English 
Suomi 
Useimpien suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta valtaosa on kiinni omassa asunnossa. Eläkeikää lähestyvien kotitalouksien asunto on yleensä velaton. Tässä tutkimuksessa vertaillaan erilaisia tapoja purkaa asuntovarallisuutta sekä kansalaisten hyvinvoinnin että julkisen talouden kannalta. Yksinkertaisin tapa purkaa asuntovarallisuutta on muuttaa halvempaan asuntoon tai vuokralle. Toinen mahdollisuus on käänteinen asuntolaina. Asuntovarallisuutta voitaisiin myös käyttää elinikäisen eläkevakuutuksen ostamiseen.
Asuntovarallisuuden osittainenkin purkaminen kasvattaisi monen kotitalouden eläkeajan kulutusmahdollisuuksia huomattavasti.Asuntoihin sitoutunut varallisuus jää kuitenkin yleensä perinnöksi osin sattumanvaraisella tavalla. Usein lopputulos on, että ikääntyneet ihmiset kuluttavat varallisuuteensa nähden vähän ja jättävät perinnön keski-ikäisille, itseään suurempituloisille lapsille. Ikääntyneet ihmiset myös usein asuvat asumistarpeisiinsa ja muuhun kulutukseensa nähden suurissa asunnoissa.
Omistusasumisen tuottoa ei veroteta Suomen nykyisessä verojärjestelmässä. Asuntovarallisuuden purkaminen kasvattaisi arvonlisäveron ja muiden kulutusverojen tuottoa. Toisaalta perintöverojen tuotto pienenisi. Kysymys on suurelta osin verotuksen ajoituksesta yli elinkaaren ja sukupolvien. Purkamistapoihin liittyy ajankohtaisia verokysymyksiä, kuten käänteisten asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus.
Asuntovarallisuuden käytön suunnittelua vaikeuttaa elinikää koskeva epävarmuus. Siksi asunnon arvon osittainen muuttaminen elinikäiseksi eläkevakuutukseksi olisi usein kansalaisten hyvinvoinnin kannalta paras tapa purkaa asuntovarallisuutta. Se kuitenkin edellyttää, että ihmiset voivat hankkia eläkevakuutuksen vasta myöhemmällä iällä ja kertamaksulla. Kertamaksullisten eläkevakuutuksen verotus on Suomessa erittäin ankaraa, sillä vero kohdistuu myös sijoitettuun pääomaan eikä ainoastaan sijoitustuottoon. Tutkimuksessa arvioidaan kertamaksullisten eläkevakuutusten verokohtelun kohtuullistamisen vaikutusta julkiseen talouteen.
Tutkimusta varten rakennetaan uusi limittäisten sukupolvien malli, jossa kuluttajilla on sekä finanssi- että asuntovarallisuutta. Asuntovarallisuuden määrä määräytyy osin asumisen kulutuskysynnän mukaan. Malli sisältää ikäriippuvaisen luottorajoitteen. Sitä muuttamalla voidaan muuttaa käänteisten asuntolainojen kysyntää. Luottorajoitteen höllentämisen voi tulkita kuvaavan käänteisten asuntolainojen markkinoiden kehittymistä. Mallin kuluttajat kohtaavat elinaikaepävarmuutta. Malli sisältää myös kuvauksen verojärjestelmästä sekä lakisääteisistä eläkkeistä. Huomioimme omistusasumisen verotuet, finanssisäästämisen verotuksen, kulutusverotuksen sekä perintöveron.
Tutkijat: Niku Määttänen (ETLA) ja Tarmo Valkonen (ETLA)
Rahoittaja: Finanssialan keskusliitto
