaa vaikutuksiltaan nykyistä PS-tilien verotusta.

Asuntovarallisuuden purkaminen voi hyödyttää julkista taloutta.

Kertamaksullisten elinikäisten eläkevakuutusten verokohtelun kohtuullistaminen ei vähentäisi verokertymää. Päinvastoin, elinikäisten eläkevakuutusten yleistyminen todennäköisesti kasvattaisi verotuloja. Tämä johtuisi ennen kaikkea siitä, että elinikäisten eläkevakuutusten yleistyminen vähentäisi asumisvarallisuutta ja kasvattaisi muuta kuin asumiskulutusta. Asumista omassa asunnossa verotetaan Suomessa kevyemmin kuin muuta kulutusta ja asuntosäästämistä verotetaan Suomessa kevyemmin kuin useimpia muita säästämismuotoja.

Asuntovarallisuuden purkamisen yleistyminen helpottaisi myös kasvukeskusten asuntopulaa. Jos kotitaloudet muuttaisivat useammin pienempään asuntoon sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, suurempia asuntoja vapautuisi työssäkäyville lapsiperheille. Työvoiman liikkuvuuden parantumisella olisi todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia julkiselle taloudelle. Asuntovarallisuuden purkaminen parantaisi myös ikääntyvien ihmisten mahdollisuuksia osallistua omien hoivamenojensa rahoittamiseen.

Julkaisu

Määttänen, Niku – Valkonen, Tarmo: Asunnot eläkkeiksi?, ETLA Raportit No 5, 18.2.2013

Lisätietoja:

Niku Määttänen, puh. 609 90253, niku.maattanen@etla.fi

Tarmo Valkonen, puh. 609 90258, matkap. 050 329 6014, tarmo.valkonen@etla.fi

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Hankkeen toteuttavat yhdessä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA ja Ulkopoliittinen instituutti UPI. Tutkimuksen on määrä valmistua kesään 2014 mennessä.Tutkimuksen toteuttavaan tutkimusryhmään kuuluu tutkijoita molemmista tutkimuslaitoksista. ETLAn puolelta tutkimushanketta johtaa tutkimusjohtaja Markku Kotilainen ja UPIn puolelta johtaja Teija Tiilikainen.

Lisätietoja:

Markku Kotilainen, ETLA, puh. 050-35 111 92, markku.kotilainen@etla.fi
Teija Tiilikainen, UPI, puh. 040-8200544, teija.tiilikainen@fiia.fi

Hae tiedote pdf-tiedostona.