Etlan tutkimusjohtaja Rita Asplund ennustaa Yle:n haastattelussa kovaa kisaa matalapalkkatöistä.

Keskipalkkaisen työn vähentyessä pienipalkkaisten työpaikat ovat lisääntymässä. Tehtävät, joissa on vaihtelevuutta ja inhimillistä vuorovaikutusta, säilyvät.

Lue lisää Ylen verkkosivuilta

Huomaa myös Rita Asplundin ja Mika Malirannan kolumni ETLAn verkkosivuilla.

Lue lisää Talouselämän verkkosivuilta.

WEF:n vertailussa Suomi säilytti kolmannen sijansa, mutta 30. toukokuuta julkaistussa IMD:n 60 maan vertailussa Suomi tippui 3 pykälää 20. sijalle. Suurta näkemyseroa selittää se, että WEF:n voi tulkita mittaavan pidemmän, IMD:n lyhyemmän aikavälin kilpailukykyä.

WEF:n vertailun kolmen kärki on sama kuin viime vuonna. Eniten asemiaan ovat parantaneet Ecuador (+15 kiitos infran, koulutuksen ja innovaatioiden), Lesotho (+14), Indonesia (+12) ja Swasi-maa (+11) sekä heikentäneet Honduras (-21), Gambia (-18), Liberia (-17) ja Iran (-16).

Uusina maina mukaan ovat tulleet Angola, Bhutan, Laos, Myanmar ja Tunisia. Viimevuotisista maista Tadžikistan on jätetty pois yritysjohtajakyselyyn liittyvien ongelmien vuoksi.

WEF pyrkii mittaamaan pitkän aikavälin kasvupotentiaalia

WEF:n raportissa kilpailukyky tulkitaan niiksi instituutioiksi, menettelytavoiksi ja tuotannontekijöiksi, jotka määräävät maan ylläpidettävissä olevan tuottavuuden tason. Koska tuottavuuden taso on yhteydessä tuottoihin, joita aineettomille ja aineellisille investoinnille on saatavissa, tehdyn mittarin katsotaan kertovan maiden keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvupotentiaalista. Kyseessä on siis rakenteellisen kilpailukyvyn mittari.

Vuoden 2004 raportissa esitelty WEF:n Global Competitiveness Index (GCI) on kasvututkimuksestaan tunnetun amerikkalaisen Columbian yliopiston professorin Xavier Sala-i-Martinin hengentuote. Mittarin sisältöä viilataan vuosittain; nykyisessä noin sadasta muuttujasta kuutta on säädetty viimevuotisesta.

GCI jakautuu 3 pääotsikon alla 12 pilariin (pillars), joista kussakin on 4–24 yksittäistä muuttujaa. Muuttujien arvoista 70 % on kerätty WEF:n nettikyselyllä, joka on suunnattu lähinnä yritysjohtajille, loput muista kyselyistä (mm. Maailmanpankin Doing Business) ja tilastoista (mm. YK).

WEF:n alkuvuodesta toteutettuun online-kyselyyn saatiin 13 638 vastausta. Koska kunkin maan edustaja vastaa vain omaa maataan koskeviin kysymyksiin, muuttujien arvot perustuvat siis keskimäärin 92 vastaukseen maata kohti; Suomesta kyselyyn vastasi 40 henkeä – kunkin ”pehmeän” muuttujan kohdalla pistelukumme on siis näiden 40 vastauksen keskiarvo. Eniten vastauksia oli USA:lla (589), Kiinalla (364) ja Meksikolla (320); 8 maalla oli alle 40 vastausta.

Teknisesti WEF:n indeksi on kilpailevaa IMD:n mittaria parempi: se mm. mittaa paremmin rakenteellisia seikkoja eikä samassa määrin sekoita kilpailukyvyn osatekijöitä ja sen tulemia. Silti molemmilla on samat ongelmat: menestys näissä vertailussa kertoo saavutetusta tasosta, se ei ennakoi tulevaa. Kokonaissijoitusta näissä vertailussa on pidettävä lähinnä viihteenä, kiinnostavia ovat sen sijaan taustalta löytyvät osatekijät. Joka tapauksessa sijoitusten luottamusväli on 5–10 sijaa molempiin suuntiin. Suppeahkojen kyselyaineistojen vaikutus tuloksiin on suuri.

Kilpailukyvyn pilarit Suomessa

WEF:n 12 pilarin tasolla Suomen vahvuudet liittyvät eniten talouden ja yhteiskunnan instituutioiden toimivuuteen (Institutions), terveyden ja peruskoulutuksen hyvään tilaan (Health and primary education) ja innovoinnin runsauteen (Innovations) – näissä kolmessa pilarissa Suomi on ykkösenä.

Suomen pääheikkouksia ovat pieni markkinakoko (Market size, 55. sija; sisältäen sekä koti- että helposti saavutettavissa olevat markkinat), kokonaistaloudellisen ympäristön heikkoudet (Macroeconomic environment, 36. sija) ja työmarkkinoiden tehoton toiminta (Labor market efficiency, 20. sija).

Vaikka WEF siis pitää Suomen kokonaissijoituksen ennallaan intuition ja muun tiedon vastaisesti, pilaritason muutoksia tarkasteltaessa Suomen tilanteesta tulee järkeenkäypä yleiskuva. Kokonaistaloudellisen tilan sijoitus tippuu peräti 12 sijaa viimevuotisesta. Myös työmarkkinoiden toimivuus heikkenee 5 sijan arvoisesti. Vastaavan suuruisia nousuja ei muissa pilareissa nähdä. Hyödykemarkkinoiden tehokkuus (Goods market efficiency) nousee 3 sijan verran; 2 sijan nousu nähdään kolmessa pilarissa (Institutions, Infrastructure ja Business sophistication).

Yksittäiset muuttujat sekä laskevat että nostavat Suomea

Suomen kokonaistaloudellisen tilaan liittyvän sijoituksen heikkeneminen selittyy julkisen talouden alijäämän syvenemisellä (20 sijan pudotus), säästämisasteen laskulla (12 sijan tiputus) ja inflaatiolla (ei juuri muutosta, mutta suhteessa muihin maihin 11 sijan tiputus).

Suomen sijoitusta työmarkkinoiden toimivuudessa heikentävät palkkaus- ja irtisanomiskäytännöt (muutos -12 sijaa), heikompi palkkojen ja tuottavuuden välinen yhteys (-11 sijaa) ja lisääntyneet jäykkyydet palkkojen määräytymisessä (-6 sijaa). Ehkä eniten vaikuttaa kuitenkin uusi muuttuja, Effect of taxation on incentives to work, jossa Suomi on sijalla 57.

Yksittäisistä muuttujista suurin plussa – peräti 51 sijan hyppäys – liittyy pehmeän kyselymuuttujan uudelleenmuotoiluun. Vanha kysymys, Extent and effect of taxation, on nyt muodossa Effect of taxation on incentives to invest. Muutoin parannukset ovat pieniä: asiakassuuntautuneisuus nousee 9:n ja suoriin sijoituksiin liittyvän säännöstön liiketoiminnallinen vaikutus 7 sijan verran.

IMD mittaa kuumetta, WEF kolesterolia

Rakenteellinen kilpailukyky mittaa elin- ja toimintaympäristön piirteitä, jotka vaikuttavat talouden kehitykseen vuosien, vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen aikavälillä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, onnistummeko kansakuntana erikoistumaan sellaiseen tarjontaan ja työtehtäviin, että suomalaiselle työlle ja pääomalle saadaan korkea ja kasvava tuotto. Pidemmällä aikavälillä lähes kaikki on muutettavissa; lyhyemmällä aikavälillä hitaammin muuttuvat tekijät – esim. arvot, työmarkkinainstituutiot ja jopa toimialarakenteet – ovat annettuja.

Yksi selitys IMD:n ja WEF:n näkemyserolle Suomen asemasta on se, että WEF mittaa pidem¬män ja IMD lyhyemmän aikavälin kilpailukykyä.
Johtopäätös näistä kahdesta vertailusta on, että Suomella on hyvät edellytykset kohtuullisen pitkän aikavälin talouskasvuun, mutta välittömät ja keskipitkän aikavälin haasteemme ovat mittavia ja vielä ratkaisemattomia. Emme millään muotoa voi laskea WEF:nkin tunnistamien vahvuuksien varaan. Syitä on kolme:

• Lyhyen ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn välillä on silta, joka voi murtua. Pitkittyessään akuutit ongelmat nakertavat rakenteellisen kilpailukyvyn tarjoamia mahdollisuuksia usean mekanismin kautta: työttömyys rapauttaa ihmisten osaamista, vähäisten kiinteiden investointien vuoksi tuotantopääomakanta pienenee ja vanhenee, ja t&k-menojen alentuminen vähentää aineetonta pääoma ja siihen liittyvää innovaatiopotentiaalia. Tauti voi kroonistua muutamassa vuodessa.
• Talouden ongelmia ratkoessaan päättäjillä on kiusaus turvautua politiikkatoimiin, jotka lieventävät välitöntä tuskaa mutta vahingoittavat rakenteellista kilpailukykyä.
• Millään rakenteellisen kilpailukyvyn mittareista ei ole laajoilla maa-aineistoilla todennettua ennustekykyä – korrelaatio maan vertailusijoituksen ja sen kymmenen seuraavan vuoden elintasokehityksen välillä on nollan tuntumassa. Tämä kertoo ainakin siitä, että myös kansakunnat näyttävät ”sairastuvan vahvuuteensa”. Käytännössä mittarit kertovat eniten saavutetusta hyvästä tasosta, mikä toisinaan johtaa pitkällä aikavälillä haitalliseen ”pysähtyneisyyden tilaan”. Suomi ei ole tällainen maa, eihän?

Lisätietoja:

Petri Rouvinen (Toimitusjohtaja, Etlatieto Oy, 09–609 90202, 050–367 3474, petri.rouvinen@etla.fi).
Markku Kotilainen (Tutkimusjohtaja, ETLA, 09–609 90206, markku.kotilainen@etla.fi).
Vesa Vihriälä (Toimitusjohtaja, ETLA, 09–609 900, vesa.vihriala@etla.fi).

WEF arvioi Suomea seuraavasti:

“Finland retains its 3rd position. Similar to other countries in the region, the country boasts well-functioning and highly transparent public institutions (1st), topping several indicators included in this category. Its private institutions, ranked 3rd overall, are also seen to be among the best run and most ethical in the world. Finland also occupies the top position both in the health and primary education pillar and the higher education and training pillar, the result of a strong focus on education over recent decades. This has provided the workforce with the skills needed to adapt rapidly to a changing environment and has laid the groundwork for high levels of innovation, allowing Finland to become a highly innovative economy. Improving the country’s capacity to adopt the latest technologies (ranked 18th) could lead to important synergies that could, in turn, further reinforce the country’s competitive position going forward. Finland’s macroeconomic environment has weak-ened slightly on the back of rising inflation (above 3 percent), but it fares comparatively well when contrasted with other euro-zone economies.”

ETLA on WEF:n Partner Institute. Avustamme WEF:tä yritysjohtajakyselyn toteuttamisessa, mutta emme muutoin osallistu ao. raportin tai sen taustaselvitysten laadintaan, levittämiseen tai rahoittamiseen.

Vesa Vihriälä uskoo, että Kreikan lainaehtojen helpottaminen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.

- Ehkäpä jo ensi talven aikana joudutaan miettimään, millä tavalla Kreikan velkataakkaa helpotetaan. Onko kysymys jonkinlaisesta maksuaikojen edelleen pidentämisestä, korkojen alentamisesta vielä lähemmäksi nollaa vai peräti lainojen arvon leikkaamisesta, hän arvioi Ylen aamu-tv:ssä perjantaina.

Katso haastattelu Ylen verkkosivuilta.

Korotus voitaisiin välttää eläkkeiden harkinnanvaraisilla leikkauksilla ja eläkeiän nostoilla. Tällaisten yhteen tulevaisuudenkuvaan perustuvien uudistusten mitoittaminen ja ajoittaminen olisi kuitenkin vaikeaa, koska talous- ja väestöennusteisiin liittyy suuria epävarmuuksia. Parempi vaihtoehto olisi käyttää automaattisia sääntöjä, joiden mukaan eläkkeet, eläkeikä ja maksut muuttuisivat etukäteen sovitulla tavalla.

Työeläkemaksut kerätään kuukausiansioiden perusteella ja etuudet määräytyvät työuran aikaisten palkkatulojen mukaan. Sekä maksutulo että eläkemenot ovat siten vahvasti sidoksissa työn tuottavuuden kasvuun. Tuottavuuden kasvun hidastuessa maksutulon kasvu hidastuisi kuitenkin enemmän kuin eläkemenojen kasvu. Jos kasvu olisi globaalisti heikkoa, myös eläkerahastojen tuotto alenisi. Työeläkemaksua olisi nostettava silloin merkittävästi.

Kasvun hidastuminen nostaisi eläkkeiden tasoa suhteessa palkkoihin. Tämän muutoksen toivottavuus on oman keskustelunsa aihe. Molemmat elinkaaren vaiheet läpikäyvän ihmisen kannalta kyse ei välttämättä olisi kovin suuresta asiasta.

Toinen kysymys on, että nykyiset eläkeläiset ja lähellä eläkeikää olevat ovat melko hyvin turvassa kasvumuutoksilta, koska yhteys eläkkeiden indeksitarkistusten ja talouskasvun välillä on heikko. Heidän eläkkeidensä rahoittaminen veisi aiempaa suuremman osan hitaasti kasvavasta palkkasummasta. Tämä sukupolvien välinen tulonsiirto ei olisi nykyisille nuorille mieluinen.

Työeläkemaksujen korotus aiheuttaisi myös hankaluuksia työmarkkinoilla. Jos työnantajamaksun nousu ei johtaisi heti pienempiin palkankorotuksiin, työvoimakustannukset nousisivat ja kilpailukyky ja työvoiman kysyntä heikkenisivät. Joka tapauksessa nettopalkka pienenisi, mikä vähentäisi kiinnostusta työntekoon.

Työn tuottavuuden kasvun pysyvä hidastuminen 0,75 prosenttiyksiköllä ja eläkerahastojen tuoton aleneminen yhdellä prosenttiyksiköllä edellyttäisi yksityisalojen työeläkemaksun nostamista 3,5 prosenttiyksiköllä. Työeläkemaksu päätyisi silloin pitkällä aikavälillä lähelle 30 prosenttia.

Tutkimuksessa esitetään esimerkki siitä, miten eläkeiän nostolla ja eläkkeiden leikkauksella voitaisiin estää maksujen nousu ja hieman tasata sukupolvien välistä tulonjakoa. Jos eläkeindeksi sidottaisiin pelkästään kuluttajahintoihin, eläkkeiden karttumaprosentti yhtenäistettäisiin 1,5 prosenttiin vuodessa ja efektiivinen eläkeikä nostettaisiin vuoteen 2070 mennessä 65 vuoteen, eläkemaksun nousupaine alenisi 5,3 prosenttiyksiköllä.

Tällaisten toimenpiteitten tekeminen edellyttäisi kuitenkin, että päättäjien enemmistö uskoisi vankasti talouden kasvun pysyvän hitaana ja sijoitustuottojen huonoina erittäin pitkään. Luultavampaa on, että päätöksiä lykättäisiin kunnes eläkejärjestelmän kriisiytyminen olisi kiistatonta. Tämän viiveen vuoksi sukupolvien välinen tulonsiirto ehtisi suurelta osin toteutua.

Väestö- ja talouskehitykseen liittyvän epävarmuuden vuoksi parempi ratkaisu olisikin muokata eläkesääntöjä niin, että eri sukupolvien maksut, etuudet ja eläkeiät sopeutuisivat automaattisesti tulevaisuudenkuvan muuttuessa. Tällaisten sääntöjen tutkiminen olisi mittava tehtävä.

Tutkimuksen on rahoittanut Sitra.

Julkaisu
Valkonen, Tarmo – Lassila, Jukka: Työeläkejärjestelmän sopeuttaminen pysyvään kasvun hidastumiseen, ETLA Raportit Nro 13.

Lisätietoja:
Tarmo Valkonen, puh. 609 90258, mp. 050 329 6014, tarmo.valkonen@etla.fi
Jukka Lassila, puh. 609 90221, mp. 050 565 0406, jukka.lassila@etla.fi

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Lue lisää Suomen Kuvalehden digilehdestä.

Vaikka fiskaalisen devalvaation lyhyen aikavälin vaikutukset vaimenevat ajan mittaan, sen voidaan arvioida parantavan työllisyyttä ja kasvattavan BKT:ta jossain määrin myös pysyvästi. Vaikutukset kauppataseeseen jäävät todennäköisesti vähäisiksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Fiskaalisella devalvaatiolla viitataan työhön kohdistuvien verojen alentamiseen, joka rahoitetaan korottamalla muita veroja tai vähentämällä julkisia menoja vastaavalla määrällä. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi alentamalla työnantajien sosiaaliturvamaksuja ja nostamalla vastaavasti arvonlisäveroa.

Kun devalvaatio on poissuljettu (kuten euroalueella) ja palkat jäykät, kilpailukykyä ja työllisyyttä on mahdollista parantaa lyhyellä aikavälillä alentamalla välillisiä työvoimakustannuksia. Päälle tulevat pitkän aikavälin tehokkuusvoitot, jotka johtuvat siitä että arvonlisävero kohdentuu työhön vähemmän kuin sosiaaliturvamaksut.

Fiskaalisella devalvaatiolla voidaan alentaa työvoimakustannuksia ja piristää taloutta, koska työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennus ei välittömästi heijastu nimellispalkkoihin. Työvoimakustannusten lasku puolestaan kasvattaa nettovientiä. Arvonlisäveroa ei peritä viennistä, mutta sen nousu vähentää kulutusta ja tuontia. Siten kokonaistuotannon voisi odottaa kasvavan ja kauppataseen paranevan fiskaalisen devalvaation seurauksena.

Tutkimuksessa raportoidut simuloinnit viittaavat kuitenkin siihen, että fiskaalisen devalvaation suotuisat vaikutukset johtuvat lyhyellä aikavälillä pääasiassa kotimaisen kysynnän lisääntymisestä. Koska nimellispalkkojen oletetaan olevan jäykkiä lyhyellä aikavälillä, sosiaaliturvamaksujen alennus johtaa reaalisten työvoimakustannusten alenemiseen, työllisyyden paranemiseen ja työttömyyden vähenemiseen, ja edelleen kotimaisen kysynnän kasvuun. Nimellispalkkojen vähitellen noustessa fiskaalisen devalvaation vaikutukset ajan mittaan vaimenevat.

Pidemmällä aikavälillä fiskaalisen devalvaation mahdolliset suotuisat vaikutukset perustuvat siihen, että verotuksen painopiste siirtyy palkkojen verottamisesta kulutuksen verottamista kohti. Kulutusveroja pidetään vähemmän vääristävinä kuin palkkaveroja, koska edelliset kohdistuvat myös olemassa olevaan varallisuuteen.

Tutkimuksessa tehtyjen simulaatioiden mukaan suuri osa fiskaalisen devalvaation suotuisista pitkän aikavälin vaikutuksista johtuu todellakin verotuksen painopisteen siirtymisestä, mikä muuttaa tulonjakoa tulevien sukupolvien eduksi. Nykyiset sukupolvet joutuvat odottamatta maksamaan korkeampaa arvonlisäveroa, mutta hyötyvät vähemmän sosiaaliturvamaksujen alentamisesta. Tulevat sukupolvet hyötyvät verojärjestelmän muuttumisesta vähemmän vääristäväksi. Sen seurauksena kulutus kasvaa pitkällä aikavälillä, ja kauppatase heikkenee hieman.

Tutkimusprojektin johdosta vastasivat CBP Netherlands Bureau for Economic Analysis ja the Center for the Analysis of Public Policies (CAPP), Universita di Modena. Lyhyen aikavälin simulaatiot tehtiin ETLAssa ekonometrisellä NiGEM-mallilla. Raportin kirjoittamiseen osallistuivat ETLAn tutkijoista Paavo Suni ja Tarmo Valkonen. Koko raportin “Study on the impacts of fiscal devaluation” voi ladata verotus- ja tulliasioiden pääosaston verkkosivuilta.

ETLA selvitti t&k-tukien, työllistämistukien ja investointitukien lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusta toisaalta yksittäisten yritysten tuottavuuteen, toisaalta kokonaisten toimialojen tuottavuuteen. Tutkimuksessa ei selvitetty t&k-tukien välillisiä vaikutuksia.

Työllistämistukien vaikutusta tuottavuuteen on vaikeaa arvioida; yrityksille myönnettävän palkkatuen tavoitteena on työllistymisen edistäminen.

Työllistämis- tai investointitukea saaneet yritykset ovat ennen tuen saantia keskimäärin matalamman tuottavuuden yrityksiä. Tutkijat pohtivat, hidastaako tukien myöntäminen toivottavaa rakennemuutosta, jos matalamman tuottavuuden yritykset pysyvät markkinoilla pidempään tukien turvin.

ETLAn tutkimus ”Toimialojen tuottavuuden kasvu, sen yritystason mekanismit ja yritystuet” (TEM-julkaisu nro 14/2013) on luettavissa TEM:n verkkosivuilla.

Lue Talouselämän sivuilta, miten tilanne saadaan uudelleen hallintaan, jos näin tapahtuu.

Yleisesti ottaen raaka-ainemarkkinoilla vallitsee viimeaikaisen hitaan talouskasvun vuoksi liikatarjonta. Joistakin maatalousperäisistä raaka-aineista on ollut tilapäisesti pulaa poikkeuksellisten sääolojen vuoksi. Pulan uskotaan kuitenkin hellittävän, jos sään vaihtelut pysyvät normaaleissa rajoissa ennustejakson aikana. Kun maailmantalouden kasvuvauhdin odotetaan jäävän vaatimattomaksi ja lähestyvän vasta ensi vuoden puolella pitkän aikavälin keskiarvoa, raaka-aineiden hintojen ei ennakoida kääntyvän selkeään nousuun tämän ja ensi vuoden aikana. Toisaalta raaka-aineiden nykyinenkin hintataso on historiallisesti tarkasteltuna edelleen suhteellisen korkea.

Tänä vuonna odotetaan elintarvikkeiden ja perusmetallien hintojen laskevan eniten, 10 ja 4 prosenttia. Rautamalmin ja -romun hintojen ennakoidaan puolestaan nousevan 6 prosenttia. Niiden hintojen kehitys on muista raaka-aineista poikkeavaa myös ensi vuonna. Rautamalmin ja -romun hintojen odotetaan alenevan 10 prosenttia, kun rautamalmin tuotantokapasiteetti kasvaa merkittävästi kysynnän kasvua nopeammin. Muuten muiden kuin energiaraaka-aineiden hintojen odotetaan pysyvän jokseenkin vakaina tai nousevan hieman.

Raakaöljyn hintojen ennakoidaan alenevan hieman, 2 prosenttia. Öljyn tuotanto kasvaa erityisesti OPEC-maiden ulkopuolella, muun muassa siksi, että ei-konventionaalisten lähteiden hyödyntäminen lisääntyy. OPEC-maiden (erityisesti Saudi-Arabian) odotetaan kuitenkin rajoittavan tuotantoaan hintakehityksen vakauttamiseksi. Lähi-idän poliittiseen kehitykseen liittyy edelleen epävarmuutta, mikä nostaa raakaöljyn hintaan sisältyvää riskilisää. Maakaasun hintoihin kohdistuu laskupaineita, kun liuskekaasun tuotanto lisääntyy nopeasti Yhdysvalloissa. Liuskekaasun hyödyntäminen on leviämässä myös muihin maihin, mutta lisääntyvän tarjonnan vaikutus Euroopan markkinoihin jää toistaiseksi vähäiseksi. Euroopassa maakaasun hinta on suurelta osin (hieman yli 60 %) pitkäaikaisilla sopimuksilla kytketty raakaöljyn hintaan.

Metallien ja mineraalien hinnat alenivat merkittävästi viime vuonna, kun kysyntä oli laimeaa sekä teollisuusmaissa että kehittyvissä talouksissa. Vuodenvaihteen hinnannousu osoittautui tilapäiseksi, kun Yhdysvaltojen ja Euroopan näkymät heikkenivät, eikä kehitys ollut Kiinassakaan odotetun vahvaa. Jatkossa metalleja hyödyntävien sektoreiden kasvun odotetaan nopeutuvan Kiinassa, kun maan hallitus pyrkii elvyttämään taloutta muun muassa perusrakenneinvestoinneilla. Historiallisesti tarkasteltuna Kiinan kasvuvauhti jää kuitenkin maltilliseksi, minkä vuoksi metallien hintojen nousuvauhdilla on rajansa.

Maatalousperäisten raaka-aineiden hinnat laskivat viime vuonna merkittävästi, 16 prosenttia, mutta kehitys näyttää sen jälkeen vakautuneen. Tänä ja ensi vuonna hintojen odotetaan nousevan maltillisesti, kun kysyntä vahvistuu maailmantalouden kasvun nopeutuessa. Merkittävin poikkeus on luonnonkumi. Sen kysyntä autoteollisuudessa jatkuu laimeana, mikä painaa hintoja. Selluloosan hintojen odotetaan toipuvan jonkin verran viime vuoden laskun jälkeen, kun kysyntä lisääntyy ja varastot on saatu puretuiksi. Sahatavaran hintojen odotetaan hyötyvän Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden toipumisesta ja Aasiassa vahvana jatkuvasta kysynnästä.

Elintarvikkeiden hintakehitys palautui vuoden 2011 voimakkaan nousun jälkeen maltillisemmaksi viime vuonna. Elintarvikkeiden hinnat laskivat keskimäärin 5 prosenttia, mutta eri raaka-aineryhmien välillä oli suuria eroja. Viljojen hintojen vuosikeskiarvo pysyi lähes muuttumattomana, vaikka hinnat vaihtelivat voimakkaasti vuoden aikana. Soijan hinta nousi tiukoilla markkinoilla 10 prosenttia, mutta kahvin, kaakaon ja teen hinnat alenivat lähes neljänneksellä, kun tuotanto ylitti kysynnän. Tänä vuonna elintarvikkeiden hintojen ennakoidaan yleisesti laskevan, mutta laskun odotetaan jäävän rajoitetuksi. Pääosan siitä arvioidaan jo tapahtuneen. Ensi vuonna hintojen ennakoidaan pysyvän pääosin muuttumattomina.

Lisätietoja: Paavo Suni, ETLA, puh. (09) 609 90205, matkap. 050 524 5616

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Raportti “World Trade and Commodity Prices in 2013–2014” perustuu keskusteluihin, joita AIECE:n raaka-ainetyöryhmään ja maailmankaupan työryhmään kuuluvat jäsenlaitosten edustajat ovat käyneet, sekä ennusteisiin, joita he ovat tehneet raaka-aineiden hintojen ja maailmankaupan kehityksestä. Raportti ei edusta koko AIECE:n eikä välttämättä minkään yksittäisen jäsenlaitoksen näkemystä.

Maksullisen raportin voi tilata raaka-ainetyöryhmän puheenjohtajalta Paavo Sunilta, paavo.suni@etla.fi

AIECE:n (Association of European Business Cycle Institutes) jäseninä on 44 suhdanne-ennusteita tekevää tutkimuslaitosta 21 maasta.

AIECE:n raaka-aineryhmään kuuluu yhdeksän tutkimuslaitosta:

BIPE – Bureau d’Information et de Prévisions Économiques, Issy-les-Moulineaux
ETLA – Research Institute of the Finnish Economy, Helsinki
GKI – Economic Research Co., Budapest
HWWI – Hamburg Institute of International Economics, Hampuri
IBRKK – Institute for Market, Consumption and Business Cycles Research, Varsova
IfW – Institut für Weltwirtschaft, Kiel
INSEE – Institut National de la Statistique et des Etudes Économiques, Pariisi
NIER – National Institute of Economic Research, Stockholm
Prometeia – Association Prometeia, Bologna

AIECE :n maailmankaupan ryhmään kuuluu viisi tutkimuslaitosta

Coe-Rexecode – Centre d’observation économique et de Recherches pour l’Expansion de l’Economie et des Entreprises, Pariisi
DIW – Deutsche Institut für Wirtschaftsforschung, Berliini
IBBRK – Instytut Bada Rynku, Konsumpcji i Koniunktur, Varsova
INSEE – Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques, Pariisi
ISTAT – Istituto nazionale di STATistica, Rooma