Suomen julkinen talous ei ole romahtamassa, mutta kestämättömän kehityksen riski on suuri. Finanssipolitiikan välitön lisäkiristäminen ei ole oikea lääke alijäämän supistamiseen, rakenteelliset uudistukset ovat. Työllisyysasteen nousu ja julkisen sektorin tehokkuuden parantaminen ovat avainasioita. Eläkeiän nostamispäätöstä ei pidä enää lykätä. Kuntauudistus on syytä saattaa satamaan suurimmat puutteet karsien. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekavassa uudistushankkeessa on otettava aikalisä. Uusi malli on rakennettava selkeän väliportaan ja kilpailun hyödyntämisen pohjalle.

Julkistamistilaisuuden esitys pdf-tiedostona.
Julkistamistilaisuuden esitys pptx-tiedostona.
Julkaisun kuviot pdf-tiedostona.
Julkaisun kuviot pptx-tiedostona.

Tutkijat: Essi Eerola (VATT), Niku Määttänen (ETLA), Tuukka Saarimaa (VATT), Marko Terviö (Aalto)

Rahoittaja: Suomen Akatemia

Asuntovarallisuuden osittainenkin purkaminen kasvattaisi monen kotitalouden eläkeajan kulutusmahdollisuuksia huomattavasti.Asuntoihin sitoutunut varallisuus jää kuitenkin yleensä perinnöksi osin sattumanvaraisella tavalla. Usein lopputulos on, että ikääntyneet ihmiset kuluttavat varallisuuteensa nähden vähän ja jättävät perinnön keski-ikäisille, itseään suurempituloisille lapsille. Ikääntyneet ihmiset myös usein asuvat asumistarpeisiinsa ja muuhun kulutukseensa nähden suurissa asunnoissa.

Omistusasumisen tuottoa ei veroteta Suomen nykyisessä verojärjestelmässä. Asuntovarallisuuden purkaminen kasvattaisi arvonlisäveron ja muiden kulutusverojen tuottoa. Toisaalta perintöverojen tuotto pienenisi. Kysymys on suurelta osin verotuksen ajoituksesta yli elinkaaren ja sukupolvien. Purkamistapoihin liittyy ajankohtaisia verokysymyksiä, kuten käänteisten asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus.

Asuntovarallisuuden käytön suunnittelua vaikeuttaa elinikää koskeva epävarmuus. Siksi asunnon arvon osittainen muuttaminen elinikäiseksi eläkevakuutukseksi olisi usein kansalaisten hyvinvoinnin kannalta paras tapa purkaa asuntovarallisuutta. Se kuitenkin edellyttää, että ihmiset voivat hankkia eläkevakuutuksen vasta myöhemmällä iällä ja kertamaksulla. Kertamaksullisten eläkevakuutuksen verotus on Suomessa erittäin ankaraa, sillä vero kohdistuu myös sijoitettuun pääomaan eikä ainoastaan sijoitustuottoon. Tutkimuksessa arvioidaan kertamaksullisten eläkevakuutusten verokohtelun kohtuullistamisen vaikutusta julkiseen talouteen.

Tutkimusta varten rakennetaan uusi limittäisten sukupolvien malli, jossa kuluttajilla on sekä finanssi- että asuntovarallisuutta. Asuntovarallisuuden määrä määräytyy osin asumisen kulutuskysynnän mukaan. Malli sisältää ikäriippuvaisen luottorajoitteen. Sitä muuttamalla voidaan muuttaa käänteisten asuntolainojen kysyntää. Luottorajoitteen höllentämisen voi tulkita kuvaavan käänteisten asuntolainojen markkinoiden kehittymistä. Mallin kuluttajat kohtaavat elinaikaepävarmuutta. Malli sisältää myös kuvauksen verojärjestelmästä sekä lakisääteisistä eläkkeistä. Huomioimme omistusasumisen verotuet, finanssisäästämisen verotuksen, kulutusverotuksen sekä perintöveron.

Tutkijat: Niku Määttänen (ETLA) ja Tarmo Valkonen (ETLA)
Rahoittaja: Finanssialan keskusliitto

Kunnallisten palveluiden siirtäminen yksityiselle palveluntuottajalle muuttaa KuELin ja TyELin vakuutettujen suhteellisia osuuksia. Tämä voi tapahtua joko siten, että henkilöitä siirtyy KuELista TyELiin, tai siten, että uusien työntekijöiden palkkaamisessa TyELin osuus kasvaa. Käytännössä molempia tapoja esiintyy. Eläkejärjestelmien talouden kannalta ei juuri ole väliä kummalla tavalla siirtymä tapahtuu. Kummassakin tapauksessa menettävä eläkejärjestelmä joutuu korottamaan maksuaan ja saava järjestelmä voi alentaa omaansa. Rahastojen sopeuttamisen avulla järjestelmät voivat kohdentaa maksujen muutokset ajassa haluamallaan tavalla.

Selvityksen keskeinen osa on kunnan eri päätösvaihtoehtojen kuvaaminen ja niiden rahallisten vaikutusten jäljittäminen rahoitusvirtamallin avulla. Mahdolliset ongelmat yksittäisille kunnille, kuntasektorille, Kevalle tai yksityisalojen eläkejärjestelmälle tulevat tällöin näkyviin. Tämän jälkeen arvioidaan keinoja ongelmien poistamiseksi. Selvityksessä ei oteta kantaa ulkoistamiseen sinänsä, eikä pyritä ennustamaan sen kehitystä.

Selvitys toteutetaan yhteistyössä Eläketurvakeskuksen ja Kevan kanssa. Sen tekevät Jukka Lassila, Niku Määttänen ja Tarmo Valkonen. Hanke valmistuu syksyllä 2012.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tehdään perusanalyysi työeläkejärjestelmän nykytilasta tehtyjen päätösten jälkeen. Työmarkkinajärjestöjen maaliskuussa 2012 sopima työurasopimus sisältää useita päätöksiä jotka vaikuttavat työurien pituuteen ja työstä poistumisreittien käyttöön, eläkkeiden suuruuteen, sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen, työeläkejärjestelmän rahoitukselliseen kestävyyteen, julkiseen talouteen ja kansantalouteen. Lähtötilanteen arviossa käytetään uutta Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennustetta. Arvio tehdään välineillä, jotka mm. ottavat huomioon työnantaja- ja työntekijämaksujen vaikutuksen eläkkeiden suuruuteen.

Tutkimuksen toisessa osassa kehitetään Hakolan ja Määttäsen (2007, 2009) rakentamaa stokastista elinkaarimallia edelleen siten, että sen avulla voidaan arvioida nykyistä paljon tarkemmin erilaisten eläke-etuuksia koskevien uudistusten vaikutuksia työuriin, tulonjakoon, eläkkeiden suuruuteen ja työeläkejärjestelmän rahoitukseen. Uuden mallin avulla analysoidaan ajankohtaisia eläkepolitiikan vaihtoehtoja. Yksi kiinnostava uudistus on sellainen, jossa tarkastellaan erilaisia vaihtoehtoja elinajan odotteen kasvun ottamiseksi huomioon työeläkejärjestelmässä.
Tätä stokastista elinkaarimallia käytetään myös vuorovaikutteisesti koko kansantalouden toimintaa kuvaavan FOG-mallin kanssa. Esimerkiksi mallin työeläkemaksu-ura otetaan FOG-mallin tulosten perusteella. Toisaalta elinkaarimallin tuottamaa arvioita eri työnjättämisreittien käytöstä käytetään hyväksi FOG-mallissa.

Tutkimuksen kolmannessa osassa arvioidaan yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä. Analyysi huomioi eräät taloudelliset ja vakuutustekniset riskit, kuten sijoitusriskit ja väestökehityksen ennustamisen vaikeudet, ja ennusteisiin pohjautuvien politiikkasääntöjen ominaisuudet. Tässä osassa tarkastellaan myös vaihtoehtoista työeläkemaksujen määräytymistä. Siinä työeläkemaksut pyritään pitämään ennustetulla tasapainotasollaan. Kun toteutuva väestökehitys, työllisyys, tuottavuus ja sijoitustuotot poikkeavat ennustetusta, lasketaan aina uusi tasapainotaso uusien ennusteiden avulla ja maksuja sopeutetaan tälle tasolle. Tavoitteena on pitää järjestelmä eri sukupolvien näkökulmasta reiluna ja rahoitus aina kestävänä.

Hankkeen kotisivu

Finanssipoliittisin toimin tehtävän kilpailukyvyn parantamisen tarkoituksena on vahvistaa maan vaihtotasetta ja lisätä tuotantoa ja työllisyyttä. Ongelma on ajankohtainen erityisesti heikon kilpailukyvyn omaaville talous- ja rahaliiton jäsenille, jotka eivät voi parantaa tilannettaan devalvoimalla valuuttakurssiaan, tai tuontitulleilla ja vientituilla.  Tutkittavassa tapauksessa alennetaan työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja kompensoidaan maksutulon menetys nostamalla arvonlisäveroa.  Tutkimushankkeessa analysoidaan toimenpiteiden vaikutuksia makrotaloudellisiin muuttujiin ja tulonjakoon.

ETLAn tehtävänä on tässä tutkimuksessa analysoida fiskaalisen devalvaation kansantaloudellisia vaikutuksia makrotaloudellisella monen maan mallilla. Tämä Nigem-malli on rakennettu ja sitä ylläpidetään brittiläisessä tutkimuslaitoksessa The National Institute of Economic and Social Research (NIESR). Hankkeessa simuloidaan sekä keskeisille yksittäisille EMU-maille tehtyjä toimenpiteiden että yhtäaikaisten fiskaalisten devalvaatioiden vaikutuksia.

Tutkimuksen tekevät Kari Alho, Jukka Lassila, Niku Määttänen, Paavo Suni ja Tarmo Valkonen. Se päättyy marraskuussa 2012.

ETLA osallistuu konsortioon, joka on raamisopimus EU:n komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston (TAXUD) kanssa verotuksen tutkimisesta. Aiempi sopimuksen mukainen tutkimus valmistui syksyllä 2011. Se käsitteli kokemuksia arvonlisäverotuksesta ja on ladattavissa osoitteesta Euroopan komission verkkosivuilta.